Tapparan kiekolliset suorituspisteet – Järvisen mysteerikiikarit

Kiekkoareena kävi hallitsevan Suomen mestarin seitsemän ensimmäistä peliä läpi tarkalla sihdillä. Kuva: JP Mikola

Tappara menetti viime kauden jälkeen kaksi tärkeintä syömähammastaan. Sarjataulukon perusteella ei kuitenkaan näytä tuntuvan missään.

Kuka on paikannut kenet ja miten? Kausi on vasta nupuillaan, joten tehopisteet eivät kerro kovinkaan paljon, mutta kiekollisten suoritusten analyysi tasakentällisin (5 vs. 5) antaa pelaaja-arvioille enemmän tukea.

Kiekkoareena kävi hallitsevan Suomen mestarin seitsemän ensimmäistä peliä läpi tarkalla sihdillä (katso jutun lopusta: Näin kiekolliset suorituspisteet arvioitiin). Jokainen kiekollinen suoritus, kiekon vastaanottoa lukuun ottamatta, kirjattiin ylös (ks. Kiekollisten suorituspisteiden taulukot).

Jan-Mikael Järvinen on nakuttanut jokaisella kolmella edellisellä kaudella yli 30 tehopistettä, mutta kuluva kausi on alkanut kiikaritehoilla (0+0). Kiekollisten suoritusten tarkempi analyysi avaa kuitenkin toisenlaisen näkökulman.

Järvisen kokonaissuoritusprosentti on Saravon ohella koko joukkueen paras (75,0 %). Järvinen on antanut suhteutettuna peliaikaan vähiten pääty- ja siirtokiekkoja sekä toiseksi eniten murtavia syöttöjä. Lisäksi hän on ollut toiseksi eniten irtokiekoissa. Luvut osoittavat, että pisteettömyydestä huolimatta Järvinen on ollut hyvin pelin sisällä.

Järvisen ei tarvitse tyytyä paniikkiratkaisuihin, lyömään kiekkoa ränniin tai plekseihin, vaan hän kykenee rakentaviin ratkaisuihin. Ja turhaa laukomista Järvinen ei edelleenkään harrasta – laukausten kokonaislukema 12 on hyökkääjistä toiseksi vähiten. Järvinen toteuttaa tunnollisesti slaavilaisen ja kuopiolaisen koulukunnan oppeja: ”Miksi laukoa, kun voi naattia?”.

Vain tehopisteet puuttuvat – missä vika?

Kiekolliset mittarit piirtävät kelvollisen kokonaiskuvan Järvisen tekemisestä tasakentällisin. Vain tehopisteet puuttuvat – missä vika?

Käännetään katse pääasiallisiin ketjukavereihin, Teemu Nurmeen ja Martin Røymarkiin. Mitä tilastot kertovat heidän suoriutumisestaan? Sekä hyvää että huonoa.

Nurmi on ollut tehokas: saldona 4 maalia ja kaksi syöttöpistettä. Maaleista kolme on tullut tasakentällisin. Tehoja on tullut, mutta toisaalta Nurmi on ampunut koko joukkueesta eniten huonoja päätykiekkoja ja hyökkääjistä eniten huonoja siirtokiekkoja. Nämä lukemat kertovat pakotetusta tai tarkoituksellisesta kiekosta luopumisesta. Myös Nurmen syöttöjen määrä on koko joukkueen kolmanneksi pienin.

Ketjuista eniten irtokiekoissa on ollut Ilomäen ketju, yhteensä 130 kertaa. Ketju on myös pelannut eniten. Kun otetaan peliaika huomioon ja lasketaan, kuinka paljon muut ketjut olisivat olleet irtokiekoissa samalla peliajalla, saadaan seuraavat teoreettiset arvot: Järviset 91, Lajuset 102 ja Jasut 103. Järvisen ketjun alhainen irtokiekkomäärä on peräisin laitureilta.

Erityisen silmiinpistävää on Järvisten syöttöjen alhainen yhteenlaskettu kokonaismäärä. Edellä mainitulla laskennallisella menetelmällä ketjuille saadaan seuraavat peliajan suhteen vakioidut syöttömäärät: Ilomäet 229, Lajuset 173, Järviset 138 ja Jasut 146. Irtokiekko- ja erityisesti syöttömäärät kertovat, että Järvisen ketju on antanut tai joutunut antamaan kiekonhallinnan vastustajalle.

Irtokiekko- ja erityisesti syöttömäärät kertovat, että Järvisen ketju on antanut tai joutunut antamaan kiekonhallinnan vastustajalle.

