Tässä ovat NHL:n syyskauden suomalaiset sankarit ja konnat – ”Vallanvaihdos on tapahtumassa!”

Joulun kunniaksi Kiekkoareena jakaa palkinnot NHL:n syyskaudesta. Suomalaisille järjestettiin oma varjopalkintogaala.

Suomalaisten Hart Trophy (arvokkain pelaaja): Aleksander Barkov, Florida Panthers

Aleksander Barkov.
Aleksander Barkov. Kuva: NHL

Tämä tuskin tulee kovin monelle yllätyksenä ottaen huomioon, että Barkovin nimi välkkyi jo tässä artikkelissa, jossa jaettiin syyskauden palkintoja kaikki NHL-pelaajat mukaan lukien. Tämä syksy on ollut Barkoville taas uusi askel eteenpäin, vaikka joukkueen alkukausi onkin ollut vaikea.

Sen sijaan kakkossijalta löytyy nimi, jota moni tuskin olisi sinne osannut odottaa ennen kauden alkua. Erik Haula on ollut ykkössentterinä iso syy Vegas Golden Knightsin sensaatiomaiselle syksylle. Haula on käyttänyt tarjotun mahdollisuuden maksimaalisesti hyväkseen ja auttanut Vegasia omalla panoksellaan voittoihin.

Haulassa on itse asiassa paljon samaa kuin Barkovissa. Haulan pelaamisessa vahvuudet kumpuavat Barkovia vahvemmin luisteluvoimasta, mutta ykkösviisikkoa – varsinkaan kärkipäähän kuuluvassa joukkueessa – ei NHL:ssä pysty johtamaan kahteen suuntaan ilman hyvää pelikäsitystä ja kykyä rytmittää viisikon peliä. Haula on ottanut massiivisen pompun marginaalisesta alivoimaspesialistista johtavaksi sentteriksi.

Lähimmät haastajat: Erik Haula (Vegas Golden Knights) ja Pekka Rinne (Nashville Predators)

Suomalaisten Calder Trophy (vuoden tulokas): Juuse Saros, Nashville Predators

Juuse Saros.
Juuse Saros. Kuva: NHL

Tähän kategoriaan ei aivan valtavaa tunkua ollut, kuten nimilista osoittaa. Juuse Saros on katsonut jo sisältä käsin läheltä Stanley Cup -finaaliin päättyneen marssin, mutta teknisesti hän on yhä tulokas. Koska kilpailussa vastassa on tänä vuonna vain NHL:n ja AHL:n välimaastossa olevia pelaajia, Saros on suomalaistulokkaista päässyt parhaiten esille.

Alkukausi oli hämeenlinnalaiselle haastava, kun Nashville Predators haki vielä tasapainoa peliinsä, ja epäonnistumiset olivat vähissä. Pikainen käynti AHL:ssä ja sieltä saatu pelituntuma ovat palauttaneet Saroksen raiteilleen, ja loppuvuodesta häneltä on nähty jo muutama huikea onnistuminen muutenkin pelaamistaan parantaneen joukkueen takana.

Saroksen kehittyminen on kriittinen asia myös koko suomalaiselle jääkiekolle, koska nykyiset tähtimaalivahdit eivät ole nuorenemassa. Mitä pikemmin Saros pystyy haastamaan Pekka Rinteen tosissaan, sitä varmemmissa käsissä on Leijonien maalivahtipeli maailman parhaiden pelaajien kokoontuessa.

Lähimmät haastajat: Markus Hännikäinen (Columbus Blue Jackets) ja Julius Honka (Dallas Stars)

Suomalaisten Vezina Trophy (paras maalivahti): Pekka Rinne, Nashville Predators

Pekka Rinne.
Pekka Rinne. Kuva: NHL

Tästäkään ei saatu sen suurempaa taistelua. Tuukka Raskin ja Kari Lehtosen käyrät ovat sojottaneet loppuvuodesta ylöspäin, mutta ei heidän alkukausistaan voi puhua edes samassa lauseessa Pekka Rinteen kanssa. Tätä vauhtia Rinne on vakavasti otettava haastaja myös siinä ihan oikeassa Vezina-kilpailussa.

35-vuotias kempeleläinen ei ole pariin vuoteen pelannut näin korkealla tasolla runkosarjassa. Toki se on osaltaan myös seurausta siitä, että Predatorsin pelaaminen on asettunut aiempia kausia paremmin uomiinsa jo syksyllä, mutta isot ovat ansiot myös Rinteellä. Predatorsin riskialttiissa pelitavassa maalivahdin täytyy välillä venyä isoihin koppeihin. Rinne siihen pystyy.

