Tässä ovat NHL:n syyskauden kauniit ja rohkeat – Aleksander Barkov noussut NHL:n raskaaseen sarjaan!

Lähestyvän joulun kunniaksi Kiekkoareena jakaa palkinnot NHL:n syyskaudesta. Yksi suomalaisnimikin pyörii listoilla.

Hart Trophy (arvokkain pelaaja): Anže Kopitar, Los Angeles Kings

Anže Kopitar.
Anže Kopitar. Kuva: NHL

Los Angeles Kings on ollut yksi syyskauden suurimmista yllättäjistä. Rajussa alamäessä ollut konkarivetoinen pumppu on innostunut GM:n ja päävalmentajan vaihdoksista ja pelannut huipputasolla illasta toiseen. John Stevensin tekemät viilaukset pelitapaan ovat sopineet raskasjalkaiselle kärkiosastolle.

Suurin yksittäinen syy tykkisyksyyn on kaukalon puolella ollut 30-vuotias slovenialaissentteri, jonka viime kausi oli uran heikoin. Tänä syksynä kone on ulissut aivan erilaisilla kierroksilla. Kopitar ei ole maailman näyttävin pelaaja, mutta kaikessa tehokkuudessaan hän on ollut NHL:n syksyn dominoivin pelaaja – jopa yli hyökkäyssuuntaan näyttävämmän ja tehokkaamman Nikita Kutšerovin.

Kun Kopitar on jäällä, jatkuvasti tapahtuu hyviä asioita omalle joukkueelle. Luisteleva tietokone on aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja kun ratkaisut kiekon kanssakin ovat vähintään 90-prosenttisesti peliä edistäviä, korkealaatuinen keskivertosuorittaminen johtaa myös numeraalitulokseen. Hyvä osoitus siitä, millainen merkitys ykkössentterillä on joukkueensa menestykseen – sanalla sanoen käänteentekevä.

Lähimmät haastajat: Nikita Kutšerov (Tampa Bay Lightning) ja Sergei Bobrovski (Columbus Blue Jackets)

Calder Trophy (vuoden tulokas): Mathew Barzal, New York Islanders

Mathew Barzal.
Mathew Barzal. Kuva: NHL

Tämän vuoden tulokaskattauksessa on samankaltainen asetelma kuin viime kaudella, sillä kuumimmat ehdokkaat ovat kolmen eri pelipaikan pelaajia, joiden vertailu on vaikeaa. Brock Boeser iskee maaleja kuin Patrik Laine, Mihail Sergatšjov tekee kiekollisena puolustajana tulosta kuin Zach Werenski, ja Auston Matthewsin roolia tässä näytelmässä esittää Mathew Barzal.

Kaikkien kolmen puolesta voisi heittää pöytään vahvat argumentit. Sergatšjovin joukkue on menestynyt parhaiten, mutta hänen merkityksensä Tampan hurjaan syksyyn ei ole aivan samalla tasolla kuin Barzalin merkitys Islandersille. Barzal on itse asiassa todella suuri syy sille, että New York Islanders taistelee kaikkien arvioiden vastaisesti pudotuspelipaikasta kivikovassa Metropolitan-divisioonassa.

Barzal on pelannut niin vakuuttavasti kahteen suuntaan Doug Weightin valmentamassa joukkueessa, että Islanders on vihdoin löytänyt toisen sylinterin John Tavaresin taakse. Pääasiassa Jordan Eberlen ja Andrew Laddin rinnalla pelannut Barzal on puhaltanut kokeneempiin ketjukavereihinsakin uutta liekkiä. Sitä hyvät keskushyökkääjät tekevät – nostavat ympärillään olevan kollektiivin tasoa. Kova suoritus tulokkaalta.

Lähimmät haastajat: Mihail Sergatšjov (Tampa Bay Lightning) ja Brock Boeser (Vancouver Canucks)

Vezina Trophy (paras maalivahti): Sergei Bobrovski, Columbus Blue Jackets

Sergei Bobrovski.
Sergei Bobrovski. Kuva: NHL

Kilpailu Vezina-palkinnosta käy poikkeuksellisen kiivaana, mistä osoituksena on muun muassa se, että huippukautta pelaava Pekka Rinne ei mahdu tässä vaiheessa edes kolmen kärkeen. Marginaalit viiden parhaan joukossa ovat äärimmäisen minimaaliset.