Sen sijaan laukomaan Järviset ovat päässeet hyviltä paikoilta. Ajan suhteen vakioidut laukaisumäärät: Ilomäet 47, Lajuset 46, Järviset 44 ja Jasut 31. Ja itse asiassa Järvisillä on eniten hyviä (maalia kohti suuntautuneita) laukauksia parhaasta maalintekosektorista absoluuttisestikin.

Ovatko vastustajat antaneet Järvisille enemmän tilaa vai onko paikkoja tuottanut juuri vastahyökkäysstrategia? Kääntäen: jos kiekonhallinta on jatkuvaa, ehtiikö vastustaja ryhmittyä puolustukseen systemaattisemmin?

Maaleja ketjut ovat tehneet tasakentällisin seuraavasti: Järviset 4, Ilomäet 5, Lajuset 4, Jasut 0.

Järvisen, Lajusen ja Ilomäen kentillä on siis erilaiset strategiat tai ainakin kiekonhallinnasta kertovat tunnusluvut, mutta laukausten ja maalien osalta tuotos on hyvin lähellä toisiaan. Tässä vaiheessa kautta otos on tietysti ohut kuin syksyinen lumipeite, joten tulkinnan suhteen pitää olla varovainen. Voidaan kuitenkin todeta, että ainakin toistaiseksi näyttäisi pätevän yleinen lainalaisuus: kiekonhallinta ei ole automaattisesti sama kuin tulos, mutta pääsy parhaalle maalintekosektorille korreloi selvästi maalimäärän kanssa.

"Kiekonhallinta ei ole automaattisesti sama kuin tulos, mutta pääsy parhaalle maalintekosektorille korreloi selvästi maalimäärän kanssa."

Tarkastellaan vielä lähemmin Järvisen kentän suorituksia. Sekä Nurmi että Røymark ovat päässeet ampumaan hyvistä paikoista – Røymark parhaasta maalintekosektorista jopa absoluuttisesti eniten koko joukkueesta. Røymarkin maalipaikkojen huippulukema on siinä mielessä mielenkiintoinen, sillä hänellä on kaikkia yhteenlaskettuja kiekollisia suorituksia vähiten koko joukkueesta. Lukuisista hyvistä paikoistaan Røymark on väsännyt yhden maalin, mutta Nurmi on pistänyt kiekkoa reppuun hyvällä prosentilla.

Tapparan kolmosketjua johtava Jan-Mikael Järvinen on pelannut runkosarjan seitsemän ensimmäistä ottelua kiikaritehoilla. Viidessä CHL-kamppailussa tilille on tullut yksi syöttöpiste. Kuva: JP Mikola

Järvisen ketjun yhteispelin kokonaistulkinnan tekee haasteelliseksi se, että ketjunjohtaja Järvinen ei ole ollut laitureidensa maaleissa mukana. Vaikka Järvinen on antanut paljon murtavia syöttöjä, niille on ollut leimallista, että laituri on päässyt vain puolittaiseen läpiajoaan tai tuki toiselta puolelta on puuttunut. Järvisen syötöistä avautuneet tilanteet eivät ole saaneet vastustajan maalivahtia riittävästi poikittaisliikkeeseen.

Hätäinen tulkitsija on kenties erehtynyt tekemään turhankin äkkinäisiä johtopäätöksiä Järvisen kiikaritehojen perusteella, mutta ketjun antama viesti on silti ristiriitainen.

Pystyykö se jatkossa luomaan nykyisellä kiekonhallintaprosentilla yhtä paljon laadukkaita maalipaikkoja?
Onko syy Järvisen pisteettömyyteen ketjun kemioissa vai onko uusilla kavereilla vielä sopeutumista Tapparan pelitapaan? Vai onko vähäinen kiekonhallinta ketjun tietoinen strategia?

Ovatko Nurmen maalit syntyneet pikemminkin Nurmen henkilökohtaisen taidon kuin ketjun toimivuuden perusteella? Onko Nurmi ylisuorittanut? Se jää nähtäväksi.

