Tapio Laakso haluaa taistella Raumalta ison roolin - Lukko etsii silti edelleen kärkisentteriä

Tapio Laakson vahvuudet ovat muun muassa alivoimapelaamisessa ja aloituksissa. Päättyneellä kaudella Laakso kumartui 1094 aloitukseen ja voitti niistä 53,7 prosenttia. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Tapio Laakso vastaa puhelimeen ja pahoittelee. Hän vaihtaa vielä muutaman sanan kiinteistövälittäjän kanssa.

Asuntokaupat ovat nyt ajankohtaisia, sillä Laakson työpaikka vaihtuu toiseen kaupunkiin. Neljä kautta Tampereen Ilveksessä kiekkoillut keskushyökkääjä siirtyy Rauman Lukkoon.

Lukko tiedotti keskiviikkona kahden vuoden sopimuksesta, joka oli julkinen salaisuus jo tammikuussa.

Laakso ei peittele, että tulee Raumalle pitkälti Pekka Virran perässä. Virta oli Laakson valmentaja jo TuTon junioreissa ja yksi iso syy siihen, miksi miehen vyöllä on tätä nykyä 586 liigan runkosarjaottelua.

Laakson liigaura alkoi Virran KalPassa kaudella 2007–08.

– Menin Kuopioon Mestis-leima otsassa. Alku oli hankala ja joku muu valmentaja olisi voinut lähettää minut takaisinkin. ”Peksi” uskoi minuun ja antoi mahdollisuuden, Laakso muistelee.

Virta ja Laakso viettivät KalPassa neljä yhteistä kautta. Sen jälkeen urajanat leikkaisivat Turun Palloseurassa vuosina 2011–13, ja nyt siis neljättä kertaa Lukossa.

– Haluan voittaa ja ainoa tavoitteeni on olla mukana nostamassa Lukkoa kohti liigan kärkeä. Tiedän entuudestaan Pekan vaatimustason ja uskon, että se on avain menestykseen, Laakso vakuuttaa.

Laakso on tehnyt liigassa komean uran KalPan, TPS:n ja Ilveksen paidoissa. Palkintokaapissa on kuitenkin vain yksi SM-mitali, pronssi KalPasta keväältä 2009.

– En olisi silloin uskonut, että seuraavan mitalin saavuttaminen vie näin kauan. Matkan varrella on valjennut, kuinka vaikeaa voittaminen on. Täytyy pelata hyvin ja olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, Laakso pohtii.

Hän myöntää mestaruuden olleen jossain vaiheessa jopa pakkomielle, mutta ymmärtäneensä, että vain vuosien pitkäjänteinen työ on lopulta avain onneen – jos on ollakseen.

– Maalinani on pitkään ollut, että saisin olla isossa roolissa voittavassa joukkueessa. Siksi siirryn nyt Raumalle, Laakso ilmoittaa.

Lukon sentteriosastolla onkin vielä toistaiseksi tilaa, sillä Laakson lisäksi vain Arttu Ilomäki ja Jere Friberg vaikuttavat keskikaistan pelaajilta.

– Vahvuuteni ovat varmasti alivoimassa ja aloituksissa. Ne ovat peruspilarit, millä pystyn auttamaan joukkuetta joka ilta, Laakso sanoo.

Tunnollinen työmyyrä on kuitenkin osoittanut löytävänsä myös maalin. Viime kaudella Ilveksessä syntyi 53 ottelussa 13+11=24 tehopistettä. Koko liigauran saldo on 98+136=234.

– Pyrin tekemään tulostakin omien vahvuuksien kautta, kuten maalinedustalta. Kamalinta jääkiekossa on, jos ei ole itse pystynyt vaikuttamaan lopputulokseen, Laakso muotoilee.

Varsinaiseksi pistelingoksi Lukko ei ole Laaksoa laskenut, vaan seura etsii edelleen kärkiketjujen keskushyökkääjää.

Raumalaisyleisö muistaa Laakson ehkä parhaiten keväältä 2011. Lukko kaatoi tuolloin KalPan kuumassa puolivälieräsarjassa.

Sarjan viidennessä ottelussa Raumalla Laakso ja Lukon kapteeni Otto Honkaheimo tappelivat itsensä suihkuun. Ei siinä vielä mitään, mutta tappelu syntyi kapteenien palaverissa tuomarien pohtiessa jäähyjä.

Jäältä lähtiessään Laakso sai yleisön vihat ja limonaditkin niskaansa.

Se ei ollut todellakaan ainoa kerta, kun Laakso hoitanut kapteenin velvollisuuksia tai johtanut joukkoja edestä. Hän on ollut arvostettu joukkuepelaaja ja johtajatyyppi, missä ikinä on pelannutkin.

Laakso on toiminut joukkueensa kapteenistossa viimeisellä kahdeksalla liigakaudella.

– Se kertoo aika paljon pelaajasta. Kyseessä on iso liideri kentällä ja pukukopin puolella, ja hän johtaa ennen kaikkea omalla esimerkillään ja vaatimustasollaan, Virta painotti Lukon tiedotteessa.

Laakson ajatusmaailmassa joukkue on aina tullut ensin. Hän myöntää, että joskus on ollut vaikeaa käsitellä pelaajia, jotka ajattelevat eri tavalla.

– Paras tapa auttaa joukkuetta on kuitenkin pelata itse hyvin. Muiden puolesta, kun et voi pelata, Laakso hymähtää.

Tapio Laakso ei kahinoita karta. Tässä hän on vetänyt paidan Lukon Toni Suurosen silmille. Kaksikko ei ole ensi kaudella joukkuekavereita, sillä Laakso siirtyy Lukkoon ja Suuronen KooKoon riveihin. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Ei enää ämpärillistä pastaa päivässä

Tapio Laakso sanoo yrittäneensä elää viimeiset 15 vuotta urheilijan elämää niin hyvin kuin on pystynyt. Hän uskoo, että voi edelleen kehittyä kiekkoilijana, vaikka ”juoksutestitulos ei enää paranisikaan”.

– Pyrin sitäkin kautta tekemään eroa viholliseen. Tosin nykyään en enää tekisi asioita ikipäivänä niin kuin kymmenen vuotta sitten, Laakso naurahtaa.

Tieto harjoittelun, ravinnon ja levon merkityksestä on lisääntynyt jääkiekossakin räjähdysmäisesti.

– Nuorena sitä ei osannut olla yhtään paikallaan ja huilata. Ja sanotaan, että en lappaisi päivässä ämpärillistä pastaa niin kuin ennen vanhaan.

Lukko aloittaa joukkueharjoitukset jälleen ensi viikolla. Laakso käy joukkueen kanssa jäällä, mutta hoitaa muuten kesäharjoitteluaan pitkälti Turussa.

Viidettä kesää hänen voimaharjoittelunsa perään katsoo Sport Science Labin valmentaja-fysioterapeutti Viljo Niemeläinen. Ohjelmien myötä esimerkiksi neljä vuotta sitten kiusanneet lonkkavaivat ovat hävinneet.

– Ei tarvitse sitten joka sunnuntai murehtia, onko harjoitellut liikaa tai liian vähän, Laakso heittää.