"Tämä systeemi on kaverikartelli" – Näivettyykö suljettujen sarjojen Suomi-kiekko?

Kiekkosyksyn kotimaisiin puheenaiheisiin on jälleen kerran hetkellisesti kuulunut suljettu Liiga, ja sen avaamisen tarpeellisuus, tarpeettomuus tai vaikeus. Yksittäisiä mielipiteitä on esitetty eri suunnista, mutta laajempi keskustelu antaa yhä odottaa itseään.

Nyt puhuu mies, joka näkee arjessaan suljettujen sarjojen arkea kaikilla tasoilla. Hän on Suomi-lätkän tarkkailuluokan pysyvä oppilas Elmo Aittola. Kiekkohullu turkulainen on vuosikymmenessä raahannut tiensä tuntemattomasta kulissiapurista ja harrastejoukkueen vetäjästä TUTO Hockeyn urheilutoimenjohtajaksi ja A-nuorten liigaan joukkueensa nostaneeksi valmentajaksi.

Aittola ei ole edennyt urallaan helpolla eikä nopeasti. Luultavasti siksi, että hän ei tee asioita itselleen helpoksi. Jos toimihenkilöillä olisi omat tilastot, rääväsuinen Aittola olisi viime vuosien pelikieltopörssin kärjessä. Aittolan sanan säilä heilahtaa aina, kun tunteet kuohahtavat. Värikkään maineensa takana hän on kuitenkin intohimoinen kiekkotyöläinen, joka tuntee niin Liigan, Mestiksen kuin puolittain suljetun A-nuorten pääsarjankin arjen paremmin kuin moni muu.

Ja nyt Elmo Aittola kertoo mietteensä harkitusti, tämä keskustelu käytiin ilman kuumia tunteita tai kiihkoa.

Elmo Aittola elää vahvasti tunteella rakastamansa lajin parissa. Kuvat: Jani Mesikämmen

Suljettu liiga ja siihen liittyvät kysymykset ovat olleet taas paljon esillä, millä mielellä olet seurannut keskustelua?

– Olen iloinen siitä, että keskustelua edes käydään. Vuosi sitten asia oli esillä samaan aikaan, liittokin järjesti jotain seminaareja. Sen jälkeen keskustelu loppui täysin. Nyt meilläkin on seuran toimitusjohtaja ottanut kantaa tilanteeseen, voidaan avoimesti puhua vaikka siitä, millaisessa tilanteessa TUTO oli kolme vuotta sitten, missä mentiin kun Liiga meni kiinni ja mitkä sen seuraukset olivat. Nyt on hyvä katsoa, mitä suomalaisessa jääkiekossa on tapahtunut kolmessa vuodessa. Mikä on Liigan tai Mestiksen taso ja kuinka kymmeniä tai satoja sen tason suomalaisia pelaa ulkomailla ihan vain siksi, että siellä saa jääkiekolla ansaittua edes jonkinlaisen elannon.

Liigan status on muuttunut melkoisesti vuosikymmenessä. Kärki on aina lähtenyt maailmalla, nyt lähtevät seuraavien kategorioidenkin pelaajat, miksi?

– Olen miettinyt, onko meillä vähän sokaistuttu siitä, että on yhtäkkiä tullut poikkeuslahjakkuuksia Ristolaisesta Laineeseen. Mutta meidän sarjojen tasossa ei ole kyse siitä eliitistä, vaan siitä massasta, joka kärjen takana pelaa Liigaa tai Mestistä. Se taso on rehellisesti sanottuna pudonnut selvästi.

– Paljon on ihmetelty sitä, miksi nuoret pelaajat valitsevat Jenkkien yliopistoreitin. Miksi eivät valitsisi? Viisi vuotta sitten kohtuullisen lupaava liigapelaaja sai ekalla kolmen vuoden sopimuksellaan omakotitalon verran rahaa. Tänä päivänä ei ole rahaa tarjota sellaista, hyvä jos kolmasosa siitä. Samaan aikaan vaihtoehtona on mittavan arvoinen yliopistostipendi Jenkeissä, ja kaiken lisäksi olet paljon lähempänä NHL:ää kuin Suomessa. Kalle Kossila on loistava esimerkki, hän taisi just pelata muutaman pelin Ryan Getzlafin paikalla Anaheimin ykkösketjussa, ja taskussa on aika kivat koulupaperitkin.

Viittasit oman seurasi tilanteeseen. Oliko Liigan viimeisimmällä sulkemisella joku suora vaikutus Mestis-seuran arkeen?

