Sytyttäjän tarina

Lauri Tukonen istuu Vanhan Rauman ytimessä sijaitsevan asuntonsa keittiön pöydällä ja puhuu. Välikysymyksiä ei edes tarvitse paljon esittää.

Hän puhuu lisää. Tallentimen aikalaskuri ylittää kaksi tuntia. 

Tukonen kertaa hyvinkin seikkaperäisesti matkansa kausi kaudelta – kaikkine iloine ja suruineen. Äkkiä kertomus keskeytyy, ja Tukonen vilkaisee olohuoneen sohvalla makaavaa Tikru-kissaansa. 

– Kissa se vaan makaa. Jollakin on helppoo elämää, Tukonen naurahtaa. 

On kertojakin maannut sohvalla paljon. Esimerkiksi silloin, kun paikat olivat niin kipeänä, että hän kykeni vain makaamaan sivuttain sohvalla tyyny jalkojen välissä. 

Kun piti saada välipalabanaani, oli pakko pyytää vaimo apuun.

Vammakierre alkoi nuorten MM-kisoista

Vuoden 2006 nuorten MM-kisat sujuivat Suomelta hienosti. Pääosissa oli loistava ykkösketju Tukonen–Petteri Nokelainen–Lauri Korpikoski. 

Kisat merkitsivät paljon Tukoselle, joka joutui taistelemaan tosissaan, että pelilupa irtosi työnantaja Los Angeles Kingsiltä. 

Tukosen pronssijuhlien riemua hillitsi kisoissa tullut olkapäävamma.

Kun pelit jatkuivat farmijoukkue Manchester Monarchissa, ei suomalaislaituri voinut kertoa seurajohdolle, miten vakava vamma oikeasti oli. 

Ammattilaismaailma rapakon takana on karu. Jos pelaaja on loukkaantunut, hän ei tuota joukkueelle mitään.

Tilalla on nopeasti uusi, terveempi pelaaja. 

Vammasta oli pakko kertoa, kun auton ratin kääntäminen ei enää onnistunut. Edessä oli leikkaus. 

– Muut lähtivät pelaamaan pudotuspelejä Hartfordiin. Silloin oli aika tyhjä olo. 

Peli kulkee ja sitten taas uusi isku

MM-kisojen olkapäävammasta alkoi kierre, joka on jatkunut näihin päiviin asti. 

Kun olkapää alkoi parantua seuraavana syksynä, pamahti seitsemän pelin jälkeen polvi, joka piti sivussa kaksi kuukautta. 

Kun polvi parani, pudotuspelissä Worchesterissa tullut aivotärähdys päätti kauden. 

Kun Lukon alkuaikoina peli lähti kunnolla vauhtiin, hajosi polvi. 

Ensimmäisenä kokonaisena Rauman vuonna alkoi vihoitella selkä. 

Tukonen sai keväällä 2010 kutsun maajoukkueen harjoituspeleihin.

Hän vei selän magneettikuvat maajoukkueen lääkärille Harri Hakkaraiselle ja kysyi, mitä kannattaisi tehdä. 

Kuntoutusliikkeiden tekoa häiritsi syksyllä tullut nilkkavamma. 

"Olin ärtsy kuin karhu”

Lukon kevät 2011 päättyi riemukkaisiin pronssijuhliin. Joukkue matkusti päätösretkelle, mutta Tukosen päässä jyskytti yksi ajatus. 

Ei koskaan enää puudutusta.  

Takana oli lähes kahden vuoden tauoton kipulääkekuuri. Tukonen ei pystynyt kumartumaan. Hän ei voinut auttaa vaimoa imuroimisessa. 

– Vaikka saimme pronssia, kausi oli erittäin raskas. Peli-ilomme oli kuitenkin niin korkealla Petrun (Jakub Petruzalek) ja Pertun (Lindgren) kanssa. Sen ja läheisten avulla jaksoin. 

Tukonen oli kokeillut kaikkia mahdollisia hoitoja: akupunktio, lymfahoito, kiropraktikko... Raumalainen OMT fysioterapeutti Jari Malinen pani kiekkoilijan rajuun kuntoutusrääkkiin. Seitsemään kuukauteen hänellä ei ollut yhtään vapaapäivää. 

– Olin henkisesti ja fyysisesti täysin loppu. Ja ärtsy kuin karhu. 

Viime syksynä selvisi, että selkävammojen taustalla oli ollut vioittunut lonkka. 

Lukon viime kausi oli todellista vuoristorataa, mutta vielä runkosarjan loppupuolella Tukosen mielessä kyti usko. Tästä voisi tulla vielä mitä vaan. 

