Tappara-vahti Hrachovinan vanhemmat: Tämä on unelmien täyttymys

Henkeen ja vereen Tappara-perhe. Kirvesrintojen tshekkivahti Dominik Hrachovina on saanut finaalivaiheessa kannustajikseen äitinsä Monikan ja isänsä Petrin. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Tapparan aamutreeneissä ei ollut tänään varsinaista ruuhkaa. Siksi katsomosta saattoi helposti erottaa yhden pariskunnan, joka ei ole normaalisti tuttu näky Hakametsässä kirvesrintojen harjoituksissa. 

Itse asiassa liigajoukkueen treeneissä ei törmää kovin usein pelaajien vanhempiin, mutta pitkämatkalaiset ovat poikkeus.

Tappara-vahti Dominik Hrachovinan isä Petr Hrachovina ja äiti Monika Hrachovinova saapuivat tällä kertaa finaaleja seuraamaan siinä vaiheessa, kun Kärpät johti ottelusarjaa voitoin 2–0.

Ensimmäinen Suomessa nähty peli tuotti vielä oman pojan joukkueelle tappion, mutta nyt kuudennen ottelun aattohetkillä asetelma on jo aivan toinen.

– Ovathan nämä olleet huikean jännittäviä otteluja. Ja ovat varmasti jatkossakin, vanhemmat hymyilevät.

Pidetyn ykkösvahdin vanhempien vierailu on pantu merkille myös Tapparan joukkueessa. Hieroja Veli-Matti Pohjonen tuo tshekkivieraille kupilliset aamukahvia, kun harjoitukset alkavat. Suhde pojan työyhteisöön on lämmin.

– Meillä on kotona ihan kaikkea mahdollista Tappara-rekvisiittaa, ihan kaikkea. Olemme todellinen Tappara-perhe, Monika Hrachovinova sanoo ja kaivaa taskustaan puhelimen, jonka kuoret eivät jätä sympatioita arvailujen varaa.

Vuosikymmenen alkaessa Suomi-sympatiat eivät olleet vielä ihan samalla tasolla.

Kyse ei ollut ennakkoluuloista toiseksi kotimaaksi vuosien varrelaa muuntunutta kylmää maata kohtaan, vaan täysin tavallisesta vanhempainrakkaudesta. Terve huoli oman pojan pärjäämisestä mietitytti.

– Se oli todella rankkaa. Ajattele nyt, meillä on yksi lapsi. Ja sitten hän lähtee 15-vuotiaana kotoa – ja vieläpä toiseen maahan, Monika Hrachovinova kertoo.

Vuonna 2010 ajatukset olivat kauhunsekaiset, kun perheen teini muutti yksinään Turkuun.

– Se ei todellakaan ollut helppoa. Minä ainakin itkin usein ja isoja kyyneleitä, maalivahdin äiti muistelee.

Kahdeksan vuoden aikana alkujärkytys on ehtinyt jo moneen kertaan haihtua. 

– Minulle tämä on uskomaton tarina, unelma on käynyt toteen. Kova työ on tuonut tulosta, Petr Hrachovina sanoo – ja toistaa samaa itse asiassa useampaan otteeseen aamujäiden aikana.

Kun kuuntelee välittömän ja vapautuneen oloisia vanhempia, ei tarvitse ihmetellä, että myös poika on värikäs ja sanavalmis.

Itse asiassa värikkyys ja sanavalmius – ja myös sanavarasto – ovat niin kovaa tasoa, että viime kevään mestarivahti on päässyt esittelemään mukavalta kuulostavaa Tampereen murrettaan urheilulähetysten lisäksi tv:n ajankohtaisohjelmissa asti. Viime keväänä mestarivahti nähtiin kullan ratkettua Arto Nybergin vieraana. 

Torjuntataitoja "Domi" on esitellyt kaukalossa jatkuvasti yli 92 prosentin varmuudella.

Treeneissä prosentit ovat vielä sitäkin komeampia. Tai olivat ainakin torstaina.

Vanhempia hymyilyttää torstain aamutreeneissä, kun Aleksi Salonen ja Veli-Matti Vittasmäki ottavat siniviivan tuntumasta lämärikisan, jossa molemmilla pakeilla on kymmenen kiekkoa, joita he paukuttavat – toki ilman maskia – kohti Hrachovinaa. Kahdestakymmenestä laukauksesta yksikään ei uppoa verkkoon.

Keskittyminen käynnissä. Normaalisti nauravainen Dominik Hrachovina oli oma rento – mutta myös keskittynyt – itsensä kuudennen finaalin aamujäillä. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Isä-Petr toimi itse asiassa poikansa ensimmäisenä maalivahtivalmentajana. Silti – tai juuri siksi – hän on erityisen tyytyväinen poikansa päästyä suomalaiseen maalivahtikouluun.

Petr Hrachovina, 48, ei ole maalivahtipelaamista arvioidessaan rivikatsojan "musta tuntuu" -tasolla, vaan katsoo kaukaloon ammattilaisen silmin. Oma pelaajaura sujui alasarjoissa, mutta valmennustöissä töitä on riittänyt pääsarjatasolla.
 
Hän työskentelee kotimaassaan Orli Znojmon maalivahtivalmentajana.

Tshekkiseura pelaa samaa ylikansallista EBEL-liigaa kuin Kai Suikkasen komennossa mestaruuden ottanut italialainen Bolzano. 

– Tshekissä on hyvin erilainen tapa valmentaaa maalivahteja. Ja varsinkin torjuntatyyli on erilainen, edelleen harrastetasolla itsekin torjuja isä-Hrachovina arvioi.

Missä se ero näkyy?

– Tshekissä korostetaan paljon sitä, että maalivahdit pitää pysyä pystyssä, stay up. Suomessa pelataan jää kautta, liu'utaan paljon ja peitetään, Petr Hrachovina kuvailee.

Maalivahtien pelaamista tarkemmalla silmällä analysoivat ovat toisinaan sanoneet, että "Hakametsän Hasekiksi" kutsuttu Dominik Hrachovina edusta tyyliltään puhdasverisesti kumpaakaan koulukuntaa. 

Ehkä juuri se on tehnyt Tapparan ykkösvahdista sekä yleisön suosikin että niin vaikean ohitettavan. Ja myös pelaajapersoonan, joka tunnistetaan niin kaupan kassajonossa kuin kaupungilla.

Kaikesta voi aistia, että Hrachovinan perheessä arvostetaan suomalaista jääkiekkoa todella korkealle.

– Tämä todellakin on ison unelman täyttymys. Sitä ei ehkä ole täällä Suomessa helppo uskoa, mutta tshekkipelaajan nousu tälle tasolle tässä liigassa on todella kova saavutus, ylpeä isä sanoo.

Ja jos se nousu tuo ensi kaudeksi siirron muille maille, vanhemmatkaan eivät enää ole yhtä huolissaan kuin kahdeksan vuotta sitten. Mutta KHL-kuvioiden tai seurapohdintojen aika ei ole nyt. Nyt on aika nauttia.

– Ja kyllä me myös nautimme.

Dominik Hrachovinan vanhemmat löytyivät seuraamsta Tapparan pelipäivän aamujäitä. Isä Petr Hrachovina ja äiti Monika Hrachovinova ovat täysverisiä Tappara-faneja. Kuva: Jukka Rautio/ Europhoto.