Tepsi, Toverit ja rampa ankka

Viimeksi turkulaisseuran riveistä SaPKoon lähti kerralla kolme sopimuspelaajaa. Kuva: Juha Sinisalo

Jos se näyttää ankalta, ui kuin ankka ja ääntelee kuin ankka, se todennäköisesti on ankka.

Amerikkalaisten runollisesti tutuksi tekemää ankkatestiä on sopinut muistella viime päivinä turkulaisen kiekkoperheen veljellistä rinnakkaiseloa seuratessa. Ulkopuolisen silmin on kovasti näyttänyt siltä, että runsas vuosi sitten suurin toivein julistettu HC TPS:n ja TUTO Hockeyn (ja HC Indians Kaarinan, jonka mukanaolo on luultavasti jo unohtunut kaikilta) virallinen yhteistyö on kaatunut - seurat toki ehättivät kiireesti vakuuttelemaan yhteiselon jatkumista, mutta ankanraato haisee Kasitielle saakka.

Yhteistyösopimuksen ylevänä tavoitteena oli halu turvata alueen nuorille pelaajille paras mahdollinen kehityspolku. Suomeksi se tarkoittaa muun muassa Mestis-peliaikaa TPS:n nuorille pelaajille, joille ei liigajäillä vielä ole käyttöä. Viime kaudella, ennen ja jälkeen sopimuksenteon, yhteistyö näyttikin toimivan sekä pelaajia että seuroja palvelevalla tavalla. Kuluvan sesongin osalta ilmassa on kuitenkin väreillyt tyytymättömyyttä lähes alusta alkaen.

TPS lähetti esimerkiksi hyvissä ajoin loppukesästä nuoret hyökkääjänsä Oskari Siikin ja Patrik Virran koko kauden mittaiselle TUTO-lainalle hakemaa roolia ja urakehitystä. Kumpaakaan ei ole enää toviin nähty Mestiksessä. Loputkin lainapelaajat kaikkosivat Kupittaalta viime viikolta, nyt parasta mahdollista urapolkua haetaan hajasijoituskohteista Savonlinnasta ja Kokkolasta. Toverit sen sijaan kitkuttaa pelaajapulassa Mestis-syksyn synkkiä kilometrejä.

Mutta yhteistyö siis kuulemma jatkuu. Seurajohtajien toiveikkaiden lausuntojen rivien välistä ja keskeltä tavallinen kiekkofanikin voi ehkä lukea totuuden rippeitä. "Pidämme nyt pienen aikalisän... pohdimme jatkossa... homma ei nyt toiminut," kuului TUTO-toimitusjohtaja Dani Aavisen viesti hieman tiivistäen.

Olisi liian helppoa kaukoviisautta tyytyä toteamaan, ettei yhteistyö ole toiminut, eikä se toimi jatkossakaan nykyasetuksin. Pohditaanpa siis hetki mahdollisia syitä.

Kyse tuskin on aidosti nuorten pelaajien edun ajattelemisesta. Tässä kohtaa ei tarvitse sanoa mitään Savonlinnasta, riittää kun muistelee lukuisia TUTOn riveissä viime kausina pitkäaikaislainoilla nähtyjä "projektipelaajia", joiden nimiä löytyy tällä hetkellä useamman liigajoukkueen kokoonpanolistalta.Toisaalta koko Kiekko-Suomi tietää, millainen vaatimustaso värikkään Ismo Lehkosen kovassa koulussa Tutolassa vallitsee.

Todellisia syitä onkin noin kolme. Ensimmäinen on se, että vika löytyy Lehkosen tyylistä ja vaatimustasosta. Toisaalta vika voi olla siinä, millaiset valmiudet TPS-lupauksilla on ollut pärjätä tarjotun kehityspolun työtahdissa. Kolmas vaihtoehto on se, että näiden nuorten urheilijoiden pelillinen taso ei olekaan riittänyt TPS-johdon toivomaan "mahdollisimman isoon rooliin Mestiksessä".

Oikea vastaus riippuu pitkälti näkökulmasta, joten jokainen lukija saa valita sen itse. Kertomattakin lienee selvää, minkä vastauksen eri jäähallien käytävillä saa eri ihmisiltä.

Tai ehkä on olemassa neljäskin mahdollinen syy. Kun pohjimmiltaan kaikki järjelliset perusteet puoltavat sitä, että tiivis yhteistyö auttaisi niin molempia seuroja kuin nuoria pelaajiakin, epäonnistuminen palautuu vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen kenties yhteen ainoaan syy-seuraus -sumppuun: henkilösuhteisiin, asenteisiin ja ristiriitaisiin odotuksiin.

Toisin kuin osa ahkerasti liigapelaajia lainailevista Mestis-ryhmistä, TUTO on ihan oikealla identiteetillä ja pitkällä historialla varustettu seura. TPS taas on laskeneesta reaalimaailman statuksesta huolimatta henkisesti iso ja itsetietoinen seura. Nämä piirteet peilautuvat kausien ja toimijoiden vaihtumisesta riippumatta yleensä samalla tavalla neuvottelupöydän eri laidoilla. Sopimukset ja korulauseet eivät auta, jos odotukset eivät arjen tasolla kohtaa.

TPS:lle optimaalinen nuoren pelaajan urapolku sisältäisi varmasti kotikaupungin naapurihallista löytyvän farmiseuran, jonka palikat ovat siirreltävissä omien tarpeiden mukaan - mieluusti koskien myös muita kuin omia sopimuspelaajia. Sellaista Toveria kaupungista ei kuitenkaan löydy. Erikoist akyllä, TUTOkin haluaisi hyötyä yhteistyöstä.

Faktoja jää pöydälle kaksi: Yhteistyötä ei nyt ole - vaikka kumpikin seura tarvitsisi sitä. Kun Mestis on laajan konsensuksen turvin ajettu alati heikompaan kuosiin, liigaseurat kaipaavat jatkossa junioritähdilleen yhä kipeämmin miesten tason pelipaikkoja kunniallisista joukkueista. Tavanomainen Mestis-seura taas on niin heikoilla jäillä taloudellisesti, että huokeille tai kuluttomille lainapelaajille on kova kysyntä. 

Julkisen tyhjänpuhumisen ja kulisseissa molempiin suuntiin heiteltyjen syytösten tuolla puolen kummankin seuran johto tiedostanee yllä mainitut realiteetit. Nyt loogiselta näyttävä yhteistyö näyttää kuitenkin komposiittimailalla henkihieveriin hakatulta rammalta ankalta.