– Minulla leikkaantui pelaajabudjetti tuntuvasti, kun ei ollut mitään näkymiä. Sillä oli raskas vaikutus, koska sitä ennen oli tehty jatkosopimuksia aiemman tilanteen mukaisesti. Tämä on nyt ensimmäinen vuosi pitkään aikaan, kun on päästy aloittamaan puhtaalta pöydältä.

Onko Mestiksen nykytila vaikuttanut nuorten pelaajien haluun tulla sinne pelaamaan?

– Ei suuremmin, tämä päivänä nuoren pelaajan halu tulla Mestikseen on melkein isompi kuin aikaisemmin, koska Liigan ja Mestiksen välinen urheilullinen ero on kaventunut niin pieneksi, vaikka taloudelliset erot ovat merkittävät. Kunnianhimoiset nuoret pelaajat, agentit ja seurajohtajat näkevät tämän hyvin. Kokonaan toinen asia ovat tietysti kokeneemmat pelaajat, jotka eivät saa Liigasta järkeviä sopimuksia. Ruotsin tai Saksan alemmillakin tasoilla nettopalkka on heille sama kuin bruttopalkka Liigassa, emme pysty kilpailemaan sen kanssa. Jos mennään neljä vuotta taaksepäin, KooKoon ykkössentteri sai saman verran palkkaa kuin Lukon nelossentteri saa nykyään. Nyt Liigan alempien kenttien pelaajat elävät kädestä suuhun.

Sarjojen urheilullisen kuilun kaventuminen ei varmaan johdu siitä, että Mestis olisi kehittynyt niin selvästi?

– Ihan yleisesti sarjan sulkeminen on tarkoittanut sitä, että Liigassa yleensä lähes kaiken tulosvastuun kantaa päävalmentaja. Jos hänen asemansa on tarpeeksi vahva, vastuun kantavat pelaajat. Kaikki muut voivat vetää vihkoon 5–10 vuotta ennen kuin joku alkaa miettiä tuulettamisen tarvetta. Ei ole oikein mitään seurauksia sille, että teet hommat huonosti. Aina voi yrittää seuraavana vuonna uudestaan – niin kauan kuin maksavaa yleisöä on edes vähän.

– Kymmenen vuoden otannalla urheilullinen ero sarjojen välillä ei minusta ole koskaan ollut näin pieni. Tylysti sanoen Liigassa on 50–60 pelaajaa väärällä sarjatasolla. Ehkä yksi joukkue kokonaisuudessaan pelaa väärässä sarjassa. Ja meillä puhutaan melkein pelkästään taloudellisesta kuilusta. Mutta mitä Mestis-seura oikeasti tarvitsisi pystyäkseen toimimaan Liigassa, moniko Liiga-seura oikeasti pystyy varsinaisella toiminnallaan tekemään edes nollatulosta?

Elmo Aittola aloitti kiekkoammattilaisen uransa videovalmentajana ja voitti TPS:n mukana liigakultaa. Viime keväänä hän valmensi TUTOn A-nuoret liiganousuun.

Näet siis isoimman eron siinä, että Mestis-tasolla ei ole mahdollista kerätä sellaista rahoitusta kuin Liigassa?

– Numerot ovat totta kai eri luokkaa, kun katsotaan liikevaihtoja, mutta Liiga-tason liiketoiminnan pyörittäminen mahdollistaa ne numerot. Jos vetää mutkat suoriksi, eihän tässä tarvitse kuin tarpeeksi ison pankin taakse kuittaamaan tappioita miljoonan vuodessa. Liiga-status on sellainen, että siellä niitä kuittaajia löytyy.

– Mutta ei minulla ole mitään motiivia huudella Liigaa auki oman seuran takia. Pitää vain yrittää rakentaa urheilullisia edellytyksiä sen varalle, jos jonain päivänä mahdollisuus tulee. Haluaisin vaan, että jotkut muutkin kantaisivat vastuuta kuin ne valmentajat. On irvokasta, että Kalervo Kummola kuittailee jalkapallon vierasmaalisäännöstä Veikkausliigan karsinnassa, kun hän on itse ollut rakentamassa tällaista kartellitoimintaa.

Jos miettii systeemin tasolla, miten se näkyy Mestiksessä sarjana, että toisessa päässä on seinä vastassa?

– Vaikka Vaasan Sport ehdottomasti kuuluu liigakartalla, iso kuva on, että kolme joukkuetta lähti eikä oikein mitään saatu tilalle. Mestis on muuttunut sellaiseksi sarjaksi, että puolet joukkueista vetää suurin piirtein kasatulla joukkueella läpi kauden, mikä on aika vaikeaa ammattimaisesti näillä resursseilla. Mutta puolet jengeistä yrittää sitä, puolet porukoista taas vaihtuu päivän mukaan. Välillä voi olla pelipäivänä vastassa LeKi, jonka kokoonpano on laskennallisesti 600 000 euron arvoinen, mutta ketään ei kiinnosta se farmijengi. Jos Kupittaalle tulisi vastaavan tasoinen Sport, halli olisi täynnä.

