Tappiot veivät HIFK:n huonoon asemaan

Mika Partanan on tällä kaudella pelannut vain 27 ottelua. Hän kuuluu niihin, joita HIFK in kipeästi kaivannut kokoonpanoonsa. Kuva Jukka Rautio/Europhoto.

HIFK:lle hyvä puoli oli se, että edelleen vajaamiehisellä kokoonpanolla se kärsi tuplakierroksen peleissä Tapparalle ensin niukahkon ja sitten niukan tappion. Ne osoittivat sen voivan olla keväällä vakava uhka mestareille, jos vielä saa kokoonpanon edes lähelle parastaan. Huono puoli on se, että Tapparan haastamiseen pääseminen ainakin tasavertaisena on hankalaa tai jopa mahdotonta.

Sarjasijoitus on tällä hetkellä vasta kahdeksas. Jotta HIFK välttäisi pudotuspelien ensimmäisen kerroksen, niin sen pitäisi nousta kuudenneksi. Mutta sillä sijalla oleva Pelicans on jo seitsemän pistettä edellä ja sillä on kolmen pisteen voittoja neljä enemmän. Väliin mahtuu vielä Ässät.

Niin Pelicansilla kuin HIFK:lla on vielä 15 peliä jäljellä. Ässillä on niitä yksi vähemmän. Aikaa on siis vielä rutkasti jäljellä, mutta ailahtelevaisuuden pitäisi nyt olla ohi. Nyt pitäisi ottaa voittoja voittojen jälkeen. Enää ei riitä se, että paria hyvää seuraa pari huonoa peliä. Eikä edes pelkkä hyvien voittojen saaminen ole välttämättä tarpeeksi. Tilanne ei ole sen ”omissa käsissä”, sillä niin Pelicans kuin Ässät ovat pelanneet sitä paremmin.

Pelicans on ottanut seitsemän kolmen pisteen voittoa viimeisestä kymmenestä ottelustaan. Loput ovat nollan pisteen tappiota. Tuohon sarjaan mahtuu 8–3-kotivoitto HIFK:sta. Ässien saldo on viisi kolmen pisteen voittoa ja viisi nollan pisteen tappiota. Juuri ennen viimeisiä kymmentä peliä se voitti HIFK:n kotonaan 2–1. Lahtelaisilla on siis noista otteluista 21 ja porilaisilla 15 pistettä. HIFK on tuona aikana ottanut 13 pistettä.

HIFK kohtaa kummankin joukkueen vielä kotonaan, mutta riittääkö se? Ässät voi hyvinkin jäädä taakse, mutta Pelicansin kohdalla ohittaminen voi olla todella vaikeaa. Selvää on se, että noiden kahden vaiheita HIFK-fanien on syytä seurata tarkasti oman joukkueen ohella.

Kuudennelta sijalta on noustu mestaruuteen asti. TPS teki sen vuonna 2010. Vain vuotta myöhemmin Blues nousi ”sääleistä” finaaleihin, mutta oli sitten voimaton juuri HIFK:ta vastaan ja hävisi 0–4. Myös seuraavana vuonna Blues voitti ensin ensimmäisellä kierroksella ja sitten puolivälierät. Vuonna 2013 Lukko teki saman. Kumpikin hävisi sitten välierät ja pronssiottelun.

Vaikka nuo kolme tapausta ovat aika tuoreita, niin harvinaista ensimmäisen kierroksen voittajien menestys puolivälierissä on. Vuodesta 2004 lähtien kymmenen parasta on päässyt pudotuspeleihin. Vain kolme kertaa on ensimmäisen kerroksen voittaja onnistunut voittamaan myös puolivälierät. Hävinneitä on siis ollut 23. Prosentit ovat vain noin 13, joka sentään on hiukan parempi kuin HIFK:n liigan huonoin ylivoimaprosentti.

Perussyy on tietysti selvä: ensimmäisen kierroksen voittajat kohtaavat niitä selvästi paremman joukkueen, kun vastaan tulevat runkosarjan ykkönen ja kakkonen. Toinenkin syy on selkeä: ensimmäisellä kierroksella pelaava väsyttää itseään kahdella tai kolmella ottelulla ennen puolivälierien paras seitsemästä -pelejä. Niiden alussa lisäpelaamisesta voi olla jopa hyöytä, mutta sarjan pidentyessä siitä on vakava haitta.

HIFK:n tappiot viikonloppuna Tapparaa vastaan olivat lupaavan niukkoja, mutta nyt aletaan todella kipeästi kaipaamaan pisteitä. Jos joukkue häviää huomenna Kuopiossa ja Pelicans voittaa Kouvolassa, niin ero on jo 10 pistettä. Silloin ero olisi jo todella iso.