Tiki Tikkasen perillisillä tuskainen taival Edmontonissa

Iiro Pakarinen on vääntänyt kovalla työllä paikan Edmonton Oilersin vakiokokoonpanosta. Kuva: John Crouch/All Over Press

Jari Kurri ja Esa Tikkanen olivat luomassa Edmonton Oilersista vahvasti suomalaisväritteistä joukkuetta 1980- ja 1990-luvuilla. Edmontonissa muistellaan heitä edelleen lämmöllä.

Edmonton on pysynyt NHL:n yhtenä ”suomalaisjoukkueista”. Vuodesta 2000 lähtien Oilersissa on pelannut 13 suomalaista kenttäpelaajaa ja maalivahti Jussi Markkanen.

Edmontoniin on pesiytynyt erityisesti alempien ketjujen rikkovia laitureita, mutta ihan tikkasmaista läpilyöntiä ei kukaan heistä ole vielä tehnyt. Toisaalta, täysin samaan ei kukaan pystykään. Niin uniikki pelaaja Tikkanen oli. Eikä nykyaikainen siloitellumpi pelikään taida ihan Tikkasen kaltaista rosoisuutta sallia.

Kiekkoareena käy läpi 2010-luvulla Edmonton Oilersissa pelanneiden raatajalaiturien tarinan.

Nykyjoukkueessa Iiro Pakarinen on saanut kohtalaisen vakaan aseman Oilersin rikkovissa ketjuissa. Jussi Jokinen on profiililtaan enemmänkin hyökkäävä pelaaja, joten tähän rikkojalaiturien listaan ei häntä voi panna.

Jesse Puljujärvi kyttä pelipaikkaa farmissa, mutta häntäkään ei voi laskea roolipelaajien joukkoon. Puljujärvi on varattu Edmontoniin tuloksentekijäksi.

Esiteltyjen lisäksi hyökkääjistä Edmontonin organisaatiossa ovat vuodesta 2010 lähtien pelanneet Antti Tyrväinen, Toni Rajala ja Jere Sallinen, mutta he eivät päässeet omalla jaksollaan yrittämään NHL:n puolella.

 

Iiro Pakarinen 2014–

99. 8+12=20, -13

Pakarinen voi onnitella itseään siitä, että hän on repinyt itsestään urheilijana kaiken irti. Pakarinen on klassinen ”rajatapaus” NHL-tasolla, mutta hän on raastanut kovalla työllä ja asenteella paikan ykkösryhmässä.

Pakarinen oli edelliskaudella saavuttanut hyvän aseman Edmontonin vakiokokoonpanossa, ja hän pääsi välillä esittelemään kovaa kutiaan jopa ylivoimalle. Viime kaudesta piti tulla lopullinen läpilyönti, mutta jo harjoituspelissä tullut vakava polvivamma pilasi kauden lähes kokonaan.

– Pakarisen ei tarvitse pelata pelipaikasta, mutta hän tietää, että hän pelaa nyt jääajasta. Hän pelaa kovaa kaukalon molemmissa päissä. Olen huomioinut hänen panoksensa alivoimalla, valmentaja Todd McLellan tiivisti harjoitusleirin aikana.

Pakarinen iski HIFK:n paidassa 20 maalia, mutta NHL:ssä hänen asemansa on tunnollinen yleispelaaja. Liigassa Pakarinen veti loukkaantumissuman aikana puolustajanakin, joten monipuolisuutta riittää.

 

Lennart Petrell on ylpeä omasta ajastaan Edmontonissa. Kuva: Manny Flores/All Over Press

Lennart Petrell 2011–2013

95. 7+11=18, -14

Lennart Petrellin kahta kautta Edmontonin organisaatiossa ei voi missään nimessä haukkua täydeksi pannukakuksi. Hän pääsi pelaamaan pitkiä jaksoja ylhäällä, mutta monivuotista luottolaituria ”Lennusta” ei silti koskaan tullut.

Petrell joutui huonoon saumaan, sillä Oilersilla oli pahasti öljynvaihto menossa.

– Sain reilun mahdollisuuden ja sen mielestäni myös omalla tekemiselläni ansaitsin. Seuran tilanne vaan oli mitä oli, Petrell muistelee Kiekkoareenalle.

Petrellin mielestä toisella kaudella hän sai itsestään paljon enemmän irti kuin ensimmäisellä.

Pelasin joka tapauksessa lähes sata NHL-peliä. Se oli enemmän kuin koskaan kuvittelin ja haaveilin.

– Jos seura olisi ollut paremmassa jamassa, olisin ehkä itsekin lyönyt läpi. En silti jäänyt surkuttelemaan. Pelasin joka tapauksessa lähes sata NHL-peliä. Se oli enemmän kuin koskaan kuvittelin ja haaveilin.

Petrellin mukaan toisella kaudella elämä helpottui myös kaukalon ulkopuolella.

