Tähtisentterin uran piti jatkua, mutta...

Loppusuoralla. HPK:n kapteeni Niko Kapanen juhlii hämeenlinnalaisten maalia kevään puolivälieräsarjassa JYPiä vastaan. Petteri Nikkilä (vas.), Eero Somervuori ja Janne Lahti liittyvät riemuun. Kuva: Jukka Rautio.

Suomi-kiekkoilun suuriin nimiin kuuluvan Niko Kapasen lopettamispäätös kypsyi aika nopeasti loppukaudesta sattuneen loukkaantumisen takia.

Siihen asti Kapasen oli tarkoitus pelata vielä ainakin tuleva kausi.

– Jos uran jatkamisesta olisi kysytty jouluna, vastaus olisi ollut kyllä. Sain operoidun polven niin hyvään kuntoon kuin sen nyt voi saada tällä iällä – ja peli alkoi kulkea paremmin nihkeän syksyn jälkeen. Jääkiekko oli taas mukavaa. Todennäköisesti pelaisin edelleen, ellei olisi tullut uutta takaiskua, Kapanen myöntää.

Huhtikuussa 39 vuotta täyttänyt sentteri ehti käydä jo HPK:n kanssa keskusteluja tulevaisuudesta, kunnes tilanne muuttui radikaalisti.

– Lääkäri ilmoitti, että edessä olisi taas operaatio ja pidempi kuntoutus. Tiesin, miten raskasta ja työlästä tämä on kahden edellisvuoden kokemuksesta. Niinä meni puoli vuotta polvien paranteluun. Mitä useammin näitä tulee, sitä vaikeammaksi homma muuttuu. Eikä ole takeita, että pääsee enää samaan kuntoon kuin aiemmin, Kapanen kuvailee.

Näiden pohdintojen jälkeen lopettamisratkaisu oli hyvin looginen. Kun vielä perhesyyt painoivat vaakakuppia samaan suuntaan, huikea ura tuli päätepisteeseensä.

Vai jäikö vielä takaportti raolleen?

– Tämä mahdollisuus on aina olemassa, mutta en jaksa uskoa siihen.

Vammat kuuluvat kiekkoilijoiden arkeen. Loukkaantumisriski kasvaa luonnostaan, kun pelaa niin intohimoisesti kuin Kapanen teki. Pieni koko (177 senttiä) tuo omat lisähaasteensa varsinkin kapeissa kaukaloissa.

– Selviydyin 35-vuotiaaksi asti aika hyvin. Ei sattunut mitään pahempaa. Sen jälkeen tuli leikkauksen vaatinut vamma jokaisella kaudella. Kun tulee ikää, kuntoutuminen vaatii enemmän ja enemmän.

Kun kiekkokalenteri on ohjannut päivärytmiä pienestä pitäen, ei ole ihan mutkatonta hypätä "normaalielämään". Kapanen on huomannut, että monet päivät ovat nyt vielä ohjelmoidumpia kuin peliaikoina.

– Ellei ole mitään, vaimo keksii kyllä tekemistä. On keksinyt ennenkin, Kapanen virnuilee.

Taannoin tämä paine oli paljon pienempi, kun treenit määrittivät päivien ja myös iltojen kulkua.

– Pääsin välttelemään sopivasti tiettyjä juttuja, kun elämä eteni jääkiekkoilun ehdoilla. Silloin kaikki tehtiin niin, että pystyy repimään aamun treeneissä taas kaiken mahdollisen kropasta irti.

Niinpä aamut ovat nyt paljon rauhallisempia.

– Aluksi oli outoa, kun ei tarvinnut repiä itseään ylös tiettyyn aikaan ja lähteä väkisin treenaamaan. Uuteen tilanteeseen tottui aika nopeasti. Nyt yritetään hengähtää ja nauttia.

Kun Kapaselle alkoi kasautua vammoja uran loppuvaiheessa, kiekkoilun jälkeinen elämä kävi välillä mielessä.

– Ei ole mielessä selkeitä säveliä. Eikä tarvettakaan siirtyä heti johonkin seuraavaan. Katsellaan nyt rauhassa, mitä eteen tulee, Kapanen pohtii.