Tapparan alkukauden kysymysmerkit: ylivoima, maalintekijä, pelintekijä – huutomerkit: Lehtonen ja Peltola

Jukka Rautakorvella riittää vielä mietittävää. Kuvat: Jukka Rautio/Europhoto.

Tappara lähti kauteen 2000-luvun kovimmalla kokoonpanollaan. Suhteessa vastustajiin teräksisempää Kirvesrinta-nippua saa itse asiassa etsiä koko Liiga-historian ajalta kissojen ja koirien kanssa.

Oikeastaan joukkue ei edes ole toimitusjohtaja Mikko Leinosen näköinen. Kun Niko Mikkola palaa vahvuuteen, erityisesti pakistoa voi luonnehtia jopa pröystäileväksi.

Vakuuttavan CHL-alkukauden jälkeen tulokset Liigassa ovat olleet kohtuullisen vaatimattomia ja otteet tukkoisen oloisia. Missä mättää?

Henkisesti ja asenteellisesti huono alku saattaa olla Tapparalle vain hyväksi. Vanhan viisauden mukaan joukkue tarvitsee vaikeita jaksoja – ruusuinen alku olisi voinut olla hallitsevalle mestarille ja viiden peräkkäisen finaalin osapuolelle liian helppo. Voihan olla, että Rautakorpi on vain reenauttanut joukkueensa tietoisesti juntturaan, jotta se ei luulisi itsestään liikoja tai sitten CHL on aivan eri juttu kuin Liiga, mutta kyse on myös jostain muusta.

Kokonaisuutena huomio kiinnittyy kolmeen asiaan: murtavien syöttöjen vähäiseen määrään, Tapparan laukaisuprosenttiin ja ylivoimatehokkuuteen.

Viime kauden alussa (7 ensimmäistä peliä) Henrik Haapala antoi 1,7 murtavaa syöttöä per ottelu, Jan-Mikael Järvinen 1,4.

Tämän kauden seitsemässä ensimmäisessä pelissä murtosyöttöjen ykköset, Jukka Peltola ja Tyler Redenbach, antoivat vain 0,7 murtavaa syöttöä ottelua kohti. Ero viime ja tämän kauden kärkisuorituksissa on merkittävä. Ei murtosyöttöjen alhainen määrä sinällään kovin merkittävä tekijä ole, sillä maalitilanteet luodaan nykykiekossa pääasiassa muulla tavoin, mutta erityisen taikuruuden, pelintekemisen magiikan, puutteesta se voi jotain kertoa.

Tapparan laukaisuprosentti kielii myös heikosta viimeistelystä. Viime kaudella Tapparalla oli koko runkosarjan paras laukaisuprosentti (9,8), nyt kuudenneksi heikoin (6,6 %).

Sinällään Tappara on tänä vuonna ampunut suhteellisen paljon (viidenneksi eniten, viime vuonna yhdeksänneksi eniten), mutta joukkue laukoi viidessä ensimmäisessä pelissään vähemmän parhaasta maalintekosektorista kuin vastustajansa (Tappara 13,8 ja vastustajat 16,2 per ottelu). Tapparan peli ei siis ole tuottanut myöskään erityisen paljon laadukkaita maalitekopaikkoja.

Myös ylivoima on takunnut. Viime kaudella Tapparalla oli runkosarjan paras ylivoimatehokkuus (maaginen 28,8 %). Nyt se on kuudenneksi paras (19,1 %), kiitos kahden viimeisen pelin – viiden ensimmäisen pelin osalta Tappara ylivoima oli koko sarjan toiseksi heikoin (6,3 %).

On todennäköistä, että Tappara saa laatupaikkojen luomisen, yhteispelin ja pelintekemisen kollektiivisesti parempaan kuosiin jo alkukauden aikana. Epätodennäköisempää on, löytyykö joukkueesta tajunnan räjäyttävää maalintekovoimaa.

Tappara menetti kauden päätteeksi neljästä parhaasta maalintekijästään kolme (Veli-Matti Savinainen, Henrik Haapala, Jani Lajunen). He olivat Liigan maalipörssissä sijoilla 1., 18. ja 27. Lisäksi vahvuudesta lähti Sebastian Repo, joka oli kuudella maalillaan Tapparan paras pudotuspeleissä.

