Tarinan alku

Kiekkokielessä kytee tätä nykyä kaksi erittäin muodikasta ilmaisua. Valmentajat ja osa pelaajistakin hokevat sanoja ”matka” ja ”tarina”. Esimerkiksi Risto Dufva väläyttää joka toisessa haastattelussa, miten joukkue on luomassa omaa tarinaansa.

 

Niin latteaa kuin matkan ja tarinan hokeminen onkin, siinä on oma logiikkansa. Jokaisen joukkueen jokainen kausi on eräänlainen matka ja tarina. Matkat ja tarinat jakaantuvat kolmeen osaan: alku, keskikohta ja loppu.

 

Klassinen draaman kaari etenee niin, että ensin päähenkilöllä on tavoite, jota kohti hän etenee. Jääkiekkoliigassahan se on kauden viimeisen finaalin jälkeen käsivarsille nostettava Kanada-malja.

 

Matkalla eteen tulee vaikeuksia. Ne voivat olla inhottavia vastustajia, joiden häikäilemätön tavoite on niin ikään voittaa. Tai sitten suuren unelman tiellä ovat tuomarit, vastustajan kannattajat, liigapomot tai vaimo, joka häiritsee ratkaisevalla hetkellä keskittymistä suunnittelemalla liian tarkasti jo kesän lomareissua.

 

Kiekkodraaman kaari huipentuu siihen, kun sankari voittaa vaikeudet, puhkeaa ilon kyyneliin ja vetää jätkien kanssa viikon rännin.  

 

Aina puhutaan, että kevät ja pudotuspelit ovat jääkiekkoilussa sitä parasta aikaa. Olen eri mieltä. Kauden alku on kutkuttavinta. Finaaleissa suurin osa kiekkokatsojista joutuu valitsemaan puolensa väkisin, kun oikeasti ei kiinnosta pätkääkään kumpi voittaa. Kauden alussa kaikki ovat vielä toiveikkaita ja varsinkin viisaita.

 

Ässien nelosketjun jätkälläkin on vielä mahdollisuus nousta kauden aikana kiekkoväen huulille. Vielä syyskuun alussa Vaasan Sport on edelleen kiinni suorassa pudotuspelipaikassa. Jotkut saattavat jopa pitää mahdollisena, että Ilveksen toimitusjohtaja pysyy samana yli kaksi viikkoa....

 

Kaudenalustunnelmissa kiekkoturot odottavat valtakunnallisen erikoislehden liigaliitettä viikkotolkulla. Kun lehti on saatu käteen ja oman suosikkijoukkueen ranking selvitetty, kuluu noin kolme sekuntia, kun hän on arvioinut kirjoittajan ammattitaidottomaksi mulkeroksi, jonka pitäisi siirtyä Hevoshullun reportteriksi.

 

Kiekkotoimittajat lähtevät sosialisoitumaan liigan tiedotusristeilylle, joka palaa jälleen ohjelmistoon tällä kaudella. Virallisissa osuuksissa sisältöä on useimmiten vähemmän kuin juustohampurilaisessa, mutta lokitukseen taipuvaisille toimittajille risteily toimii tarpeellisena voiteluaineena kauden rasituksien varalle.

 

Kauden ensimmäisillä kierroksilla pelaajat ovat vielä melko terveitä ja freesejä, vaikkeivät kuviot olekaan vielä hioutuneet täysin kuntoon. Peleissä riittää sähköä, kun taistelu pelipaikoista käy vielä kuumana.

 

Joukkueiden uudet pelaajat tuovat kuhinaa pelien ympärille. Onko Olavi Vauhkosen liike parempi kuin Jonni Vauhkosella aikanaan? Onko Janne Lahdella vielä tallella samanlainen maalijyvä kuin 2010­11, kun hän iski Jokereissa 37 maalia? Miten Mikko Kousan lämäri lähtee viivalta?

 

Joukkueiden tarinakirja on vielä tyhjä. Syyskuun 10. päivä joku nappaa käteen loppuun järsityn lyijykynän ja joku muhkean tussin.