Tapparan Peltola ”ylisuoritti” pudotuspeleissä myös tilastollisesti – ykköskenttä taas käytti paikkansa tehottomasti

Jukka Peltolan ja Lasse Kukkosen katseesta välittyy kunnioitus. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto.

Vanhan tapparalaisen sanonnan mukaan kovassa paikassa Jukka Peltola, sinioranssin hengen ruumiillistuma, nostaa riskitasoaan ja nappaa joukkueen reppuselkäänsä. Peltola pelasi hyvän syksyn, katosi keväällä kuvasta, kunnes nousi pudotuspeleissä Tapparan pistepörssin ykköseksi.

Peltola teki pudotuspeleissä kuusi maalia ja oli joukkueensa ykköstykki. Maalien ja maaliodottaman vertailu osoittaa, että Peltola oli myös poikkeuksellisen tehokas. Laskennallisesti, isolla otannalla keskimäärin, Peltolan laukaisupaikoista olisi tehty vain 2,1 maalia.

Tappara-pelaajien maalit ja maaliodottamat kevään pudotuspeleissä (mukana sekä tasakenttä- että erikoistilanteet). Odottaman laskenta: 2 m x 2 m kokoisten alueiden laskennallinen maaliodottama on maalien osuus kaikista laukauksista. Pelaajan maaliodottama saadaan, kun kerrotaan pelaajan toteutuneet laukaukset kullakin alueella sen teoreettisella maaliodottamalla ja lasketaan saadut arvot yhteen.

Maalinteko ei varsinaisesti edes ole Peltolan hommaa, kaikki muu on. Peltola taistelee, kamppailee, blokkaa, puolustaa, tarvittaessa myös painii, neuvottelee tuomareiden kanssa – ja otti nyt sivutoimenaan vastuun myös viimeistelystä.

Ensi vuodeksi Peltola siirtyy Venäjälle. Lievästi sanoen: Tapparalle suhteellisen iso menetys.

Peltolan peli-ilmettä voi verrata Tomáš Záborskýyn. Kun Záborský saattaa pelata kaksinkamppailut ja karvauksen hyökkäys ja jopa pieni varastaminen mielessään, Peltola ei koskaan leiki kiekolla, vuoda tai kärky vaan hoitaa hommansa aina puolustaminen edellä. Esimerkillinen pelaaja.

Laitetaan nepotismin nimissä tunnustusta myös Peltolan vaimon veljelle, Jan-Mikael Järviselle. Tai Enolle, niin kuin Peltolan poika häntä kutsuu.

Järvinen pelasi tämän kauden pudotuspeleissä kenties uransa parhaan jakson.

Järvinen löysi keväällä luisteluunsa jostain uutta potkua. Jalkapallotermein Järvistä voisi kuvata laajojen kaarrosten keskimmäiseksi keskikenttäpelaajaksi, joka hallitsee koko kaukaloa, mutta keväällä otteissa välähteli myös terävä piilokärki.

Järvinen nousi pudotuspelien edetessä Henrik Haapalan ohitse murtavissa syötöissä (keskimäärin 0,5/ottelu, Haapalalla 0,4). Haapalan hieman nihkeää pudotuspelikevättä potentiaalin nähden kuvastaa se, että viime kauden alussa hän jakoi peräti 1,7 murtavaa syöttöä per ottelu.

Ykköskentältä jäivät maalit tekemättä

Edellinen kuvio myös osoittaa ykköskentän (Tomáš Záborský - Matti Järvinen - Kristian Kuusela) tehottomuuden. Záborskýllä oli laskennallisesti korkein maaliodottama mutta jäi eniten suoran viivan osoittamasta odotusarvosta.

Záborský ja M. Järvinen olivat heikoilla maaliodottaman ja toteutuneen tuloksen välisessä suhteessa myös Kiekkoareenan marraskuisessa vertailussa.

Ykköskenttä pelasi sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan loistavan TPS-sarjan, mutta taso hiipui Kärppiä vastaan.

Ykköskentän koostumus oli jollain tapaa erikoinen: siinä oli kolme – nykyistä – pelintekijää niin kuin maalipaikkojen hyödyntämisprosenttikin osoittaa.

Mr. Puolustaja

Jos pitäisi valita Tapparan vuoden pelaaja, Veli-Matti Vittasmäki olisi heittämällä kärkikolmikossa. Vittasmäen ensimmäinen syöttö, liike ja kaksinkamppailuvoima tekevät hänestä Puolustajan isolla peellä. Jos Saravon Peksissä oli seksiä, niin samanlaista eroottisuutta tihkuu myös Vittasmäen olemuksessa. 