FAKTA: Näin kiekolliset suorituspisteet arvioitiin 

  • Kiekollinen suorituspisteytys havainnollistaa, miten pelaaja suorittaa yksilönä, osana joukkueen kokonaisuutta ja yhdessä ketjun/pakkiparin kanssa.
  • Pisteiden tulkinnassa on huomioitava, että ne kertovat enemmän hyökkäyssuuntaan tapahtuvasta tekemisestä kuin puolustamisesta, vaikka puolustajat saavatkin laskentatavassa ikään kuin ’helpommin’ noteerauksia lähinnä paineettomien pakki– pakki-syöttöjen ansioista. Pallopeleissä peliväline kun tuppaa aina valumaan kivuttovammin alas- kuin ylöspäin.
  • Tarkkailun kohteena olivat irtokiekot, murtavat ja muut syötöt, pääty- ja siirtokiekot, kuljetukset sekä laukaukset (ks. tarkemmat selitykset alla).
  • Koska kuljetuksia oli määrällisesti vähän, ne ynnättiin taulukoissa kiekollisten suoritusten kokonaismäärään. Näyttävät kuljetukset ja maagiset murtavat syötöt ovat nykykiekossa tasakentällisin valitettavan harvinaisia. Murtavia kuljetuksia Tapparan seitsemässä ensimmäisessä pelissä oli keskimäärin 3,6 ja murtavia syöttöjä 6,4.
  • Laukausten osalta hyökkäysalue jaoteltiin vaaralliseen maalintekosektoriin ja vaarattomaan maalintekosektoriin (ks. kuva alla). Laukausten jakautuminen eri sektoreihin kertoo hyökkäyspelin laadusta ja rakenteesta.

 

  • Kiekollisia suorituksia tarkasteltiin sekä yksilöittäin että ketjuittain. Ketjutarkastelu perustuu seuraaviin ryhmityksiin: Lajuset (Haapala, Karjalainen, Lajunen), Ilomäet (Peltola, Savinainen, Ilomäki), Järviset (Nurmi, Røymark, Järvinen) ja Jasut (Heikkilä/Honkanen, Rauhala, Jasu).
  • Yksilötaulukoista on jätetty pois Miika Heikkilä, Niko Tuhkanen ja Manu Honkanen vähäisen peliajan vuoksi.
  • Suoritukset on esitetty taulukoissa sekä absoluuttisina määrinä että suhteessa peliaikaan (per peliminuutti).

Käsitteiden selitykset:

- Murtavat syötöt. Murtava syöttö avaa avoimen maalintekopaikan parhaasta laukaisusektorista.

- Syöttö. Meneekö syöttö perille vai menetetäänkö se vastustajalle.

- Irtokiekko. Kiekon riisto tai syötön katkaisu. Kiekon menetys paikassa, jossa se olisi voitu riistää.

- Päätykiekko. Kiekko pelataan päätyyn tai ränniin, menetetäänkö vastustajalle vai saadaanko kiekko omille pelattavaksi.

- Siirtokiekko. Kiekon syöttäminen eteenpäin ilman selvää syöttökohdetta.

- Kuljetus. Pelaaja ohittaa kiekollisena vastustajan ja luo ratkaisullaan avointa tilaa. Tieto ei mukana erikseen taulukoissa, ynnätty kokonaissuoritusmäärään.

- Laukaukset. Hyvät laukaukset ovat maaleja tai suuntautuvat maalia kohtia, huonot menevät ohi maalin tai ne blokataan. Jaoteltu vaarallisen ja vaarattoman maalintekosektorin mukaan.

- Kokonaissuoritusprosentti (taulukossa Hyvät %-osuus). Hyvien suoritusten %-osuus kaikista kiekollisista suorituksista.

Kiekollisten suorituspisteiden taulukot:

KIekolliset suoritukset tasakentällisin. Niin kuin prosenttiluvuista näkyy, Pekka Saravo ja Jan-Mikael Järvinen ovat olleet kiekon kanssa Tapparan alkukauden varmimmat suorittajat. Taulukko: Ville Viljanen
Kiekolliset suoritukset tasakentällisin/pelimiminuutit. Taulukko sisältää paljon asiaa, mutta merkille pantavaa on, että Henrik Haapala ja Jan-Mikael Järvinen ovat antanut ylivoimaisesti eniten murtavia syöttöjä. Taulukko: Ville Viljanen
Kiekolliset suoritukset tasakentällisin/peliminuutit. Uudet tapparalaiset Otso Rantakari, Tapio sammalkangas ja Teemu Nurmi ovat joutuneet kiskomaan eniten siirtokiekkoja. Taulukko: Ville Viljanen
Laukaukset tasakentällisin/peliminuutit. Kultakypärä Veli-Matti Savinainen on ampunut eniten, Teemu Nurmi ja Martin Røymark parhailta paikoilta. Tilasto: Liiga ja Ville Viljanen