Tapparan Järvisellä yhtä vaille sata playoff-peliä mittarissa – "Kun tulin Liigaan, tavoittelin kynsin hampain sitä, että saisin sen sata peliä kasaan runkosarjassa"

Satanen pian rikki. Jan-Mikael Järvinen on pelannut kuuden viime kauden aikana yhteensä 98 playoff-ottelua. Illan Kärppä-kamppailu on pleijariuran 99:s. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Kärpät ja Tappara ovat tuttu ottelupari tämän vuosikymmenen liigafinaaleissa. Oulu–Tampere-akselilla otellaan kolmatta kertaa 2010-luvulla.

Kahdella aiemmalla kerralla Kärpät on juhlinut mestaruutta. Keväällä 2014 kulta irtosi Juhamatti Aaltosen jatkoaikamaalilla, vuotta myöhemmin oli 17-vuotiaan superlupauksen Sebastian Ahon vuoro osua Game Sevenin jatkoajalla,

Tapparan leirissä tarjotaan suosiolla suosikin asema Kärpille.

– Olemme itse olleet siinä samassa asemassa. Kyllähän Kärpät on runkosarjan ykkösenä selkeä suosikki. Jos 60 pelin jälkeen on ykkösenä, saa sen suosikin viitan. Ja kyllä Kärpät saa sitä viittaa kantaa loppuun asti, Jan-Mikael Järvinen sanoo. 

Tuon sanottuaan Järvinen ei kuitenkaan vaikuta ollenkaan siltä, että pitäisi ottelusarjaa jo taputeltuna. Playoff-puheet ovat puheita, teot tekoja. Ja niitä Järviseltä on kuuden viime kevään aikana nähty.

Järvinen on yksi niistä "iki-tapparalaisista", jotka ovat olleet mukana kuuden vuoden finaaliputken kaikissa käänteissä.

Ensimmäiset loppuottelut osuivat kohdalle keväällä 2013.

Millä lailla olet muuttunut viiden vuoden takaisista asetelmista? 

– Nyt ainakin tietää, mihin on menossa. Osaa odottaa, mitä on luvassa ja tulossa.

Jan-Mikael Järvinen ottaa työkalunsa illan otteluun. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Hopeakaudelta 2012 Jääkiekkokirjan pelaajarekisteristä löytyy tilastoerikoisuus: nuori keskushyökkääjä sai tililleen enemmän playoff-otteluja kuin runkosarjapelejä. 

Järvinen nähtiin Tappara-asussa runkosarjassa vain kahdeksan kertaa, pleijarikokemusta kertyi reilusti enemmän, tusinan kamppailun verran. 

Tämän illan finaaliavaus on nyt jo uran 99:s playoff-peli.

– Se on valtava määrä. Siihen aikaan kun tulin Liigaan, tavoittelin kynsin hampain sitä, että saisin sen sata peliä kasaan runkosarjassa, nyt 30-vuotias Järvinen sanoo.

Yhtä vaille sadan pleijaripelin kokemus ei kuitenkaan ole tehnyt olosta liian rutinoitunutta.

– Tosi innoissani olen. Jos yhtään ei jännittäisi, voisi olla huolissaan. Tai oikeastaan sitä tunnetta voisi kutsua enemmän kutinaksi kuin jännitykseksi, Järvinen sanoo.

Millä tavoilla se jännitys tai kutina sitten käytännössä tuntuu?

– Kun välierät on pelattu, tulee olo, ettei jaksaisi levätä ja odottaa. Olo on kuin pikkupojalla jouluaattona. Ei malttaisi odottaa, että mitä sieltä kuusen alta löytyy, Järvinen virnistää.