Kausianalyysi: Tiiviinä joukkueena edennyt Ässät kaatui tehottomuuteen ja yksilöiden alisuorittamiseen

Antti Jaatinen sai mukavasti peliminuutteja kauden aikana, mutta tehoja mies ei tehnyt oikeastaan lainkaan. Kuva: Juhani Liuhala

Ässien kautta on erittäin vaikea kuvailla muutamalla lauseella. Runkosarjassa joukkue taisteli loppuun asti puolivälieräpaikasta, mutta se karkasi viimeisessä ottelussa. Pudotuspelien avauskierroksella samainen tavoite jäi yhden maalin päähän. Materiaaliin suhteutettuna meno oli vähintään kelvollista, mutta silti suuhun jäi aavistuksen hapan maku.

"Suoranaisia ylisuorittajia ei rivistössä montaakaan ollut"

Kukaan ei olisi etukäteen uskonut, että Ässät tappelee kuudennesta sijasta olosuhteissa, missä Charles Bertrand vetää kauden läpi huonommalla pistekeskiarvolla kuin Jake Hansen vuotta aikaisemmin. Samaan aikaan Niko Ojamäki ja Jarno Kärki jäävät hekin molemmat edelliskauden pistemäärästään. Suoranaisia ylisuorittajia ei rivistössä montaakaan ollut. Yllättäjät olivat vähissä, mutta siitä huolimatta tiivis joukkuepelaaminen piti koko ajan nenän pinnan yläpuolella.

Ässien tekemisen ytimenä oli puolustuspelaaminen, mihin joukkue sitoutui ansiokkaasti. Tyylipisteitä ei usein edes yritetty hakea, vaan kaiken keskiössä oli tuloksen saavuttaminen. Sen vuoksi mukaan mahtui yllätysvoittoja, mutta yhtä lailla erikoisia tappioita silloin, kun pelaajisto ei ollut latautunut maksimiinsa.

Hyökkäyspelaaminen oli Ässien heikko kohta läpi kauden. Suoraviivainen ja yksinkertainen hyökkäystyyli toi omat tilanteensa peleissä, mutta vain harvoin Ässät oli kamppailuissa hallitseva osapuoli kiekollisesti. Osittain pelaajien vaisut pistemäärät johtuvat juuri siitä, ettei kiekollinen tekeminen ollut missään vaiheessa ykkösjuttu patapaidoissa.

"Vain harvoin Ässät oli kamppailuissa hallitseva osapuoli kiekollisesti"

Erikoistilanteissa Ässät oli kohtalainen. Kauden alkupuoliskolla ylivoima oli hirvittävää, mutta se parani huomattavasti loppua kohden. Joukkue ei vain ylivoimatilanteita peleissä suurta määrää saanut, koska kiekko oli yleensä enemmän vastustajalla. Alivoima toimi mainiosti läpi kauden. Kurinalainen puolustuspelaaminen siirtyi saumattomasti myös tälle osa-alueelle. Tilastollisesti Ässät oli toiseksi paras alivoimajoukkue runkosarjassa, minkä lisäksi ryhmä pystyi latomaan eniten alivoimamaaleja koko sarjassa.

Ensi kaudella Ässissä jatkava Jyrki Aho tulee tuskin muuttamaan tyyliään ratkaisevasti. Kysymys on jatkossa siinä, minkälaisia palasia hän saa käyttöönsä. Mikäli tässä vaiheessa pitäisi veikata, tulee Ässät olemaan ensi kaudellakin joukkue, mikä päästää ja tekee suhteellisen vähän maaleja.

Läpimurto: Simon Suoranta

Kiekkoareenan kausiennakossa läpimurtopelaajaksi povattiin Arttu Ruotsalaista. Tämä arvio meni täydellisesti pieleen. Vain yhden maalin koko kaudella iskenyt Ruotsalainen ei ollut millään tasolla ratkaiseva palanen Ässissä. Hänen urakehityksensä otti lähinnä taka-askeleita.

Simon Suoranta puolestaan pystyi tekemään ison loikan liigan avainpelaajien joukkoon. Runkosarjan tehot 18+16, ovat hieno määrä. Erikoista tilastossa on, että vain yksi maaleista tuli ylivoimalla. Suoranta oli siis nimenomaan tasakentällisin Ässille erittäin tärkeä pelaaja. Lisäksi Matias Varttinen pystyi nousemaan vakiopelaajaksi kokoonpanoon, ja hänen tulevaisuuttaan tarkkaillaan Porissa mielenkiinnolla.

Kivijalka: Jyri Marttinen

Ennen kauden alkua kivijalaksi arvioitiin puolustaja Jyri Marttinen. Sitä hän kiistatta joukkueelle oli. Ässien kauden kannalta tuhoisa asia tapahtui runkosarjan loppuvaiheen kotipelissä Jukureita vastaan, missä Marttisen kausi päättyi jalkavammaan. Tämä ikävä tapahtuma heikensi puolustuspelaamisen yleistasoa selvästi. Marttinen oli yksi joukkueen tärkeimmistä henkisistä johtajista, eikä hänen jättämäänsä aukkoa pystynyt kukaan muu puolustaja täyttämään.

Uhkakuva: Tehottomuus

Ennen kauden alkua uhkakuvaksi nostettiin harjoituspeleissä ykkössentterinä pelannut Matti Kuparinen ja hänen kykynsä pysyä terveenä ja iskeä tehopisteitä. Kuparinen ei hyökkäyspäässä pystynytkään olemaan johtava pelaaja, mutta hän löysi paikkansa alemmista ketjuista, ollen siellä tärkeä palanen joukkueelle.

Tehottomuus oli  uhkakuva, mikä toteutui karmealla tavalla. Avainpelaajatkaan eivät kiekkoa saaneet verkon perukoille helposti, mutta maalinteko oli suorastaan myrkkyä monelle vähemmän pelaavalle. Juha Kiilholma 2+3, Antti Jaatinen 1+1 ja Arttu Ruotsalainen 1+0, ovat tässä tilastossa hyviä esimerkkejä. Paljon pelanneista pelaajistakin esimerkiksi Antti Kerälä (4 maalia), Niko Peltola (3 maalia) ja Tommi Paakkolanvaara (3 maalia) eivät suoranaisella tehokkuudella häikäisseet.

Lisää aiheesta