Lähtijöiden tilalle Liigasta tulivat Niko Ojamäki, Jarno Kärki ja Matti Järvinen. Heidän viime kauden maalipörssisijansa olivat 27., 43. ja 78.

Liigan ulkopuolelta Tappara-hyökkäys vahvistui Tyler Redenbachilla, Kristian Kuuselalla (pelasi lähes koko viime kauden Venäjällä) ja Tomas Záborskýllä. Kuusela ja Záborský ovat maalintekijän maineessa, mutta molempien nykyinen pelityyli viittaa pikemminkin syöttömoodiin kuin murhaavaan maalintekopotentiaaliin. Varsinkin Kuusela on nykyään selvästi enemmän pelin- kuin maalintekijä.

Juuri tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Tapparassa ei ole sellaisia pelaajatyyppejä, joka täyttäisivät Savinaisen ja Revon kaltaisten maalinsylkijöiden saappaat. Savinainen ja Repo olivat luontaisia maalintekijöitä, jotka ratkaisivat ja yrittivät ratkaista pelejä vaikka väkisin ja vaikka yksin.

Poimintoja pelaajien kiekollisista suorituksista

Kiekkoareena kokosi tapparalaisten kiekolliset suoritukset kauden viiden ensimmäisen pelin osalta (murtokiekot seitsemästä viimeisestä). Tilastoissa ovat mukana vain yli 34 minuuttia tasakentällisen kentällä olleet. Pelaajien tarkemmat luonnehdinnat löytyvät jutun lopusta.

KAIKKI KIEKOLLISET SUORITUKSET

Mitä ovat kiekolliset suoritukset: Kiekolliset suoritukset kattavat tasakentällisin (5 vs. 5) syötöt, avaavat syötöt, murtavat syötöt, syöttöjen vastaanotot, laukaukset, kuljetukset, irtokiekot, päätykiekot ja siirtokiekot. Tilasto kattaa suurimman osan pelaajien kiekollisista kaikista, lähinnä vain epäselvät laitakamppailut ja kiekon ”epämääräiset valumiset pelaajalle esimerkiksi aloitusten jälkeen” eivät ole tilastoissa mukana.

Suoritusvarmuus kuvastaa hyvien suoritusten %-osuutta kaikista suorituksista. Suoritukset on esitetty myös suhteessa peliaikaan. Puolustajat ja hyökkääjät on mainittu tarpeen mukaan erikseen, sillä mittarit kuvaavat heidän suorituksiaan osittain eri tavoin.

Eniten kiekollisia suorituksia: Valtteri Kemiläinen (348). Hyökkääjistä eniten: Kristian Kuusela ja Jukka Peltola (178).

Eniten suhteessa peliaikaan: Kemiläinen oli eniten kiekossa myös suhteessa peliaikaan (4,0/peliminuutti). Hyökkääjistä eniten: Niko Ojamäki (2,6/peliminuutti).

Vähiten kiekossa suhteessa peliaikaan: Jere Karjalainen ja Otto Rauhala (1,8 suoritusta/peliminuutti). Puolustajista vähiten kiekossa oli Veli-Matti Vittasmäki (2,2/peliminuutti).

Paras suoritusvarmuus: Jukka Peltola (84 %). Puolustajien ykkönen Mikko Lehtonen (83 %).

Heikoin suoritusvarmuus: Kristian Kuusela (72 %). Puolustajista Aleksi Salonen (75 %).

AVAAVAT SYÖTÖT

Mitä ovat avaavat syötöt: Syöttö, joka käynnistää hyökkäyksen siirryttäessä omalta puolustusalueelta keskialueelle tai vastustajan puolustusalueelle. Tilastoitu vain puolustajien osalta.

Eniten avaavia syöttöjä: Valtteri Kemiläinen (52). Kakkosena Rantakari (41). Tappara jatkaa rightin pakin avausperinnettään – esimerkiksi left-Elorinteelle kirjattiin vain 7 avausta.