Vaikka sarjojen rajoja on vedetty yhä selvemmin erilleen, Liigan seurat tarvitsevat silti Mestiksen tarjoamia pelipaikkoja nuorille pelaajilleen. Millaisena yhteistyö näyttäytyy.

– Osa käyttää Mestistä hyväkseen niin paljon kuin pystyy, osa taas on integroinut Mestiksen täydellisesti omaan kehityspolkuun. Tappara on tässäkin paras esimerkki, mutta se on kaikessa muussakin Suomen paras organisaatio. Aika hyvin on kuitenkin monelle seurajohtajalle kirkastunut se, ettei nuorelle pelaajalle parasta ole repiminen paikasta toiseen koko ajan, vaan etsitään aidosti parasta vaihtoehtoa yhdessä paikassa. Se heijastaa A-nuorten sarjan heikkoa tasoa johtuen yleisestä pelaajatyhjiöstä. Se näkyy Mestiksessä, A-nuorten liigassa, ja Suomi-sarjassa, jonka taso on tullut hävyttömän paljon alaspäin.

Eikö se ole aika ristiriitaista, että urheilullisesti ymmärretään kelvollisen Mestiksen tarve, mutta jääkiekkoyhteisönä ei tehdä mitään, jotta Mestis voisi paremmin?

– Liigaseurathan sanovat aina, että Mestis saa kädenojennuksen, kun ei jouduta maksamaan kasvattajakorvausta heidän pelaajistaan. Mahtavaa. Jos puhutaan rahasta tai avusta, mitä Liigasta annetaan Mestiksen suuntaan, onhan se suoraan sanottuna hyttysen paska verrattuna siihen, mikä on kokonaisvahinko.

– Tästä varmaan kertoo paljon se, miten ylläpidetään höpöhöpö-liigalisenssejä. Liigaseurat tutkivat omia ja muiden papereita, niiden mukaanhan Bluesissakin oli kaikki kunnossa. Se oli tietty tärkeä asia, ettei Bluesia päästetty konkurssiin. Jos olisi julkisessa konkurssituomioistuimessa määritetty liigaosakkeen aito hinta, aika monen seuran taloustiedot olisi voineet näyttää suht mielenkiintoisilta.

Olet nähnyt monelta kantilta myös liigatason toimintaa. Miten suljetun sarjan aika on siellä vaikuttanut systeemitasolla?

– Mielestäni isoin asia on se tulosvastuun olemattomuus organisaatioissa. Kun kenenkään muun kuin valmentajan ei tarvitse olla huolissaan työpaikastaan, kyllä se näkyy organisaation toiminnassa. Hallinnollinen vastuu urheilullisesta menestyksestä on olematonta nykyään.

Aittola näkee mielessään Suomi-lätkän suunnan selvänä, eikä se kehitys ole kaikkialla kaunista.

Toisaalta sekin on irvokasta, että valmentajat kantavat isoa vastuuta, kun mitään aitoa urheilullista riskiä ei ole. Sarjapaikka on kaikilla seuraavanakin syksynä.

– Jos Jukureiden päävalmentaja sanoo julkisesti, että viisi seuraa pelaa mestaruudesta, tekee mieli kysyä, mistä helvetistä ne muut pelaavat. Pitäisikö heidänkin pelata vaikka sarjapaikasta? Onko olemassaolon tarkoitus se, että pelata läpsytellään ja on kiva olla? Suora urheilullinen seuraus on siinä, että kolmos-neloskenttien karvaperseiset aikuiskiekkoilijat on pitkälti vaihdettu nuoriin, halvempiin. Ei tarvitse maksaa kokemuksesta tai osaamisesta, vaan voidaan ottaa naperoita ammattilaissarjaan, minkä voi tietysti oikeuttaa lässyttämällä omista junioreista. Suurin kärsijä Mestis-seurojen ohella ovat suomalaiset ammattilaisjääkiekkoilijat.