JYPiä vastaan hajosi polvi. Kaksi vammaa samassa jalassa teki pelaamisen täysin mahdottomaksi. 

Kausi oli siinä. 

Paljon kipua, vähän katkeruutta

Kun nyt katsoo keittiön pöydässä hymyilevää Tukosta, on vaikea kuvitella häntä siksi ärtsyksi karhuksi, joksi hän itseään kutsui. 

– On ihan turha väittää, että työt voisi jättää töihin. Kyllä se aina jossain vaikuttaa. Joukkueurheilussa on vaikea olla sivussa kun tuntuu, että on velkaa muille. 

Tukonen on Los Angeles Kingsin ykköskierroksen varaus. Kingsin muista ykköskierroksen varauksista Anze Kopitar, Dustin Brown ja Drew Doughty ovat NHL:n huippupelaajia ja viime kevään Stanley Cup -voittajia. 

Tukonen voisi olla yksi heistä. 

Nuorten MM-kisojen ketjukaverit Korpikoski ja Nokelainen ovat luoneet uran NHL:ssä. Heistä Tukonen on lahjoiltaan paras pelimies. 

Miten ihmeessä hän on silti säilyttänyt tämän elämäniloisen asenteensa? Puheessa kun ei löydy katkeruuden häivääkään. 

– Vaikken ole saanut välillä öisin unta, onnistumiset arkielämässä ovat tuoneet iloa. Onhan se nyt hienoa, kun vaikka kala tärppää. Olen ihan liekeissä. 

– Koirat ovat aina iloisia. Ja sauna on sellainen paikka, että siellä murheet unohtuvat. 

”Ihmiset pyörittelevät ajatuksia liikaa”

Yksi mies on kohdannut paljon kipua. Voiko siihen tottua tai turtua?

– Osaan kivusta tottuu, Tukonen pohtii. 

– Uskon kuitenkin, että ihmiset pyörittelevät asioita liikaa mielessään ja tekevät niistä vakavampia tai parempia. Totuus löytyy jostain puolivälistä. 

Peli farmiliigan rikkovissa ketjuissa on raastavaa. Tukonen oppi AHL:ssä pelatessaan, että tilanteisiin on pakko ajaa täysillä: aina maalin eteen, ei ikinä maalin taakse ”piiloon”.

Iskut tuntuvat, kun vastassa on satakiloinen graniitista veistetty puolustaja. Väkisinkin tulee mieleen, olisiko Tukonen säilynyt terveempänä, jos hänen pelityylinsä olisi maltillisempi. 

– Olen vaan tottunut elämään joukkueen kautta, hän kuittaa. 

Tukonen on joutunut tekemään loukkaantumisten takia paljon harjoitteita yksinään, erossa joukkueesta. Se on kova paikka joukkuepelaajalle. 

Vaikka Tukonen tykkää yli kaiken yhteisistä kahvihetkistä joukkueen kanssa, hän haluaa välillä tietoisesti vetäytyi omaan rauhaan. 

– Samaistun vähän kissaan. Tykkään, että on se oma tila. 

Ei stressata, eletään vaan

Tukonen kävi heti viime kauden jälkeen lonkka- ja polvileikkauksessa.Tavoitteena on olla mukana joukkueen harjoituksissa ennen kuin SM-liiga alkaa.  

Arkielämä rullaa jälleen, ja vaimo saa taas apua kotitöissä. 

– Olemme löytäneet sen oman hupsun tavan elää arkea. Ei stressata. Eletään vaan. 

Tukonen puhuu innoissaan Vanhan Rauman asuntonsa eteisremontista, jossa appiukko hääri päällimmäisenä mestarina. Ja siitä, miten hyvän lämmön vanhan talon kakluuni tuo talvella. 

Nyky-yhteiskunnan kiireinen elämänmeno oudoksuttaa. 

– Ihminen on liian tuloskeskeinen. Kaikki pitää saada nopeasti, hyvin ja halvalla. Mikään ei riitä. 

Tikru nousee päiväunilta venyttelemään. Nuoripari adoptoi ensimmäisenä yhteisenä kesänään pelokkaan kissan, jonka koira oli ajanut puuhun. 

Tikru on matkustanut isäntäperheensä matkassa ympäri maailmaa enemmän kuin moni suomalainen ihminen. 

Appiukko peruuttaa peräkärryn pihaan. Takkapuut lämmittävät talvella.

Tämä haastattelu on julkaistu ensimmäisen kerran 8. syyskuuta Länsi-Suomen KiekkoMessissä.