Sinikeltaisia värejä nyt helppo kaupata

 

Lukon toimitusjohtaja Timo Rajala vinkkaa, että hänen työhuoneensa on vapaana. Siellä on rauhallinen paikka tehdä ensimmäinen haastattelu Joni Vesalaisesta. Kun Vesalainen istahtaa pehmeällä nahkasohvalle, hän on ehtinyt napata jostain kaulaliinan kaulaansa. Äsken käytävällä kätelleellä miehellä ei sellaista ollut. Kieltämättä se ei aivan sovi asustukseen, sillä Vesalainen on pukeutunut kelinmukaisesti shortseihin ja lyhythihaiseen paitaan.

– Tämä on mun tavaramerkkini. Vuoden 2007 jälkeen musta ei ole otettu yhtään kuvaa ilman seuratunnusta, Vesalainen tokaisee.

Useimmiten se on ollut sinipunainen kaulahuivi. Veikkausliigavuosinaan Vesalainen toimi sarjan sloganin mukaisesti ja tunnusti väriä. Muut seurapomot eivät välttämättä niin tehneet.

Hän sai kiedottua JJK:n kaulahuivin jopa Juhani Tammisen kaulaan.

– Se oli yksi meidän pioneerijuttujamme. En ole kulkenut ilman seuratunnusta missään. Se kuvastaa mun tapaani tehdä. Se on joko tai, Vesalainen luonnehtii.

Tällä kertaa huivi ei ole sinipunainen vaan sinikeltainen. Vesalainen on Lukon uusi myyntipäällikkö. Entinen JJK:n toimitusjohtaja ei astunut Kuninkaankadun toimistoon nappulakengissä, vaan hän koukkasi SM-liigan kautta. 

Jukka-Pekka Vuorinen otti Vesalaisen aikanaan töihin, mutta kun toimitusjohtajan titteli siirtyi Kimmo Rannistolle, uusi pomo halusi palata vanhaan markkinointimalliin. Se tarkoitti Vesalaisen pestin loppumista.

– 15 kuukautta sain olla Suomen johtavassa urheilutuotteessa töissä, hän toteaa.

Vesalainen päätti, että elokuun alusta asti hänellä pitää olla taas työpaikka. Muitakin vaihtoehtoja oli, mutta yksi tuntui kiehtovimmalta. Hän kuuli Lukon myyntipäällikön pestin vapautumisesta ja soitti Rajalalle.

Kokenut markkinointimies markkinoi itsensä Lukolle ja sai töitä. Lukko otti Vesalaisen vastaamaan valtakunnallisista yhteistyökumppaneista.

– Olen täällä siksi, että Lukko on kiinnostavin joukkue myydä, oli laji mikä hyvänsä, Vesalainen lataa.

Pieni hiljaisuus. Oliko tuo nyt myyntimiehen myyntipuhetta?

– Sen saa kyseenalaistaa, mutta mä en keksi mediaseksikkäämpää joukkuetta, Vesalainen sanoo ja rikkoo hiljasuuden.

Lausahdus saa pontta, kun hän alkaa luetella nimiä. Ville Vahalahti oli Lukossa jo viime kaudella, ja nyt tuli toinen persoonallinen Ville eli Nieminen.

Janne Niskala on raumalaisille tärkeä pelaaja. Mikko Kousan kautta on helppo lähteä myymään Lukkoa Lahteen tai Helsinkiin.

– Jonne Virtanen taas on Jyväskylässä sellainen kulttipelaaja. Hän on top-kolmessa siellä aina, Vesalainen toteaa.

– Ei tarvitse yhtään hävetä. Ihan sama mennäänkö Ouluun vai Helsinkiin myymään.

Myös Vesalaisen taustat auttavat myyntityössä. Hänet tunnetaan valmiiksi.

Mies aloitti urheilumarkkinoinnin Metso-Lentiksessä vuonna 1996 ja työskenteli JYPin markkinointipäällikkönä 1999–2007. Sen jälkeen mies alkoi rakentaa JJK:sta kilpailukykyistä tuotetta.

Hän löi itsensä likoon. Vesalainen oli JJK:n toimitusjohtaja, mutta hän teki paljon muutakin mainoslehtisten kantamisesta alkaen. Hän sai myös asioita aikaan. JJK nousi 86 vuotta perustamisensa jälkeen ensimmäistä kertaa pääsarjatasolla. Kolme vuotta myöhemmin se juhli ensimmäistä mitaliaan. Se avasi myös tien eurokentille. Vesalainen sai myös nousta Suomen Urheilugaalassa lavalle nostamaan palkintoa vuoden markkinointiteosta.

– JJK:n kanssa lähdettiin kuin tyhjästä liikkeelle. Eihän Jyväskylässä tunnettu vuonna 2007 yhtään jalkapalloilijaa, Vesalainen heittää.

Kolikolla oli myös kääntöpuolensa. Talousmielessä jyväskyläläinen jalkapallo ei ollut kultakaivos.

Vesalainen laittoi vuonna 2008 seuraan kiinni 85 000 euroa omia rahojaan. Hän otti pankkilainan, jota makselee vielä vuosia.

– Jos en olisi lähtenyt siihen, seura olisi loppunut, Vesalainen uskoo.

– JJK oli niin syvällä, että vain pelipäivinä oli mielessä, että tässä pelataan jalkapalloa. Ei siinä tilanteessa paljon urheilua tehdä.

Lukosta hän sanoo hakevansa samanlaista kokemusta kuin JJK:sta. 1963 on merkittävä vuosi Vesalaiselle siksi, että se on hänen vaimonsa syntymävuosi. 

Raumalaisessa jääkiekossa se taas on kehystetty kultaraameihin.

– Tiedän kyllä, mitä täällä tapahtui 1963. Se kiehtoo, Vesalainen toteaa.

Ennen Lukko-pestinsä alkua hän rentoutui reilun kuukauden etelän aurinkorannoilta.  Rantatuolissa hän kahlasi läpi kaksi raumalaisen jääkiekkokirjallisuuden perusteosta, Tähtien virran ja Toisen mestaruuden metsästyksen. Lämäri lähtee sydämestä pitäisi vielä saada jostain käsiin, mutta kaksi kirjaa maalasivat jo oman kuvansa.

– 480 sivua ja paljon tuttuja nimiä. Tuntuu, että kaikki nimimiehet tai merkittävät ihmiset ovat käyneet tällä. Jyväskylän kiekkokulttuuri on aika köyhää Rauman rinnalla, Vesalainen napauttaa.

Puhuessaan samanlaisesta kokemuksesta kuin JJK:ssa Vesalainen tarkoittaa luonnollisesti pitkän unelman täyttymyksen näkemistä ja tuntemista.

Talousahdinkoa hän ei voi kuvitellakaan Raumalla näkevänsä. 

– Seura on pystyssä kevään jälkeenkin, se on pomminvarmaa. Tämä on monella tavalla hyvin hoidettu seura. Kun luki nuo historiikit, ajatus vahvistui entisestään. On hienoa olla tässä mukana.