Voisi tietysti miettiä, tarjoaako Liiga ammattilaissarjana maksavalla yleisölle parasta mahdollista urheiluviihdettä…

– Ei se tarjoa. Tänä syksynä liigakiekkoa on yritetty markkinoida aktiivisuudella ja päättömällä koohotuksella. Se mitä minä olen sarjaa seurannut, koohotuksen määrä lisääntyy sen mukaan, mitä vähemmän on pelaajia, jotka osaavat pelata. Ja tiukka puolustuspelaaminen on toisaalta taas lisääntynyt, mikä kertoo samasta asiasta. Sarjan parhaiden ja heikoimpien pelaajien tasoero on karmea, toki siinä on ikäeroakin aikuisen miehen verran. Kun miettii lippujen hintoja ja muun huippuviihteen katsomisen helppoutta, en jääkiekkoihmisenä keksi viihdetasolla yhtään syytä lähteä katsomaan Liigaa vaikka tiistai-iltana.

Minua häiritsee eniten se, että kun nykyään puhutaan Suomen suosituimmasta ja arvostetuimmasta urheilusarjasta, kovin vähän kukaan on kiinnostunut urheilusta. Sen sijaan puhutaan paljon enemmän työpaikoista ja niihin liittyvistä riskeistä.

– Viime vuonna huippukiekkoseminaarissa eräs Jääkiekkoliiton huippujohtaja selitti just tätä, että kun ruotsalainen suurseura oli tippunut Allsvenskaniin, ja meni työpaikkoja. Että mikä on se vastuu niistä ympäristön työpaikoista. Eihän tämä systeemi lopulta ole muuta kuin kaverikartelli. Ollaan vähän huolissaan, meneekö noilta frendeiltä työpaikka, jos ne ei pärjää. Minä ainakin hyväksyn täysin sen tosiasian, että jos TUTO putoaa Suomi-sarjaan, minä olen työtön. Olen tehnyt silloin työni huonosti, en ansaitse sitä paikkaa.

Ja kun se resurssikuilu on nykyisellään saatu niin isoksi, ei kuvitteellisessa karsinnassa paikkansa Mestis-seuralle häviävän Liiga-seuran väki varsinaisesti ansaitse työpaikkojaan.

– Ei niin, ei sellainen seura ansaitse olla liigatasolla. Ja tämän touhun seuraukset menevät paljon pidemmälle, jos katsoo vaikka A-nuorten sarjaa. Siellä on jokaisella liigaseuralla mandaattipaikka, koska puhutaan, että se takaa laadukkaan junioripolun. On se polku aika heikko, jos joukkue on A-junnujen liigan hännillä, eikä sieltäkään voi pudota.

Siitä on puhuttu varsin vähän, että A-nuorten liiga on todellisuudessa lähes suljettu sarja. Miltä sen sarjan arki näyttää käytännön tasolla valmentajan silmin?

– Ei siinä sarjana kauheasti ole järkeä. Tälläkin hetkellä A-nuorten Mestiksessä on ainakin yksi seura, joka kuuluisi liigaan. Karhu-Kissat on kasvava, hienoa työtä tekevä organisaatio. Heille A-SM:n pelaaminen olisi ykkösjuttu, täysillä juniorityöhön panostava seura on merkittävä asia koko lajiyhteisölle. Meillä on sarjanousijajoukkueessa yksi pelaaja, joka on aiemmin pelannut sitä sarjaa merkittävässä roolissa, ja voittojakin on tullut. Voin hyvällä omatunnolla sanoa, että odottaisin muutamaltakin seuralta vähän toisenlaista yritystä. Joukkuemäärää pitäisi kaventaa ja edes sen sarjan pitäisi olla täysin auki.

Mikä on mielestäni Jääkiekkoliiton rooli tai vastuu nykytilanteesta, mitä kaipaisit sieltä?

– En tiedä. Olen kymmenen vuotta tehnyt ammatikseni töitä jääkiekon parissa ja koen, että Liiga ja sen seurat johtavat suomalaista jääkiekkoa, liitto tulee sitten jossain peesissä. Kyllä se pitäisi olla toisin päin. Totta kai autonomian saaneet liigaseurat toimivat oman etunsa mukaan. Kaikki tämä lähtee Liigasta, ei lajiliitolla taida olla sanavaltaa, jos liigaseurat eivät halua leikkiä kokonaisuuden etujen ehdoilla.

Lopulta isoin kysymys on tietysti se, miksi yhdenkään liigaseuran pitäisi suostua Liigan avaamiseen.

– Ei tietenkään minkään takia. He ovat huolissaan niistä omista työpaikoistaan, he pyörittävät omaa liiketoimintaa, miksi he olisivat kiinnostuneita suomalaisesta jääkiekosta. Harvat ihmiset ovat valmiita luopumaan saavutetuista eduistaan. En odota minkäänlaista muutosta. Kaikkein eniten tästä kärsivät suomalaiset ammattilaispelaajat, suomalainen jääkiekkoilu näivettyy koko ajan. Meidän kansalliselle sarjalle tulee käymään veikkausliigat.