Tapparan joulutodistus – Rauhala nosti arvosanaansa eniten

Kun pitää vääntää, väännetään. Kun pitää osua, osutaan. Tapparan kapteeni Jukka Peltola pelaa kolmekymppisenä elämänsä parasta kiekkoa. Valinta Etelä-Korean olympialeijoniin kruunaisi komean nousujohteisen uran. Kuva: Jukka Peltola/Europhoto

Ennakkoarvioissa oli vain yksi suosikki – ja sen kirvesrinnat näyttivät myös kaukalossa. Tuplamestari osoitti olevansa menossa vääjäämättömästi kohti triplaa. Sitten alkoi liigakausi...

Tapparan kausi on ollut kolmejakoinen.

Elokuun treenipeleissä ja CHL-kamppailuissa nähtiin juuri sellainen nippu kuin nimilista antoi ymmärtää. Pelin kaikki osa-alueet olivat kuosissa, maaleja syntyi, ja pelaaminen näytti paitsi iloiselta, myös vauhdikkaalta.

Kirvesrinnat osoittivat uusineen pelitapansa esimerkillisesti uusvanhan päävalmentajansa Jukka Rautakorven johdolla. Prosessi oli aikataulussa.

Sarja-avauksessa Tampereen ykkösjoukkue ei jättänyt Ilvekselle kuin kalutun luun, mutta liigakauden alku ei kuitenkaan ollut yhtä suoraviivaista riemumarssia kuin paperilla oli povattu. Kymmenestä seuraavasta ottelustaan Tappara otti täyden kolmen pisteen potin vain kahdesti.

Kriisipuheita tai kohuotsikoita ei kuitenkaan nähty. 

Ei ollut syytä. Ei ollut tarvetta. 

Nousu käynnistyi, kun leikkauspöydällä käynyt Jan-Mikael Järvinen ja Floridan training campilla ollut Sebastian Repo palasivat kaukaloon.

Sattumaa tai ei, tutkaparin come backin jälkeiset 24 ottelua Tappara on takonut sarjakärki-Kärppien tahdissa. Vaikka syyskausi ei ollut yhtä suvereeni kuin intomielisimmät ennustivat, kultajuna on edelleen kiskoilla.

Viidettä jaksoaan kirvesrintoja luotsaavalla Jukka Rautakorvella on käsissään miehistö, jota on äärettömän paha peitota paras seitsemästä -ottelusarjoissa. Mahdollista se on, mutta ei helppoa.

Vai voiko joku väittää muuta? 

Tapparan joulutodistus:

Kiekkoareena ei kavahda numeroarvostelua, vaan käyttää joulutodistuksessa rohkeasti koko asteikkoa kympistä neloseen.

10: Jukka Peltola kantoi alkukauden vaikeina viikkoina joukkuetta reppuselässään lähestulkoon yksin. Kapteenin palava halu valaisi Hakametsän monena iltana. Vaikka kapteenin liekki on pisteiden valossa lepattanut hieman himmeämmin, huolissaan ei tarvitse olla. Marras-joulukuun maajoukkuekomennukset, olympiaunelman metsästäminen ja iso peliaika eivät voi olla vaikuttamatta.

9: Ennakko-odotuksiin ajateltuna Tapparan syksyn isoin sensaatio on ollut oma kasvatti Otto Rauhala. Joukkueensa kolmossentteri on joukkueensa tehokkain pelaaja tasakentällisin mitattuna, ja plus–miinuslukema (+14) on kirkkaasti paras hyökkääjistä.
Väkevä polkeminen ei sinänsä yllätä. Rauhalan kova fysiikka kävi kesällä kristallinkirkkaasti ilmi Tahdon Portaissa. Väsymätön sentteri pöllytti Pyynikin graniittiaskelmia noustessa piennarta paahtaessaan ohi joukkuekavereistaan.

Kasassa on jo nyt 19 (3+16) pistettä eli pari paunaa enemmän kuin koko viime kaudella. Iso osa syötöistä tulee vähän salakavalasti kovan ja väsymättömän liikkeen seurauksena ennemmin kuin mailavirtuositeetin ansiosta.

9: Jere Karjalainen ensimmäisen maalinsa – ja ylipäätään tehopisteensä – vasta lokakuun puolivälissä. Kun hana aukesi, se aukasi kunnolla. On nyt jo joukkueensa paras viimeistelijä 14 osumallaan. Arvoa nostaa se, että maaleista kaikki ovat tulleet tasakentällisin. Ja sama toisin päin: osumista yksikään ei ole tullut ylivoimalla.

Kuka olisi syksyllä osannut ennustaa, että Otto Rauhala ja Joona Luoto ovat tehokkaampia kuin yksikään kirvesrintojen nimekkäistä hankinnoista?

9: Vähintään ysin arvoista on ollut myös naapuri-Ilveksestä pestatun Veli-Matti Vittasmäen vire. Turkulainen ei ehkä ole saanut Leijona-luotseilta samanlaista luottoa kuin TV:stä tutut maajoukkuepakit Mikko Lehtonen ja Niko Mikkola, mutta on suoranainen ihme, ellei Vittasmäkeä nähdä kevään MM-leirityksessä.

