Sveitsiläiset vaarallisia, mutta epätasaisia

CHL:n kaksi ensimmäistä kautta kuvaavat hyvin sveitsiläisiä joukkueita: ensimmäisellä parhaat kaatuivat jo neljännesvälierissä ja viime kaudella Davos pääsi välieriin asti. Ne voivat olla vaarallisia kenelle tahansa, mutta tasaisuutta niiden otteissa ei ole.

Paras esimerkki on Zürich Lions. Sen ansiolista kansainvälisissä seurapeleissä saisi minkä tahansa suomalaisjoukkueen kateudesta vihreäksi. Kaudella 2008–09 se voitti ainoaksi jääneen silloisen iso rahan CHL:n loppuotteluissa selvästi Metallurg Magnitogorskin pelattuaan ensin vieraissa 2–2 ja voitettuaan sitten kotona peräti 5–0. Sitten syksyllä se voitti toistaiseksi viimeisessä Victoria Cupissa Chicago Blackhawksin 2–1. Valtavia voittoja, mutta mitään eurooppalaista dynastiaa ZSC ei pystynyt luomaan.

Sveitsin jääkiekkoilussa on paljon plussia.

Vastoin kuin muualla Keski-Euroopassa jääkiekko ei siellä ole jalkapallon mahdottomassa puristuksessa, vaan lajit ovat aika tasavahvoja.

Yleisösuosio on hyvä ja äänekkäät fanit ovat jopa maailman parhaita. Suosion myötä lajissa on paljon rahaa, kun pääsylipputulot ovat hyviä ja niin sponsorit kuin omistajat ovat rikkaita. Koko maahan on vauras.

Lajin vaurauden myötä Sveitsi on houkutellut niin hyviä valmentajia kuin pelaajia. Perinteet ovat niin pitkät kuin Euroopassa vain voi olla, kun ensimmäiset EM-kisatkin vuonna 1910 pidettiin juuri Sveitsissä.

Mutta miinukset ovat usein voittaneet plussat.

Hallikanta on vanha, kun kaavoittaminen on hidasta. Vanhoissa halleissa on huikea tunnelma, mutta rahaa ne generoivat vähemmän kuin uudet. Uusien rakentaminen on vaikeaa mm. jatkuvien kansanäänestysten vuoksi.

Jääkiekkoa pidettiin pitkään vain kansallisena lajina, ja tämä sisäänpäin kääntyminen on vaikuttanut paljon. Sen näkee hyvin maajoukkueenkin menestyksestä. Kun kauan vallitsi vanha sveitsiläinen mentaliteetti ”harrasta jääkiekkoa ja mene pankkiin töihin”, niin pelaajat eivät lähteneet ulkomaille kehittymään. Vuosituhannen vaihteen jälkeen asenne on kuitenkin muuttunut, ja niin NHL:ään kuin Ruotsiin on lähdetty.

Laji on aika paljon niin valmennuksen kuin johtavien pelaajien osalta ollut ulkomaisten käsissä. ”Kanadalaismafia” tuottaa välillä hyviä tuloksia, mutta asenne ei aina ole ollut hyvä. Mutta myös tässä kohdassa on selvästi tapahtunut muutosta.

Sveitsiläiset pelaajat ovat taitavia ja nopeita, mutta niin fyysistä kuin etenkin henkistä kovuutta on puuttunut. Voikin leikkisesti todeta, että paras keskieurooppalainen kiekkoilija syntyisikin siten, että kaulasta alaspäin tämä olisi sveitsiläinen ja ylöspäin saksalainen.

Varallisuus on monesti myös heikkous, kun sen myötä odotukset voivat olla liian korkeat ja vaihtuvuus on suurta.

Nämä seikat luovat sekä hyviä tuloksia että isoja heilahteluja. Sveitsiläiset seurat voivat saavuttaa paljon, mutta välillä tuntuu siltä, että tappioiden estämisen sijasta etsitäänkin vain syitä niihin. Kehitys vie aikaa ja sitä ei aina ole Sveitsissä ymmärretty.

Mutta nämä seurat voivat olla erittäin vaikeita vastustajia. Ei pidäkään yllättyä, jos HIFK on suurissa vaikeuksissa Zugissa.

Suomalaiset sveitsiläisiä vastaan CHL:ssä tällä viikolla:
* EV Zug–HIFK perjantaina 26.8,
* Lukko–Zürich Rauman Äijänsuolla pe 26.8. klo 19
* Tappara–Lugano Tampereen Hakametsässä la 27.8. klo 19.