Eniten avaavia syöttöjä/peliaika: Otso Rantakari (0,61 avaavaa syöttöä/peliminuutti).

Vähiten avaavia syöttöjä/peliaika: Aleksi Elorinne (0,11 avaavaa syöttöä/peliminuutti).

Avaavien syöttöjen paras suoritusvarmuus: Otso Rantakari (78 %).

Avaavien syöttöjen heikoin suoritusvarmuus: Aleksi Elorinne (57,1 %).

SYÖTÖT

Mitä ovat syötöt: Onko syöttö toimitettu perille saakka, vai onko kiekko menetetty. Syöttötilastot kertovat enemmän hyökkääjistä kuin puolustajista, sillä puolustajille tulee paljon ’helppoja’ pakki–pakki-syöttöjä.

Syötöt: Mikko Lehtonen (111). Hyökkääjistä eniten: Tomas Záborský (62).

Syöttöjen määrä suhteessa peliaikaan: Mikko Lehtonen (1,14/peliminuutti.). Hyökkääjistä ykkönen: Tomas Záborský (0,86/peliminuutti).

Vähiten syöttöjä suhteessa peliaikaan: Tyler Redenbach (0,51/peliminuutti.). Puolustajista vähiten: Aleksi Salonen (0,56/peliminuutti).

Syöttövarmuus: Mikko Lehtonen (92 %). Puolustajat antavat paljon ’helppoja’ syöttöjä pakkiparilleen, mikä selittää Lehtosenkin kovan lukeman. Hyökkääjistä: Otto Rauhala (91 %). Rauhala puolestaan antaa vähän syöttöjä, ja ne ovat pääosin ’lyhyitä/helppoja’.

Heikoin syöttövarmuus: Kristian Kuusela (54 %). Puolustajista heikoin: Veli-Matti Vittasmäki (77 %).

VASTAANOTOT

Mitä ovat vastaanotot: Onko syöttö vastaanotettu peliä palvelevalla tavalla vai onko kiekko menetetty. Myös vastaanottovarmuuden suhteen puolustajat ovat paremmassa asemassa kuin hyökkääjät.

Eniten syöttöjen vastaanottoja: Valtteri Kemiläinen (102). Hyökkääjistä eniten: Niko Ojamäki ja Kristian Kuusela (54).

Eniten syöttöjen vastaanottoja suhteessa peliaikaan: Valtteri Kemiläinen (1,15/peliminuutti). Hyökkääjistä: Niko Ojamäki (0,78/peliminuutti).

Vähiten syöttöjen vastaanottoja suhteessa peliaikaan: Jarno Kärki (0,53/peliminuutti). Puolustajista vähiten: Aleksi Salonen (0,58/peliminuutti).

Syöttöjen paras vastaanottovarmuus: Mikko Lehtonen (99 %). Hyökkääjistä: Jere Karjalainen (93 %).

Syöttöjen heikoin vastaanottovarmuus: Juhani Jasu (76 %). Puolustajista heikoin: Aleksi Elorinne (91 %).

IRTOKIEKOT

Mitä ovat irtokiekot: Kiekon riisto, syötön katkaisu, irtokiekon haku. Puolustajat saavat enemmän myös  ’ilmaisia’ irtokiekkoja kuin hyökkääjät.

Irtokiekot: Mikko Lehtonen (55).

Eniten irtokiekkoja suhteessa peliaikaan: Aleksi Salonen (0,60/peliminuutti). Hyökkääjistä eniten: Kristian Kuusela (0,55/peliminuutti).

Vähiten irtokiekkoja suhteessa peliaikaan: Otto Rauhala (0,29/peliminuutti). Puolustajista vähiten: Veli-Matti Vittasmäki (0,42/peliminuutti).

Irtokiekkojen suoritusvarmuus: Valtteri Kemiläinen (95 %). Hyökkääjistä: Juhani Jasu (96 %).

