Tanska uusi jääkiekkomaa

Kun Tanskasta on puhe palloilumaana, niin ensimmäisenä mieleen tulevat jalkapallo ja käsipallo. Mutta myös jääkiekon taso on oikeastaan aika hyvä. Ongelmia on kuitenkin aika paljon.

Tanska on aika uusi jääkiekkomaa. Vasta vuosituhannen vaihteen jälkeen on voitu puhua aika hyvästä. Sitä todistavat mm. yhtämittainen osallistuminen MM-kisoihin vuodesta 2003 lähtien. Viime kaudella se oli peräti puolivälierissä eli kahdeksan parhaan joukossa. Lopulta Suomi oli parempi maalein 5–1.

Parhaat pelaajat ovat päässeet huippuliigoihin. NHL:ssäkin on puolisentusinaa, joista Frans Nielsen oli viime kaudella peräti kolmas New York Islandersin pisteissä. MM-joukkueessa oli Liigasta Pelicansin puolustaja Stefan Lassen.

Tason nousun takana on pitkälti parhaiden pelaajien pääseminen Ruotsin eri sarjoihin niin aikuisten kuin juniorien puolella. Ruotsi onkin hyvä paikka näille, kun maat ovat lähekkäin, eikä kielikään ole ainakaan tanskalaisille mikään este.

Tanskalaisille pelaajille ei olekaan mitään syytä naureskella.

Mutta muuten tilanne on kaikkea muuta kuin ongelmaton. Suurin pulma on lajin huipputason keskittyminen Jyllantiin. Viimeksi mestaruus meni saarille vuonna 2002 ja Kööpenhaminan alueelle kolme vuotta aikaisemmin. Kun Kööpenhaminan talousalueella asuu lähes puolet maan asukkaista, niin Tanska on huomattavasti pääkaupunkikeskeisempi kuin vaikka Ruotsi ja Suomi.

Vuoden 2018 MM-kisat ovat Tanskassa. Silloin pelipaikat ovat Kööpenhamina ja Herning eli kisat on jaettu niin saarten kuin Jyllannin kesken. Kummankin halliin mahtuu yli 10 000 katsojaa eli ainakin halliasia on kunnossa. Ehkä uuden hallin myötä myös Kööpenhamina nousee uudestaan lajin huipulle.

Nyt eletään kuitenkin Jyllannin aikaa. Taso on noussut ja innostus lajiin on hyvä. Katsojia on kohtalaisen paljon ja nämä pitävät ääntä kuin konsanaan Keski-Euroopassa. Mutta kaupungit ovat pieniä, eikä sen takia maan kiekkoilussa olekaan kovin paljon rahaa.

HIFK:n viikonlopun vastus on Tanskan mestari Esbjerg Energy. Esbjerg on tunnettu yliopistokaupunki ja siellä on sentään 80 000 asukasta. Mutta perinteisiä mestareita ovat Herning Blue Fox sekä SǿnderjyskE. Herningin väkimäärä on sentään hiukan alle 50 000, mutta SǿnderjyskE pelaa Vojensissa, jossa on asukkaita alle 10 000. Kun parhaat jääkiekkopaikkakunnat ovat näin pieniä, niin se kertoo parista asiasta. Ensinnäkin seurat tekevät loistavaa työtä ja toiseksi kaupunkien pienuus on vakava haitta koko lajin kehitykselle.

Mutta lajin taso on niin hyvä, ettei HIFK voi ihan ”soitellen sotaan lähteä”. Jo kokemukset kahden vuoden takaisista CHL-peleistä SǿnderjyskEä vastaan kertovat paljon. Silloin HIFK voitti vain täpärästi vieraissa ollen kotona sitten selvästi parempi.

Esbjerg Energy otti viime kaudella seitsemännen mestaruutensa ja rikkoi samalla kahden joukkueen dominoinnin maan liigassa. Sen edellinen mestaruus on vuodelta 2004 ja sen jälkeen tittelin ovat voittaneet joko SǿnderjyskE tai Herning. Esbjerg oli hopealla jo vuonna 2015, mutta hävisi loppuottelut SǿnderjyskElle. Viime kaudella se oli kolmas runkosarjassa, mutta voitti pudotuspeleissä molemmat tanskalaisittain suurjoukkueet.

Joukkuetta valmentaa kanadalainen Mark Pederson. Hän oli aikanaan Kanadan alle 20-vuotiaiden joukkueessa MM-kisoissa ja on jopa entinen NHL-pelaaja. Valmentajana Eurooppa on tullut tutuksi, kun joukkuelistalta löytyvät myös Serbian ja Hollannin maajoukkueet. Esbjergissä hän on neljättä kauttaan. Apulaisvalmentajana on tanskalainen Thor Dresler. Hänen meriittilistaltaan löytyy pelaajana peräti seitsemät MM-kisat. Hän on Esbjergin valmennuksessa toista kauttaan.