Taikuri elpyi kevääksi kuntoon – onko Ilari Filppula taas TPS:n playoffs-sankari?

Ilari Filppula ja TPS:n markkinointihenkilö Jore. Kuva: Jani Mesikämmen.

Ilari Filppula pelasi edellisen kerran Liigan pudotuspelejä keväällä 2013 Jokereiden paidassa. Silloin kovien odotusten tarina jäi vaisuksi, mutta Turussa tuskin kukaan muistelee Filppulan osalta tuota kevättä. Kirkkaan muistijäljen sen sijaan on jättänyt kauden 2009–2010 tuhkimotarina, joka huipentui TPS:n yllätysmestaruuteen. Sen tarinan ydin oli saumaton joukkue, mutta kertomuksen suurin sankari oli taikuri Filppula, joka palkittiin pudotuspelien parhaana pelaajana.

Tällä erää odotuksia jarruttanee hieman se, että aivan edellisen TPS-visiitin tapaista huippukautta Filppulalla ei ole alla pudotuspelien alkaessa. Tai todennäköisesti voisi olla, ellei keskushyökkääjän tilastoista puuttuisi 25 runkosarjaottelua kahden eri loukkaantumisen vuoksi. Runkosarjan päätösviikolla kokoonpanoon palannut Filppula itse uhkuu kuitenkin menohaluja ja vakuuttaa olevansa valmiina tekemään tulosta.

– Kunto on hyvä. Tuntui kivalta pelata taas ja pelaaminen sujui hyvin siihen nähden, että olin pois jonkun aikaa. Kaikki tuntuu olevan kunnossa nyt. Olo on tosi luottavainen, on vain käynyt huonoa tuuria tällä kaudella, Filppula pohtii.

Samettikätinen keskushyökkääjä luonnehtii vammojaan sen tyyppisiksi, ettei kolhuja olisi mitenkään voinut välttää. Asian hyvä puoli Palloseuran kannalta on se, että pitkähköistä pelitauoista huolimatta Filppula pystyi esimerkiksi loppuvuoden käsivamman aiheuttaman pakkolevon aikana harjoittelemaan tehokkaasti. Nyt konkarilla riittää virtaa myös henkisesti.

– Aiemman käsivamman aikana tuli luisteltua paljon, eikä se haitannut kunnon ylläpitämistä lainkaan. Kukaan ei tietenkään halua loukkaantua, mutta pää on ainakin saanut huilata ja loukkaantumisen aikana pystyy huoltamaan muuta kroppaa ihan eri tavalla kuin tiukassa pelitahdissa.

Jos TPS tänä keväänä menestyy edelliskausia paremmin, todennäköisesti juuri Filppula on avainroolissa. Pelien tiukentuessa vastustajat ruuvaavat joukkuetta reppuselässään raahanneiden Tomi Kallion ja Eric Perrinin elintilan takuuvarmasti minimiin, silloin tarvitaan Filppulan tai Oula Palveen kaltaisia luovia ratkaisijoita levittämään hyökkäysrintamaa.

Loukkaantumisistaan johtuen Filppula on ehtinyt seurata oman joukkueensa pelillistä kehitystä etäämmältä enemmän kuin tarpeeksi. Hän toteaa realistisesti, että työkalupakissa riittää välineitä onnistumiseen, kunhan koko koneisto rullaa täydellä teholla.

– Mielestäni tilanne näyttää hyvältä. Ollaan saatu hyviä vahvistuksia ja meillä on leveyttä. Lähtökohdat ovat kunnossa, kunhan vaan tehdään itse oikeita asioita, niin meillä on mahdollisuus mennä pitkälle, Filppula linjaa.

TPS on kuluvalla kaudella ailahdellut varsin laajalla skaalalla. Kotiyleisölle on tarjoiltu huippuesityksiä ja murskatappioita, tammikuussa tahmeasti tarponut joukkue näytti uuvahtavan kärjen tahdista kokonaan, mutta runkosarjan lopussa esiintyi jälleen turkulaisryhmä, joka ansaitsi kakkossijansa mutinoitta.

Konkarihyökkääjä ei näe huonoja hetkinä ongelmana nyt, kun joukkue on ne selvittänyt. Varsin värikästä vuoristorataa ajeli TPS:n edellinen menestysjoukkuekin koko kauden.

– Meillä on ollut ylä- ja alamäki niin kuin kaikilla. Tässä vaiheessa, kun ollaan pelattu taas hyvin, ne alamäetkin tuntuvat opettavaisilta. Pelkästään positiivinen kausi voi usein kostautua jotenkin pudotuspeleissä, on hyvä opetella kohtaamaan vastoinkäymisiä joukkueena kauden aikana. Meillä on tullut vähän kaikkea vastaan, olemme kohdanneet erilaisia tilanteita, joten luulen, että me olemme hyvin valmiita, Filppula tuumaa.

Ilari Filppula kuvailee oloaan luottavaiseksi pudotuspelien alla. Kuva: Jani Mesikämmen.

– Se on tärkeää, että runkosarja opettaa jollain tavalla. Vastoinkäymisetkin ovat tärkeitä, mutta totta kai ollaan tyytyväisiä, että saatiin loppuun hyvä nousujohde ja päästään nyt hyvistä asemista eteenpäin.

Loukkaantumisista huolimatta Ilari Filppula oli turkulaisjoukkueen tehokkaimpia pelaajia runkosarjassa, hetkittäin pitelemätön syöttökone nakutti mukavat tehot 5+32. Vaikka aika, joukkue ja osin mieskin ovat muuttuneet sitten "Suikkasen baarin" kullanhuuhdonnan, kotiyleisön silmin seestynyt Filppula on täyttänyt odotukset.

Hän kokee myös itse onnistuneensa oman, korkean odotustasonsa mukaisesti.

– Olen mielestäni pystynyt pelaamaan sillä tavalla kuin toivoinkin. Olen pystynyt auttamaan joukkuetta omilla vahvuuksillani, toisaalta puolustuspää on pysynyt suht hyvällä mallilla myös.

Neljän vuoden kierros Euroopan muissa kärkisarjoissa on tuonut Filppulalle perspektiiviä tämän hetken kansainväliseen kiekkoiluun laveasti. Paluu Liigaan ei aiheuttanut kulttuurishokkia, hän arvioi pelin tason olleen jopa odotuksiaan parempaa.

Kenties kollegoiden puheet kotimaan jäiden kiekkokontrollilaahauksesta vaikuttivat odotusarvoihin, runkosarjan jälkeen luova kiekonliikuttelija huomaa viihtyneensä hyvin Liigassa.

– Peli on ollut aktiivista ja mitä kuulin sen olleen viime vuodet, niin siitä seisoskelusta ja pelkän träpin pelaamisesta on menty eteenpäin. Tänä vuonna on oltu paljon lähempänä Ruotsin aktiivista ja paineistavaa kiekkoilua. Se on yllättänyt positiivisesti. Se sopii tietty minulle, mutta luulen, että se sopii ihan kaikille – niin pelaajille kuin katsojillekin. Aika harva pelaaja haluaa pelata pelkkää träppiä, Filppula toteaa.