Silti kaksi miestä erottuu tällä hetkellä muiden yläpuolelle, Sergei Bobrovski ja Jonathan Quick. Heidän välillä eron tekeminen on lähinnä makuasia, sillä molemmilla on ollut suuri merkitys joukkueidensa hyviin alkukausiin. Quickin puolesta puhuu se, että Kings on ollut vielä kovemmassa pistetahdissa.

Vezina-palkintoa viime kaudelta puolustava Bobrovski on kuitenkin vielä isommassa ruudussa voittamisen kannalta, koska Blue Jacketsin viisikkopelaaminen ei ole niin vahvasti tasapainossa kuin Kingsin. Columbus käytännössä tarvitsee Bobrovskilta muutaman oikein ajoitetun voittavan torjunnan iltaa kohti, jotta joukkue pelaa voitosta. Ja äärimmäisen tasainen Bobrovski täyttää tämän vaatimuksen lähes joka ilta.

Lähimmät haastajat: Jonathan Quick (Los Angeles Kings) ja Frederik Andersen (Toronto Maple Leafs)

Norris Trophy (paras puolustaja): Drew Doughty, Los Angeles Kings

Drew Doughty.
Drew Doughty. Kuva: NHL

Kun joukkue menestyy odotettua paremmin, myös yksilöt pääsevät hyvin esiin. Erityisesti tämä korostuu joukkueissa, jotka luottavat voimakkaasti kärkiyksilöihinsä. Los Angeles Kingsissä tämä on näkynyt erityisen selvästi, sillä ykköshyökkääjä Anže Kopitarin ja ykkösmaalivahti Jonathan Quickin lisäksi myös ykköspuolustaja Drew Doughty on erottunut edukseen.

Läntisen konferenssin syksyn toisen suuronnistujan St. Louis Bluesin Alex Pietrangelo on antanut kovan haasteen Norris-palkinnon kesällä 2016 voittaneelle Doughtylle, mutta kokonaisuus huomioiden Doughty on vielä tärkeämpi pelaaja joukkueelleen. Kingsin pakistossa taso laskee kärkipakin jälkeen nopeammin kuin Bluesissa.

Doughty on Kopitarin tavoin silmin nähden nauttinut John Stevensin aavistuksen enemmän vapauksia hyökkäyssuuntaan antavasta pelitavasta. Vaikka Doughty on saanut käyttää poikkeuksellisen hyvää pelikäsitystään yhä voimakkaammin hyökkäyssuuntaan, hän ei vuoda tippaakaan puolustussuuntaan. Paketti on juuri tällä haavaa niin lähellä täydellisyyttä kuin olla ja voi.

Lähimmät haastajat: Alex Pietrangelo (St. Louis Blues) ja Mattias Ekholm (Nashville Predators)

Selke Trophy (paras puolustava hyökkääjä): Anže Kopitar, Los Angeles Kings

Jos kahden suunnan pelaamisestaan tunnettu keskushyökkääjä valitaan syyskauden arvokkaimmaksi pelaajaksi koko NHL:ssä, Selke-palkintoon ei ole mitään muuta mahdollisuutta. On päivänselvää, että Kopitar johtaa kilpajuoksua myös tähän palkintoon.

Joku voi hätkähtäen miettiä, kuuluuko Aleksander Barkov tosiaan näin korkealle tällä listalla. Voin vakuuttaa, että kyse ei ole minkäänlaisesta kotiinpäin vetämisestä. Barkov punnitaan nykyisin NHL-sentterien raskaassa sarjassa, eikä tulosta siinä punnituksessa tarvitse hävetä.

Ainoa ongelma Barkovin kannalta on se, että hänen joukkueensa ei pelaa voittavaa jääkiekkoa. Itse asiassa Bergeronilla on täsmälleen sama ongelma Bruinsissa, mutta Barkovilla se on sitä moninkertaisesti. Florida on pelannut umpisurkean syksyn, mutta ilman Barkovia se olisi vielä syvemmällä suossa. Ykkössentteri kantaa joukkuettaan NHL:n suurimmalla peliaikakeskiarvolla hyökkääjistä – ja tekee sen huikealla tasolla.