Vittasmäki ei ole myöskään saanut Hakametsässä samanlaista näkyvyyttä kuin alkukauden kultakypärä Aleksi Salonen tai takalinjojen kiekolliseksi kasvoksi noussut Otso Rantakari. Mutta Vittasmäki hoitaa hommansa. Mukisematta. Moitteetta. Plus-miinuslukema +16 on Liigan kaikkien pakkien joukossa toiseksi paras.

Veli-Matti Vittasmäki tuulettaa kauden toista osumaansa viime kauden seuraansa Ilvestä vastaan. Vittasmäen kiistatonta vahvuusaluetta on kuitenkin oman pään varjelu. Plus-miinuslukema on hiuskarvan päässä koko Liigan ykköslukemasta. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

9: Myös viime nuorten MM-kisojen kävijä Joona Luoto ansaitsee syyskaudestaan kiitettävää hipovan arvosanan. Teininä Tapparaan tullut laitahyökkääjä on ollut 11 minuutin peliajalla Rautakorven oppeihin valmiimpi – ja myös tehokkaampi – kuin yksikään ulkoa ostettu nimimies. Harvassa olivat syksyllä ne tietäjät, jotka osasivat syksyllä moista ennustaa.

8: Puolustaminen. Tiivis viisikkopelaaminen iskostettiin Tapparan seuramentaliteettiin jo SM-liigan alkuhämärissä. Siellä se on myös pysynyt. Suomeksi sanottuna se tarkoitaa sitä, että hyökkääjät eivät pelkästään hyökkää, eikä puolustaminen ole vain pakkien harteilla.

Tällä kaudella Tapparan puolustus on ollut sarjan toiseksi pitävin.

Ei homma virheetöntä ole, mutta koskaan ei käy niin, että puolustaminen ei huvita. Kertokaa te, milloin puolustaminen ei kiinnosta Rautakorven valmennuksessa, niin kerron teillle tavaratalon, jossa ei tällä viikolla kuule joululauluja.

Yleisökeskiarvo. Viiden peräkkäisen finaalipaikan jälkeen on ymmärrettävää, ettei kivikoviin kamppailuihin tottunut yleisö syty pitämään ihan jokaista tiistain taistelua spektaakkelina. Viime kauden runkosarjan 17 ensimmäisessä pelissä väkeä kävi keskimäärin 5407. Tällä kaudella lukema oli 17 pelin jälkeen 5326. 

7: Ylivoima. Viime kaudella yv-pelaaminen oli parhaillaan niin silmiä hivelevää, että hienoudet erotti parkkipaikalle asti. Tulosta syntyi. Sarjan ykkösjoukkueen yv-prosentti oli pitkin kautta yli 30 prosentin luokkaa ja kauden päätteeksikin huikea, 28,8.

Nyt pakkopeli on ollut kaavamaisempaa ja tulos laihempi.

Yhden pakin erikoisviisikot ovat jauhaneet maaleja 21,7 prosentin tarkkuudella. Silmä kertoo kuitenkin enemmän kuin prosenttilukema. Tapparan tasoiselta tykistöltä on tähän mennessä nähty korkeintaan tyydyttävää yv-pelaamista.

6: Yksi syy yv:n alavireisyydelle on Tomas Zaborsky. Slovakialaisen maalitykki on jyrähtänyt vasta viidesti ja vain kahdesti yv:llä. Lähtökohta on edelleen se, että ulkomaalaisen pitäisi olla vahvistus – ja sitä suuremmalla syyllä silloin, kun pelaaja on jo moneen otteeseen todistanut tasonsa.

Ja sen Zaborsky on totta vie 35 ja 27 maalin kausillaan todistanut.
Toki vähäisiä tehoja voi perustella sillä, että Mr Z on nykyään kokonaisvaltaisempi kuin Porin tai Helsingin maalirikkaina vuosina.

5: CHL. Liigaluokan priimus kestää kiistatta vertailun kotimaisiin kilpailijoihinsa, mutta eurokaukaloissa vastus on vuosi toisensa jälkeen liian kova. Viirejä ei tunnu irtoavan sitten millään.

Tänä vuonna oranssihousut etenivät 16 joukkoon, mutta JYP vei jatkopaikan. Plussaa voi jakaa alkulohkon väkevistä otteista.

4: Poissaolijoista ei ole tapana puhua pahaa, mutta ei Jarno Kärjen ja Tyler Redenbachin Tappara-aikoja oikein voi ylisanoilla kuorruttaakaan. Kokonaisanti Tampereella ansaitsee hylätyn arvosanan, vaikka kumpikaan pois lähteneistä ei ole pelaajana nelosen arvoinen.

Molemmat ottivat paluun lähtöpisteeseen: Kärki löysi Porista tutun ja turvallisen pesän, Redenbach palasi itselleen tuttuun Tshekin liigaan – mutta uuteen seuraan – ja on onnistunut Liberecissa jopa paremmin kuin Kärki Ässissä.