Sportin joulutodistus – Valoa tunnelin päässä

Sportin suurimmat ongelmat ovat olleet puolustuspäässä ja erikoistilannepelaamisessa. Heikkojen suoritusten lisäksi sapiskaa voi antaa vaasalaisyleisölle sekä Kuparisaaren jäähallille. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Vaasan Sportin neljänneltä liigakaudelta odotettiin paljon, kun Tomek Valtonen sai kumppaneineen hyvätasoisen nipun käyttöönsä. Siitä tuli heti iso plussa Valtoselle, urheilutoimenjohtaja Markus Jämsälle ja pelaajakoordinaattori Matti Virmaselle, jotka tekivät rajallisilla resursseilla hyvää työtä.

Elokuun alusta lähtien homma näytti hyvältä: Sport pelasi harjoituskaudella ajankohta huomioon ottaen hyvää lätkää, mikä nosti odotuksia ennestään. Sport oli vielä lokakuun alussa hyvässä tahdissa, kun runkosarjan ensimmäisestä 11 ottelusta oli irronnut kuusi voittoa.

Sen jälkeen kävi sama tuuli kuin viime vuonnakin. Tällä kertaa Vaasassa ei voitu kuitenkaan mennä loukkaantumisten taakse. Sport ajautui aluksi seitsemän ottelun tappioputkeen, mikä toi vaasalaisille vahvan deja vu -tunteen. Tappiokierre katkesi, mutta voittaminen oli silti hankalaa, ja loppujen lopuksi kotkapaidoilla oli 20 ottelun jakso, jonka aikana Sport poistui kaukalosta peräti 17 kertaa tappio niskassaan.

Karmaisevan putken takia Sport valahti sarjan hännille Jukurien seuraksi, ja se sai myös vaasalaisfanit varpailleen. Syksyyn mahtui huonojen yleisömäärien lisäksi fanien kannanottoja, joissa vaadittiin päävalmentajan eroa.

Sportin heikot tulokset eivät kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä vaasalaiset olivat monessa ottelussa hyvin mukana. Sport esitti jäällä hyviä otteita, mutta henkisellä puolella muut olivat kaksi metriä isompia. Pienellä tuurilla vaasalaiset olisivat voineet voittaa pari ottelua enemmän, ja silloin syyskausi olisi näyttänyt katsojien silmissä paremmalta.

Pohjalaisten onneksi joukkue lähti kuitenkin hyvässä liidossa joulutauolle: Sport voitti syyskauden kolme viimeistä otteluaan varsinaisella peliajalla ja nousi nopeasti lähemmäksi pudotuspeliviivaa. Ero kymmenenteen sijaan on enää 12 pistettä, joten ainakaan tässä vaiheessa kotkapaitojen ei tarvitse vielä turvautua tyhjennysmyyntiin.

Sportin joulutodistus:

Kiekkoareena ei kavahda numeroarvostelua, vaan käyttää joulutodistuksessa rohkeasti koko asteikkoa kympistä neloseen.

10: Sportin syyskauden paras yksilö on ollut hyökkääjä Markus Nenonen, joka on takonut kauden 31 ottelussa 13 maalia ja 24 tehopistettä. Lähes 30 maalin ja 50 tehopisteen tahti on kova suoritus, kun otetaan huomioon, ettei hän pelaa esimerkiksi Kärppien tasoisessa joukkueessa, joka viettää suurimman osan ottelusta hyökkäysalueella. Hänellä ei ole edes tasaviisikoin pelatessa vierellään Sportin kärkipelaajia, joten miehen maali- ja pistetahti on häikäisevä. Nenonen on mennyt kokonaisvaltaisesti selvästi eteenpäin, ja häntä on taatusti jo kosiskeltu suurempiin seuroihin ensi kaudeksi. Olosuhteet huomioon ottaen Nenosen syyskautta voidaan pitää kympin suorituksena, vaikka parannettavaa häneltäkin löytyy.

9: Sportin ykköskentän piti rakentua joko Joonas Komulaisen tai Ville Viitaluoman ympärille, mutta se rakentuikin Antti Kalaputaan ympärille. Kärpistä Sportiin tullut taitava hyökkääjä on muodostanut Sportin toimivimman kolmikon yhdessä Aleksi Ainalin ja Joel Kivirannan kanssa. Kolmikko kasattiin marraskuussa yhteen, ja siitä lähtien nuorten miesten peli on ollut sekä näyttävää että tehokasta. He eivät täytä liigajoukkueen ykköskentän äijien kriteerejä, mutta se ei ole heiltä pois. Hauskinta on se, että Kalapudas ja Ainali joutuivat vielä alkukaudesta tyytyä ajoittain 13. hyökkääjän rooliin. Ei tarvitse tyytyä enää.