Lähimmät haastajat: Aleksander Barkov (Florida Panthers) ja Patrice Bergeron (Boston Bruins)

Jack Adams Award (paras valmentaja): Gerard Gallant, Vegas Golden Knights

Gerard Gallant.
Gerard Gallant. Kuva: Dom Gagne / All Over Press

Myös Jack Adamsin muistopalkinnosta on meneillään poikkeuksellisen kova kilpailu. Kyseessä on palkinto, jossa yleensä yksittäiset suonenvetokaudet palkitaan liian herkästi. Paljon kertoo se, että tasaisesti kovaa tulosta takova ja yleisesti maailman parhaana valmentajana pidetty Mike Babcock ei ole koskaan voittanut palkintoa.

Usein Jack Adams jaetaan vieläpä aika heppoisin perustein tilanteessa, jossa valmentajan merkitys yllättävään menestykseen ei edes ole ollut mitenkään käänteentekevä. Samaa ei voi sanoa Gerard Gallantista, sillä hän on pystynyt tuomaan muiden jämäpelaajista kasatulle joukkueelleen kilpailuetua valmennuksellisin keinoin.

Moni odotti, että Gallant lyö luukut kiinni, ja Vegas alkaa kerätä nihilistisiä taisteluvoittoja puolustamalla. Kuinka väärässä olimmekaan? Golden Knights on pelannut raikasta ja luisteluvoimaista jääkiekkoa, jossa rakenne on kestänyt kahteen suuntaan. Vaikka kausi ei ole vielä edes puolessavälissään, jo se on niin hämmästyttävä temppu, että Gallant on kiistaton ykkösvaihtoehto palkinnolle.

Lähimmät haastajat: Peter Laviolette (Nashville Predators), John Stevens (Los Angeles Kings), Jon Cooper (Tampa Bay Lightning) ja Mike Babcock (Toronto Maple Leafs)

GM of the Year (vuoden GM): Steve Yzerman, Tampa Bay Lightning

Myös GM-kategoriaan on tunkua, ja Vegasin ihmeen suurin arkkitehti George McPhee on vaikea sivuuttaa tässä vaiheessa. Puhumattakaan David Poilesta, joka on kovilla, mutta johdonmukaisilla päätöksillään luonut Nashville Predatorsista suurimman mestarisuosikin.

Tässä yhteydessä Steve Yzermanin sivuuttaminen on kuitenkin mahdotonta. Hän oli vuosi sitten niin kovassa paineessa palkkakatto-ongelmien takia, että ydinrungon säilyttäminen edes jokseenkin kasassa näytti mahdottomalta tehtävältä. Silti Yzerman onnistui tehtävässään nuijimalla kovia päätöksiä yksi toisensa jälkeen.

Syyskausi on osoittanut, että Yzerman veteli täysin oikeista naruista. Laadukas varaaminen ja etenkin pelaajien systemaattinen kehittäminen on johtanut tilanteeseen, jossa Tampa Bay Lightning on pystynyt täyttämään isotkin aukot luontevasti ja jatkuvuuden varmistaen. Tässä tapauksessa NHL:n sarjataulukko kertoo kaiken oleellisen.

Lähimmät haastajat: David Poile (Nashville Predators), Kevin Cheveldayoff (Winnipeg Jets) ja George McPhee (Vegas Golden Knights)

Syyskauden floppi: Ottawa Senators

Erik Karlsson.
Senatorsin kriisi on henkilöitynyt Erik Karlssoniin. Kuva: NHL

Tällä vähän kyseenalaisemmalle listallekin riitti tunkua, mutta siitä huolimatta Ottawa Senators on vetänyt pohjat syksyn aikana. Senatorsin syksy on hyvä osoitus siitä, kuinka kovatkin ammattilaiset voivat sokeutua yhdestä yli odotusten menneestä kaudesta.

Stanley Cup on kiilunut Senators-johdon silmissä, vaikka niiden haaveiden ja todellisuuden välillä on ollut koko ajan valtava kuilu – riippumatta siitä, mitä viime kevään pudotuspeleissä tapahtui. On ollut suoranainen ammattivirhe painaa tällaisessa tilanteessa kaasu pohjaan.

Kaiken kruunaa PR-katastrofi Erik Karlssonin ympärillä. Karlsson meni ehkä möläyttelemään ohi suunsa julkisesti sopimustilanteestaan, mutta se, kuinka Ottawan johto tähän reagoi, oli surkea epäonnistuminen. Nyt Senators on tilanteessa, jossa kukaan ei tiedä, miten pitkään sen parhaat pelaajat jatkavat seurassa tai edes sitä, jääkö Senators Ottawaan. Hienosti meni.

Lähimmät haastajat: Florida Panthers, Buffalo Sabres, Arizona Coyotes ja Edmonton Oilers