Tekojää auttoi mestaruuteen

Raumalle saatiin säätiöpohjalta ja talkootyöhön tukeutuen Suomen kolmas tekojäärata vuonna 1961. Siitä puhuttiin ”Rauman ihmeenä”.

Ilmiöstä kirjan kirjoittanut Pekka Wallenius katsoo tekojään auttaneen Lukon Suomen mestariksi 1963. Väitteessä on vinha perä. Porin Isomäkeen tekojää tuli 1964 ja heti samalla kaudella Karhut voitti SM-kultaa.

Tekojään merkityksestä kertoo, että TPS harkitsi kotipeliensä tuomista Äijänsuolle ja yleisölle bussikuljetusta Turusta Raumalle. Tämä loi painetta päättäjiin ja Turun kaupunki rakensi tekojään 1962.

Wallenius kuvaa hyvin, miltä tekojään saaminen 20 000 asukkaan kaupunkiin tuntui.

– Meillä ei ollut kotona jääkaappiakaan, hän rinnastaa.

Alussa jäävuoron hinta oli osakasseuroille 2500 ja muille 3500 markkaa tunnilta harjoituksista. ”Omille” seuroille jää maksoi nykyrahassa vajaat 60 euroa ja vieraille melkein 80 euroa. Maksullisista otteluista veloitettiin osa lipputuloista.

Teppo Rastio tekojäiden pioneeri

Lukko-legenda Teppo Rastio oli Tampereella tekemässä Suomen ensimmäistä tekojäätä. Ilves-pelaajana hän kuului myös sen ensimmäisiin käyttäjiin.

Sama toistui Raumalla. Rastiolla oli iso rooli Äijänsuon rakentamisessa ja yhtä suuri Lukon pelaajana.

– Vihkijäisottelusta, jossa kirjan mukaan pelasimme 5-5 Gävleä vastaan, en paljon muista. Mutta sen muistan, että yhteishenki oli Raumalla kova. Tekojään puolesta tehtiin hommia puoluekantaa katsomatta, kertoo Rastio.

– Myös lajirajat ylitettiin. Esimerkiksi Rauman Pallon Mauno Lehtonen oli ääriään myöten jalkapallomies, mutta alusta loppuun aktiivisesti säätiön toiminnassa, lisää Wallenius.

Säätiön osakkaina oli seuroja Poria, Vammalaa ja Uuttakaupunkia myöten.

Äijänsuo hakee vertaistaan maassa

Walleniuksen kirja tavallaan oikaisee yhden sitkeän harhaluulon:

– Vaikka säätiöpohjalta toimittiin, oli Rauman kaupunki vahvasti mukana alusta lähtien.

Äijänsuo oli 1960-luvun alussa neitseellistä aluetta. Kaava oli tuomassa kerrostaloja, mutta ne siirrettiin Töyryntielle. Fiksu veto, sillä Äijänsuolle jäi tilaa kasvaa urheilukeskukseksi.

– Nyt meillä on neljä hallia ja kaksi kenttää keskellä kaupunkia, kilometrin päässä torilta. Vastaavaa keidasta saa Suomesta hakea, sanoo Wallenius.