Rinteen kohdalla ei voi koskaan unohtaa mailapeliäkään. Kun puhutaan joukkueesta, joka pyrkii pakottamaan pelin tempon niin nopeaksi, että vastustaja ei pysy kyydissä mukana, avauspelaamisen laatu on avainasemassa. Rinne on Juuse Saroksen – ja monen muun – mielestä parempi avaamaan peliä kuin keskivertopuolustaja. Se kertoo kaiken oleellisen.

Lähimmät haastajat: Tuukka Rask (Boston Bruins) ja Kari Lehtonen (Dallas Stars)

Suomalaisten Norris Trophy (paras puolustaja): Esa Lindell, Dallas Stars

Esa Lindell.
Esa Lindell. Kuva: Keith Gillett / All Over Press

Vallanvaihdos on tapahtumassa! Rasmus Ristolainen ja Sami Vatanen ovat viime vuosina ottaneet herruutta suomalaisista puolustajista yksilötasolla, ja Olli Määttä luonnollisesti joukkuemenestyksen kautta. Tämän syksyn kuumin suomalainen puolustajanimi on kuitenkin ollut Esa Lindell, joka on nousemassa rakettimaisesti kohti NHL:n eliittiä.

Suomessa Lindell opittiin tuntemaan ennen kaikkea kiekollisesta pelaamisestaan. Se on edelleen hyvällä ja ennen kaikkea varmalla tasolla, mutta Lindell on Dallas Starsissa luottopakki ennen kaikkea sen takia, mitä tapahtuu puolustussuuntaan. Se eleettömyys, jolla Lindell kiekkoja riistää ja laittaa nopeasti turvallisemmille vesille, on vaikuttavaa seurattavaa.

Lindell pystyi pelaamaan jo viime kaudella plusmerkkistä jääkiekkoa, vaikka Stars oli muuten sekavassa tilassa. Tänä syksynä on otettu seuraava harppaus, sillä Lindell on pystynyt nostamaan tasoaan entisestään ja osaltaan auttamaan Starsia voittavaksi joukkueeksi. Starsin tärkein puolustaja.

Lähimmät haastajat: Olli Määttä (Pittsburgh Penguins) ja Rasmus Ristolainen (Buffalo Sabres)

Suomalaisten Selke Trophy (paras puolustava hyökkääjä): Aleksander Barkov, Florida Panthers

Eipä synny tästäkään isompaa vääntöä. Kun Kiekkoareena listasi koko NHL:n syyskauden palkinnot, vain ilmiömäistä kautta pelaava Anže Kopitar oli tässä kategoriassa Barkovin edellä. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö Suomessa olisi tällä saralla kova taso. Enemmän Barkovin valinnan selkeys alleviivaa Barkovin tasoa.

Mikko Koivu oli Selke-finalisti viime kaudella. Edelleen hän täyttäisi vaatimukset puolustuspelaamisen osalta, mutta tehopistemäärät eivät pärjää vertailussa absoluuttiseen eliittiin. Myös Valtteri Filppulan ja Leo Komarovin ansiot tässä suhteessa ovat kiistattomat.

Ylipäätään suomalaisille NHL-pelaajille suoritusvarmuus on leimallista. Kun puhutaan puolustavista hyökkääjistä, se tarkoittaa vähintään yhtä paljon kiekollisen pelaamisen aukottomuutta kuin kiekottoman pelaamisen laatua. Tässä suhteessa ketju NHL:n huipputasolla on jatkuva lähtien Jari Kurrista ja Jere Lehtisestä päättyen 1980-luvulla syntyneiden sukupolven kautta muun muassa Sebastian Ahoon.

Lähimmät haastajat: Valtteri Filppula (Philadelphia Flyers), Mikko Koivu (Minnesota Wild) ja Leo Komarov (Toronto Maple Leafs)

Suomalaisten Jack Adams Award (paras valmentaja): Jussi Parkkila, Colorado Avalanche

Tässä kategoriassa ei kirjaimellisestikaan ole kilpailua, koska Jussi Parkkila sattuu olemaan ainoa suomalainen valmentaja NHL:ssä muutamaan vuoteen. Maalivahtivalmentajan työnjälkeä on aavistuksen vaikea arvioida Suomesta käsin, mutta ei Colorado Avalanche ainakaan maalivahtipeliinsä ole kaatunut.

Parkkilan kanssa aiemminkin töitä tehneen Semjon Varlamovin taso on noussut surkeasta viime kaudesta. Osa siitä tietysti menee senkin piikkiin, että Avalanche on joukkueena parantanut pelaamistaan, mutta varmuus ja tasapaino ovat leimanneet Avalanchen ykkösmaalivahdin esityksiä.

