Tapparan erikoisimmat maalintekijät ja laukojat - Røymark oudoin, Karjalainen paradoksi

Ylhäällä Jere Karjalainen ja Martin Røymark, alhaalla Veli-Matti Savinainen ja Otso Rantakari. Kuvat: Jukka Rautio/Europhoto

 

Otetaan ensin löysät pois: 39 pelin jälkeen Tapparasta on tehnyt eniten maaleja (22) Veli-Matti Savinainen, ja hän on myös ampunut eniten (183). Savinaisen laukaisumäärän suuruutta korostaa esimerkiksi se, että hyökkääjistä Jan-Mikael Järvinen ja Juhani Jasu ovat laukoneet kolme kertaa vähemmän. Savinainen ei välttämättä aina sihtaa, mutta Järvinen ja Jasu taatusti pihtaa.

Sen jälkeen voidaankin keskittyä kiinnostavampiin ja vähemmän käsiteltyihin tilastoihin. Erityinen huomio on maalien ja laukausten tasakenttä–ylivoima-erottelussa. Tasakentin ja ylivoimalla ammutaan eri tavalla. Tämä jaottelu kertoo terävämmin laukaisu- ja maalitekokyvystä ja niihin liittyvistä strategioista.

Toiseksi huomiota kiinnitetään myös siihen, mistä pelaajat ampuvat, kaukaa vain läheltä. Kaukaa tarkoittaa tässä tapauksessa parhaan maalintekosektorin ulkopuolelta.

Ja kolmanneksi: myös ohivetoprosentit kertovat omaa tarinansa laukaisu- ja ratkaisukyvystä.

Korkein ohivetoprosentti tasakentällisin: Otso Rantakari on Tapparan tehokkain puolustaja (6 maalia), mutta reilu 50 % hänen vedoistaan sujahtaa maalin ohi. Hyökkääjistä ohivetoykkönen on Savinainen vain hieman Rantakaria pienemmällä prosentilla. Parhaat maalintekijät myös vetävät paljon ohi. Jos et koita, et voita.

Charles Lingletillä on sen verran vähän pelejä takana, että hän ei varsinaisesti kuuluisi tarkastelun piiriin, mutta mainittakoon, että hän on ampunut ohi jopa Rantakaria enemmän. Jussi Tapola hyllytti Lingletin edellisessä pelissä – oliko syynä juuri ohivetosaldo? Kuuluuko Tapola kuivakkojen tilastoniilojen armoitettuun kastiin, joka veti hernemaissipaprikat nenään pyhien tunnuslukujen pilaamisesta?

No, ei sentään, syynä taisi pikemminkin olla pari tyhmää jäähyä. Ei hirtetä Lingletiä kuitenkaan vielä vaan annetaan kaverin kypsyä. Kenties kysymys on kuuluisasta reenijumista – Lingletin fysiikkaa hiotaan pleijarikuntoon, ja se saa vetosormen tärisemään.

Vähiten tapparalaisista ohi on ampunut Martin Røymark. Vain 15 prosenttia Røymarkin vedoista on mennyt tasakentällisin ohi maalin. Se on ylivoimaisesti Tapparan alhaisin lukema. Seuraavaksi matalin ohivetoprosentti on Jan-Mikael Järvisellä ja Juhani Jasulla (27 %). Muille voi tulla ohipelejä, mutta Røymarkilla ei tule ainakaan ohivetoja.

Røymark onkin Tapparan kenties oudoin ampuja. Yleensä näin ”tarkat” ampujat eivät heilauta verkkoa, mutta Roymark on väsännyt turskanpesunkestäväksi norjalaiseksi ihan mukavat 7 nuottaa. ”Tarkkuus” tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, kuinka paljon vedot suuntautuvat maalia kohti. Heikoille ampujille laukaus on nimittäin usein vain keino saada pelikatko tai aloitus vastustajan päähän.

Yleensä Røymarkin tasoisesti vähän ohi ampuvat eivät myöskään ammu paljon kaukaa, mutta Røymark on ampunut joukkueesta kaukaa kärkimiesten tahtiin. Tämä antaa siis lisätukea ajatukselle, että Røymark on oikeasti tarkka. Savinainen ja Røymark ovat mielenkiintoinen parivaljakko: toinen ampuu joka toisen kudin ohi, toinen ei juuri koskaan, mutta maaleja syntyy tasakentällisin, jos ei nyt ihan samaa tahtia, niin sinnepäin.

Korkein ohivetoprosentti ylivoimalla: Rantakari paukuttaa pleksejä eniten myös ylivoimalla. Hyökkääjien osalta ohivetoprosentit kuitenkin ylivoimalla tasoittuvat. Lähes kaikkien hyökkääjien ohivetoprosentit pyörivät 40 prosentin kieppeillä. Ylivoimalla laukominen on erilaista kuin tasakentällisin.

Jani Lajunen on ylivoimalla kuitenkin mielenkiintoinen tapaus. Hänen ohivetoprosenttinsa (7 %) on naurettavan pieni. Oikeastaan Lajunen ei ylivoimalla ammu: hän sutii, lakaisee, pistää karoja sisään. Sekin on spesiaalimiesten tärkeää hommaa.