8: Sportin toimistolle voi myös antaa hyvän arvosanan, sillä Jämsä-Virmanen-kaksikko on tehnyt yhdessä Valtosen kanssa hyvää työtä pelaajahankintojen suhteen. Sport operoi edelleen pienellä pelaajabudjetilla, minkä myötä nimekkäiden pelaajien hankkiminen on lähes mahdottomuus. Vaasalaiset ovat löytäneet pienellä rahalla laatupelaajia, mikä on aina kova suoritus. Kalapudas, Michael Parks, Niklas Nevalainen ja Joni Tuulola ovat suhteellisen matalapalkkaisia pelaajia, mutta he ovat osoittautuneet loistaviksi hankinnoiksi.

Lisäksi kesken kauden joukkueeseen ovat tulleet Jonathan Iilahti ja William Wrenn. Iilahden myötä Sportilla näyttäisi kerrankin olevan hyvä maalivahtitandemi, ja Wrenn on tuonut kotkapaitojen alakertaan lisää jämäkkyyttä. Wrenn on itseasiassa loistava yleispuolustaja, jolle Jämsän kannattaisi lyödä saman tien jatkolappua ensi kaudesta kouraan. Lisäksi Sportissa tehtiin viisas päätös, kun Ville Viitaluoma päästettiin Hämeenlinnaan. Konkarisentteri on hieno pelimies, mutta hän ei ollut missään nimessä palkkansa arvoinen. Hän oli koko Vaasan kiekkohistorian kallein pelaaja, ja silloin tuloksen olisi pitänyt olla toisennäköistä.

7: Maalivahtipeli on Sportin kaltaisessa seurassa kaikki kaikessa. Liigan parhaalla maalivahtipelillä Sport olisi helposti pudotuspelijoukkue. Ykkösvahti Mika Järvinen on pelannut lukuisia hyviä otteluita, mutta hänelläkin on taso heitellyt jonkin verran. Suurin syy sille on varmasti se, että hän joutui pitkään kantamaan torjuntavastuun yksin, kun Rasmus Rinnettä ei uskaltanut heittää häkkiin. Rinne lähti, ja Iilahti astui tilalle. Saman tien Järvinenkin paransi, ja kevätkaudella "Järä" nostanee arvosanaansa mukavasti.

6: Sport on hävinnyt niukasti useita otteluita, ja suurin ero vastustajaan on tullut erikoistilannepelaamisessa. Etenkin ylivoimassa on ollut ongelmia. Paremmalla ylivoimapelillä vaasalaisilla ei olisi ollut näin heikko syksy tuloksellisesti. Sportilla on ollut ajoittain suuria ongelmia saada kiekkoa edes alivoimalla pelaavan joukkueen alueelle, milloin luonnollisesti myös tehokas ylivoimapeli on utopistinen ajatus. Sportin onneksi ylivoima alkoi joulukuussa näyttää huomattavasti paremmalta kuin aiemmin, mikä onkin yksi positiivisimmista asioista kevättä ajatellen.

5: Puolustuspelissä vaasalaisilla on riittänyt tekemistä. Kokonaisuudessaan niin PAPP kuin KAPP ovat uomissaan, mutta nuoressa ryhmässä on nähty liikaa juniorimaisia virheitä, minkä vuoksi omissa kolisi liian usein. Monesti Sportin päässä soi yksilövirheiden kautta, kuten kaksinkamppailutappioiden. Sportin puolustuksessa on nuoria pelaajan alkuja, jotka eivät pärjää vaihdosta toiseen isoja miehiä vastaan, milloin vääjäämättä kulmissa tulee tappioita, ja sitä kautta vastustajalle maalintekopaikkoja. Pelkästään tilastoja tuijottamalla voidaan todeta, ettei kotkapaitojen puolustuspeli ole ollut hyvällä tasolla: 34 ottelussa omiin on mennyt 115 maalia. Ainoastaan Ilves on päästänyt enemmän (116).

4: Heikoimman arvosanan saa vaasalaisyleisö. Heikot tulokset pienentävät luonnollisesti yleisökeskiarvoa, mutta Vaasassa pudotus on ollut raju. Marras-joulukuussa edes 2500 katsojan rajapyykin rikkominen oli hankalaa. Sen lisäksi, että Vaasassa on nähty huonoja yleisömääriä, on tunnelma ollut surkeaakin surkeampi. Liian usein tunnelma on kuin kirkossa, ja Vaasassa nähtiinkin syyskauden heikoin kotiyleisö.

Pitkällä jänteellä vaikutukset voivat olla radikaaleja. Sport on budjetoinut yleisökeskiarvoksi 3200 katsojaa, ja tällä hetkellä Sportin yleisökeskiarvo on 2828, joka on ylivoimaisesti sarjan huonoin. Toiseksi huonoin lukema on Jukureilla, ja Mikkelissäkin yleisökeskiarvo on 3112. Mikäli vaasalaisten yleisömäärät eivät nouse, ovat vaikutukset talouteen satoja tuhansia euroja.

Joukkueen heikon menestyksen lisäksi yleisökadosta voi syyttää Kuparisaaren jäähallia, joka on parhaat päivänsä nähnyt. Sportin kotihalli tulee kokemaan ison muutoksen ensi vuoden puolella, minkä myötä yleisömäärän kasvattaminen pitäisi helpottua.