Suomalaisten GM of the Year (vuoden GM): Jarmo Kekäläinen, Columbus Blue Jackets

Jarmo Kekäläinen.
Jarmo Kekäläinen. Kuva: Ari Lahti / All Over Press

Näitäkin pestejä on suomalaisiin käsiin annettu vähemmän. Kekäläinen otti ison riskin palkattuaan syksyllä 2015 kiistellyn ja matkalla alaspäin olleen John Tortorellan päävalmentajaksi tilanteessa, jossa hänellä ei ollut varaa epäonnistua päävalmentajanimityksessä. Riski kannatti, sillä sapattivuotensa aikana ajatteluaan päivittänyt Tortorella on hyvää vauhtia viemässä Blue Jacketsia toisen kerran pudotuspeleihin.

Kekäläisen suurin ansio Blue Jacketsin GM:n tontilla on kuitenkin ollut juuri se, minkä takia hänet ensisijaisesti tehtävään palkattiin: ammattitaito pelaajien varaamisesta. Blue Jackets on lyönyt paukkuja myös pelaajakehitykseen siinä määrin, että alhaalta päin puskee koko ajan valmista talenttia NHL:ään.

Kun Kekäläinen on vielä kaiken lisäksi onnistunut hyvällä prosentilla pelaajakaupoissa, kokonaisuus on vahvasti plussalla. Jos jossain vaiheessa oli näkymää siihen, että työpaikka saattaisi olla vaarassa, ei ole enää.

Suomalaisten syyskauden rytminmuutos: Jesse Puljujärvi, Edmonton Oilers

Jesse Puljujärvi.
Jesse Puljujärvi. Kuva: NHL

Erik Haula olisi tähän kategoriaan looginen valinta, mutta uransa kannalta Jesse Puljujärven rytminmuutos Edmonton Oilersin paidassa on ollut vielä merkittävämpi. Puljujärvi oli syksyllä tilanteessa, jossa NHL-paikkaa ei irronnut, ja huhujen mukaan Oilersin GM Peter Chiarelli oli jo valmis kauppaamaan suomalaishyökkääjänsä.

Ennen kuin Puljujärvi sai mahdollisuutensa Connor McDavidin laidalla, kokoonpanopaikka ei ollut selviö. Puljujärvi väläytteli, mutta jatkuvuus pelissä ei ollut päävalmentaja Todd McLellania miellyttävällä tasolla. Yhä se luottamus täytyy ostaa joka ikinen ilta uudestaan.

Puljujärvi on kuitenkin lyhyessä ajassa osoittanut, että hän on Oilersin nykyjoukkueesta kaikin tavoin sopivin pelaaja McDavidin rinnalle. Puljujärvi pystyy pelaamaan nopeaa give-and-go-peliä McDavidin kanssa, ja ennen kaikkea hänellä on laukaus, jota on mielekästä ruokkia. Tämä ei ole ihan huonoin paikka tehdä uraa, joten kannattaa takoa nyt, kun rauta on kuumaa.

Lähimmät haastajat: Erik Haula (Vegas Golden Knights) ja Joonas Donskoi (San Jose Sharks)

Suomalaisten syyskauden taantuja: Jori Lehterä, Philadelphia Flyers

Jori Lehterä.
Jori Lehterä. Kuva: NHL

Ikää tuli jouluaatonaattona täyteen 30 vuotta, joten Jori Lehterän pitäisi elää parhaita vuosiaan jääkiekkoilijana. Sen sijaan käyrä on ollut rajusti laskeva. Jos ei mahdu 4,7 miljoonan dollarin palkalla pelaamaan NHL:n alemman keskikastin joukkueessa, NHL-tulevaisuus ei näytä kovin kirkkaalta tai pitkäkestoiselta.

Lehterässä on paljon samaa kuin niissä suomalaispelaajissa, joita nostettiin Selke-kohdassa esiin. Lehterä on nimenomaan älykäs pelaaja, joka pystyy rytmittämään peliä ja pelaamaan luotettavasti kahteen suuntaan. Ongelma on vain siinä, että NHL-jääkiekon vauhti on tällä hetkellä jaloistaan verkkaiselle Lehterälle juuri sen ratkaisevan piirun verran liian kovaa. Hänellä on koko ajan kiire, mikä tuhoaa vahvuudet.

Flyers on voittanut vain viisi niistä 20 ottelusta, joissa Lehterä on ollut kaukalossa. Lehterän tilannetta ei helpota yhtään se, että kesällä vastakkaiseen suuntaan pelaajakaupassa liikkunut Brayden Schenn pelaa tykkikautta St. Louis Bluesissa. Vaikka Philadelphialle koko kaupan idea poli saada sisään varausoikeuksia ja ottaa Lehterä ikään kuin bonuksena, fanit ja media näkevät asetelman vähän toisin.

Lähimmät haastajat: Jussi Jokinen (Edmonton Oilers/Los Angeles Kings) ja Antti Niemi (Pittsburgh Penguins/Florida Panthers/Montréal Canadiens)