Suopotkupalloa odotellessa – Lukon leiriviikon lajivalikoimassa ei tarvita luistimia tai komposiitteja

Tässäkin tilanteessa maali pitää löytää "maskin takaa". Taulu siintää jossakin pyyhkeiden välissä – jos tarkkaan katsoo, sen saattaa erottaa Janne Niskalan (oik). etusormen kohdalta. Tuloksista kirjaa pitävä Rony Ahonen ja Arttu Ilomäki tarkistavat läppärin ruudulta, millaista käyrää Niskalan ase piirsi. Kuva: Jere Grönberg

– Oho, sanoo Lauri Tukonen ja vilkaisee vieressään istuvia Toni Koivistoa ja Ville Vahalahtea.

– Snaipperi, Vahalahti kommentoi.

Janne Niskalaa on toisinaan kutsuttu Raumanmeren rannikkotykiksi, mutta laseraseella ammutut tulokset paljastavat, että kompositiitin lisäksi myös pienikaliiberinen ase näyttää sopivan puolustajalle. Tuloskorttiin raapustetaan kelpo lukemia.

Siniviivan täsmäaseena tunnetun Niskalan lisäksi osumatarkkuus tuntuu olevan muillakin riittävä. Myös KalPasta Lukkoon tullut Arttu Ilomäki paukuttelee kelpo sarjan. 

Lukon liigajoukkue leireilee tämän viikon Huittisissa – ja vähän myös Säkylään nykyisin kuuluvan Köyliön puolella. Ohjelmassa on lajeja, jotka eivät normaalisti kuulu kiekkoilijoiden kesän harjoitusohjelmaan. Laserammunnan lisäksi tiistai-iltapäivällä miteltiin sijoituksista myös frisbeegolfissa ja "oikean" golfin lähestymislyönneissä.

Päävalmentaja Pekka Virran ajatuksissa vapaamuotoinen yhdessäolo on hyvä keino tutustuttaa pelaajat toisiinsa jäähalliympäristöä rennommassa miljöössä.

– Ideana on saada vähän vieraammatkin pelaajat tutustumaan toisiinsa, saada ryhmäytyminen käyntiin ja nähdä, millainen joukkue meillä on. Käymme myös vähän palavereja pienemmissä ryhmsssä ja mietimme, mitä on tulossa. Samalla mielessä on tulevat kuusi viikkoa eli omatoimijakson harjoitusohjelman läpikäyminen, Virta kertoo.

Elämyskeskus Huiliksen maisemissa on koolla 27 pelaajaa sekä joukkueen koko johto- ja huoltoporras.

Erilainen treeniviikko alkoi maanantaina Raumalla pelatulla kolmen joukkueen sählyturnauksella. Joukkuejaot ovat samat myös maaseudun rauhassa, mutta perjantain kalakisaan tehdään "uudet jaot".

Käytännössä koko joukkue on nyt ensi kertaa kasassa, sillä ruotsalaisvahvistukset liittyivät mukaan tälle viikolle. Armeijassa oleva Kaapo Kähkönen pääsi mukaan, ja myös omatoimisesti treenaavat Niskala, Vahalahti, Tukonen ja Koivisto ovat paikalla.

Tiistaina aamupäivän kiekkoiljat ottivat yhdeksämiehisillä joukkueillaan mittaa toisistaan noin kymmenen kilometrin suunnistuksessa. Sen osana oli tulenteko- ja erätaitokilpailuja. Yksi kolmesta joukkueesta otti kisan sen verran vakavasti, että seuraavana tulentekorastille tullut ryhmä sai käsiinsä kasteltuja tuohenkappaleita.

Pienen vesittämisen ymmärtää hyvin, kun kuulee illan majoitussuunnitelmista.

– Kolmesta joukkueesta paras saa päivän päätteeksi mökin, jossa on kaikki mukavuudet tv:tä myöten. Kakkosporukka saa myös mökin, mutta vähän heikommin varustellun, Virta kertoo.

Entä kolmanneksi jäänyt ryhmä?

– Se pystyttää puolijoukkueteltan tuonne pihalle...

Voitosta käydään kovaa kisaa – mutta hampaiden kiristelyä ei silti näy. Ainakaan vielä tässä vaiheessa päivää. 

Loppukirin aika on illalla. Ulkoilmassa käytyjen kisojen jälkeen tiistain sijoitukset selviävät lopullisesti vasta tietokilpailussa. Sen voittajaa on mahdoton povata etukäteen, sillä joukkueet on rakennettu niin, että kokemusta, raumalaisuutta, ulkomaalaisväriä ja nuoruuden intoa löytyy jokaisesta yhdeksiköstä.

Kun koko päivän kisailu ei tuonut selvyyttä jumboksi jääneistä, teltassa yöpyjät ratkaistiin kolikonheitolla. Videolta ei ole kovin vaikea päätellä, oliko mökkimajoitukseen päätyminen mieluisaa. Kipinävuorot välttänyt yhdeksikkö ei niin sanotusti pyri peittelemään iloaan.


Viikon visuaalisimman urheilulajin tittelin voi jakaa jo etukäteen. Keskiviikon suopotkupallo on alkuviikon sateiden jälkeen takuuvarmasti kokemisen arvoinen extreme-laji jokaiselle.

Kun ottelut alkavat, ei varsinaisesti ole väliä, vaikka varusteet ja lenkkarit eivät ole vielä tiistain suunnistuksen jäljiltä täysin kuivuneita.