Suomella NHL-historiansa kovin TOP 10 – ero Ruotsiin suurimmallaan 40 %, nyt vain 5 %

Suomalaisten NHL-pelaajien kermaa eri vuosikymmeniltä: Kurri, Koivu, Barkov, Selänne, Timonen. Kuvat: Jukka Rautio/Europhoto

Viime aikoina on luukutettu Suomi-kiekon yksilöiden nousua pahimmasta aallonpohjastaan. On kaksi nuorten maailmanmestaruutta 2010-luvulta, ykkösvarauksia tulee liukuhihnalta ja NHL:ään on putkahtanut kelpo tukku uusia, kansallismaisemiammekin hyväileviä nimiä: rantasta, lainetta, puljua, ahoa.

Haasteita suomalaisessa lätkässä edelleen riittää, mutta jotain on väistämättä tehty oikeinkin.

No, heitetään vettä kiukaalle vielä vähän lisää. Kymmenen tehokkaimman suomalaispelaajan tämän kauden piste/ottelu-tahti on kovin noteeraus NHL-historiamme aikana.

Top 10 -rankkaus on hyvä kansakuntien välisen hyökkäyksen laadun mittari. Se kertoo nimenomaan taidosta, pelaajien kyvystä luoda maalipaikkoja ja viimeistellä. Top 10 kertoo myös materiaalin laajuudesta kuvaavammin kuin pelkkä ykkösmiesten vertailu. Ja toisaalta: mitä kauemmas kympinsakista mennään, sitä enemmän vastaan tulee puolustussuunnan erikoismiehiä, vääntäjiä, varjoja, gooneja – yhtään heidän roolejaan väheksymättä.

Oheiseen kuvioon on laskettu kuuden suurimman kiekkomaan Top 10 -lukemat kaudesta 1990-91 lähtien suhteutettuna kunkin kauden kokonaispistekeskiarvoon. Tämän kauden pelaajakohtainen piste/ottelu-lukema on 0,41, joka on korkein sitten kauden 2006-07.

Top 10 -pelaajien piste/ottelu-tahdin suhde koko kauden pelaajakohtaiseen piste/ottelu-tahtiin kausina 1990/91-2017-18. Lähde: Quanthockey.com.

Kovin kymppi on Kanadalla – ja on aina ollut. Terävimmillään 2000-luvun osalta kanukkien kärki oli kaudella 06-07, jolloin se teki pisteitä 211 prosenttia kovemmalla tahdilla koko liigan keskiarvo. Nyt vastaava lukema on 178 %.

Tämän kauden toiseksi kovin Top 10 -maa on USA (136 %), kolmas Venäjä (127 %) ja neljäs Ruotsi (94 %). Tšekit (57 %) ovat tulleet rytisten alas kovimmasta noteerauksestaan kaudelta 2000-01 (164 %).

Suomalaisen top-kymppiläisen ero rapakontakaisen mattimeikäläisen saldoon on 83 %. Alimmillaan, kaudella 1991-92, se oli jopa pakkasella (-1,5 %). Ja vielä kolme kautta sitten härmäläisten erolukema oli niinkin alhainen kuin 30 %.

Kuluva kausi on itse asiassa vasta toinen, kun Suomi ei ole kuuden maan Top 10 -vertailussa pahnan pohjimmainen. Viime kaudella mentiin tšekeistä heittämällä ohi.

Kymmenen parhaan ruotsalaisen piste/ottelu-lukema on 0,79, Suomen 0,75. Ero on siis enää vaivaiset 5 prosenttia. Vielä kaudella 2014-15 se oli peräti 40 prosenttia. Siinä missä Ruotsin hyökkäystehot ovat menneet hieman alas, Suomen ovat tulleet ylös. Pelaajien määrässä maaottelu on sentään edelleen selvästi länsinaapurille 88-38.

Ruotsin osalta on huomionarvoista, että pistepörssin kärkikymmenikössä on kaksi puolustajaa (John Klinberg ja Victor Hedman). Klinberg on koko pistepörssin 24:s (6+42) – viime kausien kohunimi Erik Karlsson on vasta sijalla 104 (4+27). Lisäksi Suomella ja USA:lla on kympissään yksi puolustaja (Rasmus Ristolainen ja John Carlson).

Kaudesta 1990-91 lähtien puolustajia maan kärkikympissä on ollut kuitenkin eniten Suomella (69), toiseksi eniten Ruotsilla (55). Kanadalla niitä on ollut koko aikana vain seitsemän. Neljällä kaudella Suomella on ollut kärkikympissään peräti neljä puolustajaa. Erityisesti heitä oli 90-luvun lopussa. Silloin teholistoilla vilahtelivat Teppo Numminen, Jyrki Lumme, Janne Niinimaa ja Sami Salo.

Olivatko 90-luvun pakkimme sitten erityisen kovaa kalustoa? Olivat kovia, mutta eivät kuitenkaan samanlaisia pistelinkoja kuin tämän hetken ruotsalaiset ykköspuolustajat. Suurin syy oli se, että 1990-luvulla suomalaisia oli NHL:ssä vielä vähän (ysärin kausikeskiarvo 14 pelaajaa).

Vaikka Suomella on tällä hetkellä terävin kymppinsä koskaan, aivan NHL:n huippuäijiä meillä ei Teemu Selänteen jälkeen ole ollut. Top 1:emme ovat vuosia olleet melko vaatimattomia – Mikko Rantanenkin on tämän kauden pistepörssissä vasta 26:s ja Mikael Granlund oli viime vuonna 22:s.

Selänteen pistepörssin kärkisijojen saldo on järkyttävän tasokas: toinen kaudella 1996-97 ja 1998-99, viides 1992-93 ja 1999-00, kahdeksas 1995-96 ja 1997-98 ja 2010-11, yhdestoista 2006-07.

Selänne oli urallaan 12 kertaa Suomen tehokkain pelaaja kolmella eri vuosikymmenellä. Hän ei kuitenkaan ole kaudesta 1990-91 lähtien tarkastellun listauksen ykkönen: Jaromír Jágr oli 13 kertaa maansa paras pistemies. Ja Jágrin urahan vielä jatkuu, ainakin jossain muodossa.

Jari Kurrikin oli muuten 12 kertaa maamme pisteykkönen: ensimmäinen oli kaudella 1980-81, viimeinen 1993-94.

Jos joskus onkin tuntunut siltä, että Selännettä hehkutettiin aikoinaan liikaa, edelliset luvut antavat suitsutukselle vahvaa katetta. Vertailu muihin ja erityisesti nykyisiin maanmiehiin osoittaa Selänteen poikkeuksellisuuden.

Mikäli Selänne-hehkutus meinasi aikoinaan tulla korvista ulos, nyt samalla astialla on Lauri Markkanen. Hän saattaa olla yhden kauden aikana eniten media-aikaa koskaan saanut suomalaisurheilija – ainakin Urheiluruudun tarjoama ruutuaika on ennätysluokkaa. Teemu oli otsikoissa 25 vuotta, joten tupla-tuplia voi tulla tuutista vielä ainakin tripla-triplat.

Mut hei, Teemuhan on otsikoissa vieläkin! Siihen saavutukseen on Laurillakin tekemistä.