PÄÄTY- JA SIIRTOKIEKOT

Mitä ovat pääty- ja siirtokiekot: Päätykiekko: kiekko pelataan päätyyn tai ränniin, menetetäänkö vastustajalle vai saadaanko kiekko omille pelattavaksi. Siirtokiekko: kiekon syöttäminen eteenpäin ilman selvää syöttökohdetta. Pääty- ja siirtokiekot on laskettu tässä yhteydessä yhteen. Useimmiten pääty- ja siirtokiekot kertovat tarpeesta tai kiireestä luopua kiekosta, siksi tässä ei ole esitetty erikseen niiden osalta suoritusvarmuutta.

Eniten pääty- ja siirtokiekkoja: Valtteri Kemiläinen (37). Hyökkääjistä eniten: Kristian Kuusela (15).

Eniten pääty- ja siirtokiekkoja per peliaika: Valtteri Kemiläinen (0,42/peliminuutti). Hyökkääjistä eniten: Teemu Nurmi (0,31/peliminuutti).

Vähiten pääty- ja siirtokiekkoja per peliaika: Tomas Záborský (0,07/peliminuutti). Puolustajista vähiten: Otso Rantakari (0,13/peliminuutti).

MURTAVAT SYÖTÖT

Mikä on murtava syöttö: Murtava syöttö avaa avoimen maalintekopaikan parhaasta laukaisusektorista. Murtavat syötöt seitsemästä ja muut tiedot viidestä ensimmäisestä pelistä.

Eniten murtavia syöttöjä: Jukka Peltola ja Tyler Redenbach (5).

KULJETUKSET

Mikä on kuljetus: Pelaaja ohittaa kiekollisena vastustajan ja luo ratkaisullaan avointa tilaa.

Eniten kuljetuksia: Aleksi Salonen (8).

LAUKAUKSET

Eniten laukauksia: Mikko Lehtonen (28).

Eniten laukauksia suhteessa peliaikaan: Mikko Lehtonen (0,29/peliminuutti). Hyökkääjistä eniten: Tomas Záborský (0,25/peliminuutti).

Vähiten laukauksia suhteessa peliaikaan: Jere Karjalainen (0,09/peliminuutti). Puolustajista vähiten: Veli-Matti Vittasmäki (0,14/peliminuutti).

Paras laukaisuvarmuus (kuinka suuri osa laukauksista menee maalia kohti tai maaliin): Matti Järvinen (80,0 %). Yleensä, jos laukaisuvarmuus on korkea, myös laukausten määrä on alhainen. Niin nytkin: Järvinen on laukonut joukkueesta seitsemänneksi vähiten. Puolustajista paras: Veli-Matti Vittasmäki (71,4 %).

Heikoin laukaisuvarmuus: Otso Rantakari (15,4 %). Hyökkääjistä heikoin: Jarno Kärki (58,8 %). Kärki on ampunut hyökkääjistä toiseksi eniten.

PELIAIKA

Eniten peliaikaa tasakentällisin: Veli-Matti Vittasmäki (19:40). Kokonaisuutena peliaikaykkönen Mikko Lehtonen, kun yli- ja alivoimat otetaan huomioon. Hyökkääjistä tasakentällisin eniten kentällä oli Tomas Záborský (14:23).

Lehtonen ja Peltola alkukauden huutomerkit

Kokonaisuutena kiekollisten suoritusten osalta Tapparasta esiin nousevat Mikko Lehtonen ja Jukka Peltola. He ovat suoritusvarmuudessa (hyvien suoritusten %-osuus kaikista suorituksista) joukkueen kärjet. Sehän ei ole sinällään mikään varsinainen yllätys – Lehtonen pelasi viime vuonna MM-kisoissa, Peltola valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi.

Seuraavassa taulukossa on esitetty pelaajien kiekolliset suoritukset suhteessa koko joukkueen keskiarvoon. Kaikkien suorituksia koskevat arvot ja ranking-pisteytys perustuvat kaikkien osa-alueiden tietoihin, mutta taulukossa kaikki muuttujat eivät ole mukana.

Suoritukset on vakioitu taulukkoon siten, että kunkin mittarin keskiarvo on 100. Pelaajien kohdalla olevat arvot kertovat, kuinka monta yksikköä ne poikkeavat keskiarvosta – esimerkiksi Jukka Peltolan ero suoritusvarmuuden keskiarvoon on +17 yksikköä.