Eniten vetoja vastustajan blokkiin tasakentällisin: Pekka Saravon kaikista vedoista 19 prosenttia osuu vastustajaan. Niin kuin on ollut aiemmin puhetta (linkin kautta avautuvat tilastot ovat 30 ja tässä esitetyt 39 pelin jälkeen). Saravo kypsyttää vastustajan peittomiestä kuin joulukinkkua. Luomukinkun kypsyttäminen on erityisesti pakkien hommaa, hyökkääjien vedot osuvat vastustajiin harvoin.

Maaleista prosentuaalisesti eniten tasakentällisin: Aleksi Salonen on tehnyt kaikki (5) maalinsa tasakentällisin. Lisäksi on huomioitavaa, että Salonen tekee maalinsa parhaan maalintekosektorin ulkopuolelta. Toki siinä ei sinällään mitään ihmeellistä olekaan - puolustajien vedot lähtevät yli 90 prosenttisesti parhaan maalintekosektorin ulkopuolelta, mutta muut pakit eivät kykene samanlaisiin ratkaisuihin tasakentin kuin Salonen.

Jere Karjalainen on tehnyt 12 maalistaan 83 prosenttia tasakentällisin. Se on korkea lukema, sillä kaiken kaikkiaan Tapparan maaleista 70 prosenttia on tullut tasakentällisin. Karjalainen on Tapparan sisäisen maalipörssin kakkonen. 

Jere Karjalainen saa hyökkääjistä 7. eniten ylivoima-aikaa, mutta tehot ovat tiukassa. Karjalainen on tarvinnut yhtä ylivoimamaalia kohti aikaa 38 minuuttia, kun Nurmella vastaava aika on 18 ja Savinaisella 11.

Karjalaisen Tappara-vuosien aikana on pistänyt silmiin, kuinka paljon hyviä suoraan syötöstä -paikkoja Karjalainen on ylivoimalla saanut, mutta kunnon tehoja ei kuitenkaan ole syntynyt. Kun katsoo kokonaisuutena Karjalaisen tilastoja voi todeta, että Karjalainen on vähän paradoksi: hyvä maalintekijä mutta keskinkertainen laukoja. Karjalaisen tekee maalinsa muiden tekijöiden kuin rautaisen laukauksen ansiosta.

Laukaisuprosentti tasakentällisin: Tasakentällisin paras laukaisuprosentti on Haapalalla (15 %). Kakkonen on Røymark (11 %).

Nostetaan varsinaisen tarkastelun ohi vain 11 peliä pelannut Joona Luoto, jonka laukaisuprosentti olisi koko joukkueen paras (17 %). Tuolla pelimäärällä ei kuitenkaan voi vielä sanoa, onko kysymyksessä suonenveto, nuoruuden paineettomuus vai aidosti potentiaalinen maalintekijä.

Laukaisuprosentti maalia kohti menneistä laukauksista tasakentällisin: NHL:ssä laukaisuprosentti lasketaan yleisesti vedoista, jotka ovat suuntautuneet maalia kohti. Se kertookin ehkä paremmin ratkaisukyvystä, sillä pelkkä laukaisuprosentti suosii niitä, jotka ampumisellaan eivät varsinaisesti yritä maalia vaan tavoittelevat pelikatkoa ja aloitusta vastustajan päähän. Laukaisuprosentti suosii riskin kaihtamista.

Tapparassa vaihtoehtoinen laukaisuprosentti korostaa Haapalan (32 %) tehokkuutta. Haapalan teho on suorastaan ylivoimainen muihin verrattuna, sillä toiseksi yltää Roymark (16 %). Toki Haapalan laukaisumäärä on alhainen, mutta yhtäaikaa se kertoo Haapalan oveluudesta.

Kaukolaukausten %-osuus kaikista laukauksista tasakentällisin: Eniten kaukaa on ampunut Saravo (95,3 % laukauksista). Hyökkääjistä kaukaa ampuvat eniten Roymark, Jukka Peltola, Jasu ja Savinainen (50 %). Vähiten parhaan maalintekosektorin ulkopuolelta on ampunut Järvinen (38 %). Alle 40 prosentin jäävät myös Haapala ja Lajunen.

Kaukolaukausten %-osuus ylivoimalla: Nostetaan tämä esiin pienenä kuriositeettina, sillä kertoo pelaajien sijoittumisesta ja roolista ylivoimakuviossa.

Eniten hyökkääjistä parhaan laukaisusektorin ulkopuolelta ylivoimalla ampuu Henrik Haapala (46 %), kakkosena Peltola (43 %), Savinainen on ampunut ylivoimalla kaukaa vain 14 prosenttia vedoistaan, kun tasakentällisin vastaava lukema on 50 %. Savinainen onkin yleensä ylivoimakuvion keskellä ohjaamassa, Haapala kuvion laidalla pelintekijänä. 

 

Lisää aiheesta