Surullinen agenttitarina

Kaverini Scott haki usein vanhalla rämällä autollaan meikäläisen Toronton keskustasta. Ajoimme puolen tunnin päähän kaupungin laitamilla sijaitsevaan jäähalliin pelaamaan höntsäkiekkoa.


Scott erottui niillä jäillä aina hyvällä luistelullaan. Tulipa välillä joku hieno spin-o-ramakin.

Scott oli osa-aikatöissä huonekaluliikkeessä, eikä opiskelukaan oikein maistunut. Hän alkoi puhella, että olisi kiva joskus pelata jääkiekkoa Suomen sarjoissa. Kuulemma alemman tason college-sarjoissa oli syntynyt kovia tehoja.

Kun muutin takaisin Suomeen ja keskustelin Vermuntilan Tempon äijien kanssa, vanhan Kanadan kaverin puheet tulivat mieleen.

Asiat loksahtivat kohdalleen yllättävän kivuttomasti. Ja sitten eräänä päivänä hain jääkiekkokassia kantavan tutun jätkän Helsinki-Vantaan lentokentältä.

– Kyllä minä tuolla pystyisin pelaamaan, Scott totesi, kun katselimme televisiosta Mestiksen ottelua.

Kuulosti lupaavalta. Kyllä hän sitten varmaan dominoi Suomi-sarjassa.

Vermuntilan Tempo sai historiansa toisen ulkomaalaisvahvistuksen. Seura järjesti hänelle tilapäisen majoituksen ja maksoi kansainvälisen rekisteröintimaksun, joka oli amatööriseuralle kohtalaisen iso satsaus.

Parit treenit sujuivat ihan ok, mutta pelissä karu totuus selvisi. Vaikka Scott pysyi suorassa luistelussa hyvin vauhdissa, hän jäi kaksinkamppailuissa auttamattomasti jalkoihin. Taktinen käsitys pelistä oli erittäin puutteellinen, ja suurimman osan ajasta hyökkääjä seilaili täysin väärässä paikassa.


Peliaika väheni, ja niin sanottu kanadalaisvahvistus löysi itsensä penkin puolelta.


Scott masentui. Hän selitteli, miten joukkueen pelityyli ei sovi hänelle, eikä hänelle anneta kunnon mahdollisuutta.


Tempon jätkät yrittivät pitää muukalaisen mielialaa korkealla ja ottivat hänet mukaan yöelämään, mutta Scott osoittautuikin varsin vaisuksi seuramieheksi. Vaikka omalla maallaan hän oli kahdestaan ihan hyvää juttuseuraa, vieraassa maassa porukassa hän vetäytyi syrjään.


Viimeisen pelin lopussa Scott yritti hyökätä oman valmentajansa kimppuun. Se oli viimeinen tikki. Ei muuta kuin takaisin Toronton koneeseen.

Tästä katastrofivärväyksestä on tullut kuittia aika monelta suunnalta. Tempon päätösristeilyllä olin saanut kuulemma kunnon muistopalkinnonkin...


Hälytyskellojen olisi pitänyt soida siinä vaiheessa, kun näitä Scottin hehkuttamia tehoja ei löytynyt mistään netin syövereistäkään.


Kanadassa jokainen perushöntsääjäkin kuvittelee, että jonain päivänä hän pelaa vielä NHL:ssä. Ja olisi pitänyt tajuta, että ilman kontaktia pelattava höntsäkiekko on täysin eri asia kuin oikea jääkiekko. Suomi-sarjassa pelataan pääosin amatööripohjalta tasokasta kiekkoa.


Olin omalla myyräntyölläni vauhdittamassa VT-HT:n alasajoa. Nyt voitte tehdä rauhassa työtä uuden nousukauden eteen. Lupaan olla värväämättä teille enää yhtään pelaajaa.