Viimeisessä sarakkeessa on laskettu pelaajin ranking kaikkien mittareiden suhteen. Ensin pelaajat on laitettu kunkin mittarin osalta paremmuusjärjestykseen: mitä parempi sijoitus, sen alhaisempi lukema. Sen jälkeen näistä sijoituksista on laskettu keskiarvo. Ranking-keskiarvo mittaa suorituksia hieman toisenlaisesta näkökulmasta kuin suoritusvarmuus, jossa korostuvat ne asiat, joita pelissä tapahtuu määrällisesti paljon (kuten syötöt ja vastaanotot). Mikään yksittäinen indikaattori ei kerro koko totuutta vaan valaisee kohdetta eri puolilta.

Lehtonen ja Peltola ovat rankingin kakkonen ja kolmonen. Ranking-pisteytyksen kärkeen nousee Otso Rantakari. Rantakari saa hyviä sijoituksia usealla hyökkäyssuunnan mittarilla (kuten avaavat syötöt), on paljon kiekossa ja lisäksi hänen suoritusvarmuusprosenttinsa on hyvällä tasolla. Lisäksi Rantakari ei anna tai joudu antamaan pääty- ja siirtokiekkoja kuten esimerkiksi Lehtonen ja Kemiläinen – johtuuko se siitä, että he joutuvat varjelemaan enemmän johtoa, on hieman vaikea tämän aineiston pohjalta tulkita.

Rankingin neljä viimeistä ovat Jasu, Karjalainen, Nurmi ja Rauhala. Rauhala on kärkipäässä suoritusvarmuudessa (syötöt menevät perille, vähän huonoja pääty- ja siirtokiekkoja), mutta hänen ranking-pisteitään laskevat vähäinen kiekossaolo, laukausten määrä ja irtokiekkojen voittaminen.

Mittarit suhteessa koko joukkueen keskiarvoon. "/aika" viittaa suhteessa peliaikaan, "%" suoritusvarmuuteen (hyvien suoritusten %-osuus). Yli keskiarvon maalattu keltaisella, alle keskiarvon tummanpunaisella.

Sulkeissa olevat luvut perustuvat yllä olevaan taulukkoon (vertailu standardoituun keskiarvoon).

Mikko Lehtonen: Kokonaisvaltainen. Tapparan koko pistepörssin kärki. Kiekollisen suoritusvarmuuden (+16) ja ranking-pisteiden kakkonen. Eniten syöttöjä suhteessa peliaikaan (+17). Syöttövarmuuden paras (13). Toiseksi eniten kiekossa (+16). Paras vastaanottoprosentti (+14). Keskiarvon alapuolella ainoastaan irtokiekoissa (-5), pääty- ja siirtokiekoissa (-6) sekä laukaisuvarmuudessa (-12). Suuri pääty- ja siirtokiekkojen määrä selittynee osaltaan sillä, että Lehtonen laitetaan kentälle tiukassa paikassa. Ampuu eniten (+13) mutta myös paljon ohi – laukaisuvarmuus koko joukkueen toiseksi heikoin.

Aleksi Salonen: Hyökkäävä puolustaja. Suuri maalimäärä (4 maalia) tasakentällisin ei ole sattumaa – teki jo viime vuonna Rantakarin kanssa puolustajista eniten tasakenttämaaleja (5 maalia). Tällä menolla maalisaldo moninkertaistuu. Koko joukkueen pistepörssin kakkonen. Eniten peliä edistäviä kuljetuksia koko joukkueesta. Puolustajista eniten laukauksia parhaasta maalintekosektorista. Puolustajien heikoin suoritusvarmuus (-11). Jää suoritusvarmuudessa kärkipuolustajista jälkeen jonkin verran kaikilla mittareilla. Meneekö Salosen hyökkäyspotentiaali Tapparassa osittain hukkaan, sillä ei saa juuri lainkaan ylivoima-aikaa? Salonen olisi monessa joukkueessa ykköspakkiparissa. Rautakorpi puhuin ennen kauden alkua pelipaikattomuudesta – onko Salonen sen puheen lihallistuma?