Lisäksi on annettava erityishuomio toisellekin puolustajalle, Niko Mikkolalle. Mikkola ei kiekollisesti yhtä varma kuin Vittasmäki, mutta hänellä on taskussaan merkittävä valttikortti, koko.

Pallopelien klassinen lainalaisuus: Kun puolustaja on selvästi yli 10 senttiä pidempi kuin hyökkääjä, jälkimmäisen tehtävä vaikeutuu huomattavasti. Kun Mikkola kaappaa vastustajan syleilyynsä, hänen ei tarvitse tehdä rikettä tai ylilyöntejä pitääkseen hyökkääjän aisoissa.

Hyökkääjien sääntöjenmukaisen ”halimisen” lisäksi Mikkolan ulottuvuus tarjoaa merkittävän edun myös kiekonriistoihin. Mikkola voittaa useita tilanteita pelkästään kurottamalla kiekkoa mailallaan. Hän katkaisee tilanteet jo ennen kuin ne ehtivät eskaloitua.

Kärpät voitti keskialueen taistelun

Tappara teki tasakentällisin KalPaa ja TPS:ää vastaan keskimäärin 1,4 maalia/ottelu riistosta tai suorasta hyökkäyksestä. Vastaavasti KalPa ja TPS tekivät Tapparaa vastaan keskimäärin vain 0,4 maalia/ottelu riistosta tai suorasta hyökkäyksestä.

Tappara siis hallitsi keskialueen selvästi puoli- ja välieräsarjojen vastustajiaan paremmin. Esimerkiksi KalPa teki Tapparalle ainoastaan 0,3 maalia/ottelu riistosta tai suorasta hyökkäyksestä.

Kärpät puolestaan teki Tapparaa vastaan keskimäärin 1,2 maalia/ottelu riistosta tai suorasta hyökkäyksestä. Ja Tappara teki Kärpille vastaavia maaleja 0,7 per ottelu. Tästä vinkkelistä Kärpät siis oli KalPaan ja TPS:ään verrattuna selvästi vahvempi keskialueensa hallinnassa.

Kärppien keskialueen tunturipuromainen raikkaus vei voiton Tapparan tillilihaisesta sitkeydestä.

Kokonaisuutena Tapparan puolustus vuosi selvästi enemmän kuin viime vuosina on totuttu näkemään. Esimerkiksi viime kevään pudotuspeleissä Tapparaa vastaan tehtiin keskimäärin 1,8 maalia/ottelu, nyt 2,3. Maaleja Tappara teki yhtä paljon kuin viime vuonna (2,6/ottelu).

Tappara ei tällä kaudella myöskään pystynyt pitämään selkeästäkään johtoasemasta samalla tavalla kiinni kuin ennen. 

Tapparalla heikko alku sarjaan

Kärppien ja Tapparan maaliodottamien vertailu osoittaa, miten heikon startin Tappara sarjaan sai. Kirvesrintojen ensimmäisen ottelun maaliodottama oli vain 1,2.

Kärppien ja Tappara maaliodottamat peleissä 1-6. Mukana sekä tasakenttä- että erikoistilanteet.

Maaliodottaman tulkinta ei ole aivan yksinkertaista, sillä siihen vaikuttavat muun muassa joukkueen pelityyli (laukaisuherkkyys), ylivoimien määrä ja kuinka kauan joukkue on ollut ottelussa voitolla tai häviöllä.

Usein häviävän joukkueen maaliodottama on korkeampi, koska se laittaa epätoivon vimmalla kaiken likoon, ja voitolla oleva keskittyy puolustamaan. Itse asiassa joukkueiden vertailu ei ole tämän mittarin perusteella kovin hedelmällistä, mutta joukkueen pelillisen esityksen kehityksestä se kuitenkin antaa osviittaa.

Terävämmän kuvan hallinnasta antaisi maaliodottamien vertailu tasakentällisin, mutta myös erikoistilanteet sisältävän tilaston pohjalta voidaan tehdä seuraavat tulkinnat. Ensimmäinen peli oli Tapparalta erittäin heikko. Neljäs eli ensimmäinen voittopeli taas oli poikkeuksellisen vahva. Viidennessä pelissä Tappara käytti maalipaikkansa ainutlaatuisen tehokkaasti hyväksi. Viimeinen peli oli kaiken kaikkiaan tasainen.