– Edmonton oli hyvä paikka suomalaiselle, joka oli tottunut neljään vuodenaikaan. Viihdyin siellä, kuten muukin perhe.

Toisella kaudella työsulku viivästytti alkua, ja kauden alkua pelitahti oli niin kova, että Petrelliltä jäi toisen lapsen syntymäkin väliin.

– Pelaajamateriaali ei ollut kovin hyvä, mutta etenkin organisaationa Oilers haki itseään. Ehkä kuviteltiin liikaa, että kaikki ykkösvaraukset tuovat menestyksen.

– Seurassa tuntui pyörivän vähän hyvä veli -kerho. Tavallaan ymmärrän, että luotettiin niihin, jotka olivat tuoneet menestystä seuraan, mutta muutosta venytettiin aika pitkälle.

Petrell kehuu valmentaja Ralp Krügerin tuoreita visioita, mutta hän joutui pattitilanteeseen vanhaa liittoa edustavan johdon edessä.

– Se ehkä maksoi Ralphille työpaikan.

 

Lauri Korpikoski 2015–16

71. 10+12=22, -17

Korpikoski siirtyi kovin toivein Edmontoniin Arizona Coyotesin riveistä vaihdossa Boud Grodoniin. Peli kulki välillä hyvinkin, mutta kokonaisuutena kausi oli pettymys kaikille.

Korpikoski sai kovaa kritiikkiä mediassa. Eniten kuraa heitti The Hockey News, joka nimesi Korpikosken yhdeksi World Cupin huonoimmista pelaajista.

Korpikosken arvostelu perustui hänen huonoihin erikoistilastoihin. Korpikosken Fenwick-lukema oli yli kuusi tuntia tasakentällisin pelanneista pelaajista kymmenenneksi huonoin.

Kuitenkin, Korpikoskea tehokkaamman kauden ovat Edmontonin paidassa pelanneet hyökkääjistä vain Jari Kurri, Esa Tikkanen, Raimo Summanen ja Matti Hagman.

– Jaa-a… jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä. Mitä muuta tuollaiseen voi sanoa, Korpikoski sanoi STT:n jutussa.

Edmonton osti yhden kauden jälkeen Korpikosken viimeisen sopimusvuoden ulos, kun kukaan ei poiminut häntä siirtolistalta.

 

Teemu Hartikainen 2010–2013

52. 6+7=13, -10

Hartikaisen NHL-reissusta jäi pysyvää jälkeä muuallekin kuin tilastoihin. Hän oli mukana Oil Change -dokumentissa, joka kuvaa Edmontonin perusteellista sukupolvenvaihdosta.

Hartikainen joutui seilaamaan kolme kautta farmin ja ykkösryhmän välillä, mikä oli pidemmän päälle kuluttavaa.

Se kasvatti paljon, kun jouduin hoitamaan kaiken yksin ja matkustamaan ympäri maata rättiväsyneenä

– Se kasvatti paljon, kun jouduin hoitamaan kaiken yksin ja matkustamaan ympäri maata rättiväsyneenä, Hartikainen sanoi Savon Sanomissa.

Toisella kaudella Hartikainen oli korkealla Ralph Krüegerin papereissa, mutta sitten asiat ajautuivat väärille urille.

– Olin huippukunnossa ja ajattelin, että otan paikan. Pelasinkin hyvän harjoitusleirin, mutta sitten minut laitettiin viimeisten joukossa alas. Olin AHL:ssä pari kuukautta, ja sitten meni olkapää. En enää saanut kaikkea irti loppukaudesta, Hartikainen sanoi Jääkiekkolehden haastattelussa.

 

Jesse Joensuu, 2013–14

62. 5+4=9, -24

Joensuu aloitti NHL:n valloittamisen jo New York Islandersissa vuonna 2008. Joensuun ei tarvitse ainakaan surkutella, etteikö hän olisi yrittänyt läpilyöntiä loppuun asti.

Kun sopimus Islandersin kanssa raukesi, Joensuu siirtyi vapaana pelaajana Edmonton Oilersiin kesällä 2013. Joensuu oli vahvasti ajamassa itseään kokoonpanoon, mutta selkävamma pilasi suunnitelmat. Peli nelosketjussa Boyd Gordonin ja Matt Hendricksin kanssa ei oikein ottanut tulta alleen. Edmonton heitti Joensuun siirtolistalle, josta hän jatkoi farmijoukkue Oklahoma Cityyn.

Toinen Edmontonin kausi jäi kesken, kun Joensuu päätti suunnata loppukaudeksi SC Berniin. Sen jälkeen Joensuun ura lähtikin taas lentoon Euroopan sarjoissa.

 

*Vasemmalta Edmonton Oilersissa pelattujen otteluiden määrä, maalit+syötöt=tehopisteet, plus-miinustilasto