Matti Järvinen: Tasainen. Kiekollisesti varma – hyökkääjien toiseksi paras suoritusvarmuusprosentti (+4). Toiseksi eniten laukauksia parhaasta maalintekosektorista. Murtavia syöttöjä viidessä ensimmäisessä pelissä vain kolme – jää tällä sektorilla selvästi jälkeen loukkaantuneena olevasta sukunimikaimastaan.

Valtteri Kemiläinen: Tärkeä palanen joukkuetta. Eniten kiekollisia suorituksia määrällisesti ja myös suhteessa peliaikaan. Alle keskiarvon ainoastaan pääty- ja siirtokiekoissa (-12) sekä laukaisuvarmuudessa (-1). Ja nekin johtuvat osittain siitä, että Kemiläinen laitetaan kentälle pahoissa paikoissa, ja lisäksi hänen ’tehtävänään’ on laukoa paljon.

Teemu Nurmi: Joukkueen toiseksi heikoin ranking ja neljänneksi heikoin suoritusvarmuus (-8). Toiseksi vähiten syöttöjä (-14) ja kolmanneksi vähiten vastaanottoja (-12) peliaikaan suhteutettuna, ei ole pelin ytimessä. Antaa paljon pääty- ja siirtokiekkoja (-9). Kuitenkin vahva kaksinkamppailuissa ja laukaus on joukkueen parhaita, mutta ei ole päässyt pelaamaan ylivoimaa viime vuoden tapaan.

Niko Ojamäki: Suoritusvarmuus joukkueen kolmanneksi heikoin (-5). Hukkaa paljon kiekkoja kaksinkamppailuissa ja kuljetuksissa – toisaalta taistelee niitä paljon myös takaisin. Hyökkääjistä eniten kiekossa suhteessa peliaikaan (+3), mutta antaa paljon myös harhasyöttöjä (-4).

Aleksi Elorinne: Puolustajista toiseksi heikoin suoritusvarmuusprosentti (-4). Ei lauo paljoa, mutta jos ampuu, ampuu todennäköisesti ohi (-11). Ei anna paljoa avaavia syöttöjä (-21), ja jos antaa, huonolla prosentilla (-11). Kuitenkin hyvä kuskaamaan kiekkoa ylöspäin. Ei häviä kaksinkamppailuja. Erikoinen sekoitus kuskaamalla hyökkäävää ja perinteistä puolustavaa puolustajaa.

Jere Karjalainen: Toiseksi vähiten kiekollisia suorituksia koko joukkueesta (-13). Kolmanneksi vähiten syöttöjä (-10), Karjalaisen ketju ei ole pystynyt luomaan pitkiä syöttöketjuja. Ampunut koko joukkueesta kaikkein vähiten (-23). Ranking-pisteissä joukkueen kolmanneksi heikoin. Karjalaisen corsi%-c-lukema (laukaisutasopaino) silti joukkueen paras.

Veli-Matti Vittasmäki: Eniten peliaikaa tasakentällisin koko joukkueesta. Puolustajista vähiten kiekossa suhteessa peliaikaan (-1). Puolustajista heikoin syöttövarmuus (-3). Ampunut puolustajista vähiten (-3). Kokonaisuutena kuitenkin ’kiekottoman puolustajan’ tasapainoinen esitys. Päässyt uutena hyvin sisään joukkueeseen. Olisi ’kiekollinen pakki’ monessa muussa joukkueessa.

Otto Rauhala: Polkukone on pelannut vahvan syksyn, ainakin näyttävyyden osalta. Syöttää varmasti (+12), mutta häviää kaksinkamppailuja (-22). Laukoo vähän (-13).  Rauhala on neljänneksi paras suoritusvarmuudessa (syötöt menevät perille, vähän pääty- ja siirtokiekkoja), mutta ranking-pisteitä laskevat vähäinen kiekossaolo, laukausten määrä ja irtokiekkojen voittaminen.

Otso Rantakari: Vaikka toisinaan edelleen tekee vaarallisissa paikoissa kiekonmenestyksiä, nostanut viime kauden alusta kiekollista tasoaan paljon. Viime kauden alussa Rantakarin suoritusvarmuus oli Tapparan pakeista heikoimpia, nyt se on joukkueen kolmanneksi paras (+7). Paras syöttöjen vastaanottoprosentti (+14) yhdessä Lehtosen kanssa. Laukausvarmuudessa joukkueen heikoin (-24). Eniten avaavia syöttöjä suhteessa peliaikaan (+8). Ranking-pisteissä joukkueen paras.

Juhani Jasu: Joukkueen toiseksi heikoin suoritusvarmuus (-11). Heikoin kiekon (-25) vastaanottoprosentti, mutta irtokiekkovarmuus koko joukkueen paras (+17), voittaa hyvin kaksinkamppailuja. Jasun vahvuudet ovat puolustamisessa ja aloituksissa.

Tomas Záborský: Voittaa hyvin kaksinkamppailuja (+12). Ampunut hyökkääjistä eniten suhteessa peliaikaan (+11). Syöttänyt hyökkääjistä eniten suhteessa peliaikaan (+8), mutta syöttöprosentti heikko (-17). Toisaalta Záborskýn ’tehtävänä’ onkin yrittää vaikeitakin ratkaisuja, jolloin suoritusvarmuusprosentti laskee. Antanut vähiten pääty- ja siirtokiekkoja (+31) – Záborský luottaa slovakialaiseen taitoonsa eikä halua luopua kiekosta. Ei ole selvästikään käynyt Janne Grönvallin pleksiklinikkaa, mutta uskaltaako Rautakorpi laittaa kentälle kun varjellaan voittoa.

Jarno Kärki: Kolmanneksi vähiten kiekossa suhteessa peliaikaan (-9). Vähiten syötönvastaanottoja (-15). Eniten laukauksia parhaasta maalintekosektorista.

Kristian Kuusela: Kuuselan tunnusluvut ovat melko erikoisia. Joukkueen paras plusmiinus-tilastossa. Hyökkääjistä eniten määrällisesti kiekossa. Tehopisteitä kohtuulliset 1+4. Joukkueen selvästi heikoin suoritusvarmuusprosentti (-23). Kiekon vastaanottoprosentti joukkueen toiseksi huonoin (-12). Ylivoimaisesti eniten syöttöhasseja (-26). Miten nämä pitäisi tulkita? Kuuselan tehtävänä on yrittää vaikeitakin ratkaisuja, vastustaja merkkaa hänet erityisen tarkkaan ja hän on myös kentällä usein ratkaisuhetkillä. Lisäksi Kuuselan ketju ei ole toiminut kokonaisuutena ideaalisti. Sanotaan, että joukkueen parhaan pelaajan suoritusvarmuus ei voi nousta Pohjois-Korean äänestysprosentin tasolle – muuten hyökkäyspäässä ei tapahtuisi mitään.

Jukka Peltola: Eniten kiekossa hyökkääjistä Kuuselan kanssa (+2). Eniten murtavia syöttöjä yhdessä Redenbachin kanssa. Joukkueen paras suoritusvarmuusprosentti (+17). Ja se on hyökkääjistä aivan ylivoimaisesti paras suoritusvarmuusprosentti. Osittain tämä johtuu siitä, että Peltola ei yritäkään liian vaikeita ratkaisuja. Mutta kun Peltolan ’perusvarmuuden/seiftiyden’ yhdistää siihen, että hän kykenee tekemään myös maaliin johtavia itsenäisiä ratkaisuja, puhutaan äärettömän arvokkaasta kokonaispaketista. Ihan turhaan se MVP-pysti ei tullut.

Tyler Redenbach: Kolmanneksi vähiten kiekollisia suorituksia (-9). Vähiten syöttöjä suhteessa peliaikaan (-19). Toisaalta pelannut ihan kokonaisvaltaisesti, mutta onko se riittävä taso ulkomaan vahvistukselle? Antanut kuitenkin eniten murtavia syöttöjä yhdessä Peltolan kanssa.