Serkkupojan korvaaja

Vastassa kymmenen viime kauden aikana läpikotaisin tutuksi käynyt seura, monta hyvää ystävää ja pelikaveria. Tunnelman nostattajana ennen aloituskiekkoa nähty seremonia, jossa mestaruusviiri nousi Hakametsän kattoon orkesterisovituksena kuullun Live is Life –kappaleen säestämänä.

Tapio Sammalkankaan, 36, paluu nuoruusvuosilta tuttuun halliin ei ollut 644 SM-liigaottelun konkarillekaan ihan tavanomainen kiekkoliigan ottelu.

– No ei ollut! Siinä oli vastassa joukkue, jota olen kymmenen viime vuotta edustanut, niin olihan siinä vähän ekstralatausta. Ei jännittänyt, mutta fiilis oli jollain lailla erikoinen, Sammalkangas kuvaili.

"Siinä oli vastassa joukkue, jota olen kymmenen viime vuotta edustanut, niin olihan siinä vähän ekstralatausta."


Peli alkoi sattuneesta syystä seremonioiden jälkeen, kun Tapparan mestaruusviiri nostittiin Hakametsän kattoon.

– Hieno kokemus se oli. Elän nyt tämän joukkueen arkea, olen hengessä mukana ja nautin sekä elän muiden mukana näitä hetkiä, puolustaja puntaroi.

Sammalkangas on toki ennenkin aloittanut kautensa viirinnostoa seuraamalla. Se tilaisuus osui kohdalle kolme vuotta sitten. Silloin hallitseva mestari Ässät aloitti kautensa tylyn tylpällä kotiesityksellä voittamalla Lukon 4–0.
Mestaruudella oli oman veräjän umpeenmuurannut vaikutus myös eilen.

Toisessa erässä Ässät ei työllistänyt kirvesrintojen tolppien välissä ollutta Dominik Hrachovinaa kuin kolmella torjunnalla. Päätöserän porilaiskirissä tshekki joutui hikoilemaan sitten jo ihan tosissaan, 16 kertaa. Ässävahti Ari Ahonen torjui kolmannessa erässä vain neljä kertaa.

Tappara karkasi loppuunmyydyn kotikatsomon edessä 3–0-kotivoittoon Henrik Haapalan (2+1) ja Veli-Matti Savinaisen (myös 1+1) maaleilla.

Runsas vaihtuvuus mestarijoukkueen pakistossa ei näkynyt mitenkään. Viisikkopeli oli teräksistä, ja Hrachovina hoiti loput. Sammalkangas puolusti Tapparan kolmosparissa kesken viime kevään JYPistä oranssihousuihin tulleen Aleksi Salosen kanssa. Millainen on työnjako?

– Mä kuskaan kiekkoa ja Salonen varmistaaa... Ei vaiskaan, hyvä siinä on pelata. "Sählä" on enemmän hyökkäysorientoitunut ja mä katselen sitten taustalta.

Nokialla Ässien vuosina asuneen Sammalkankaan paluu Pirkanmaalle ei ollut yllätys, mutta se oli, että jykevä puolustaja valitsi seurakseen Tapparan. Sammalkangas näet on Ilveksen kasvatti. Miksi näin päin?

– Tapparan kanssa oli höpinöitä jo aikaisempina vuosina. Eihän tässä voinut mitään muuta kuin tarttua tarjoukseen: mestariporukka ja hieno organisaatio. Hommat on hoidettu sen mukaisesti, Sammalkangas kehuu.

"Tapparan kanssa oli höpinöitä jo aikaisempina vuosina." 

Tietysti patapaidassa yhtä soittoa vietetty vuosikymmen on ehtinyt hälventää isoimmat Ilves-sympatiat, varsinkin kun muistetaan, että puolustaja päätyi Poriin mutkan kautta. Vaikka moni pitää Sammalkangasta ikiaikaisena liigajyränä, ansioluettelosta löytyy kolme kautta ulkomailla.

Pohjois-Amerikan sesonki 2003-04 tutustutti eksoottiseen ECHL-farmisarjaan.

– Silloin haettiin vähän kannuksia ja omaa paikkaa. Olihan se nuorelle pojalle opettavaista, kun piti pärjätä omillaan ja sai pelata paljon.

Kalifornian Fresnossa luuditun kauden jälkeen Sammalkangas pelasi kaksi seuraavaa vuotta Tanskan liigan Aalborgissa ennen kuin toden teolla taloksi Isonmäen jo purettuun pukukoppiin.

Millaisia mietteitä Ässät herätti ensi kohtaamisessa?

– Oli hyvä, että sain tämän pelin nyt heti alta pois. Tietystikään en ole vielä käynyt Porissa, sen näkee sitten, miltä se tuntuu, puolustaja hymähtää.

Vaikka vuonna 1980 syntynyt Sammalkangas ei vielä ole iällä pilattu, hän alkaa olla pelaajien joukossa harvinaisuus. Kovin moni nykykiekkoilijoista ei ole pelannut SM-liigassa kahdella vuosituhannella.

Sammalkankaan liigadebyytti oli sinänsä erikoinen: se nähtiin kaudella 1997–98 pudotuspeleissä.

– Joo, taisin olla just täyttänyt 18 vuotta, kun Vova (Vladimir Jursinov jr) kutsui mukaan. Kolmessa pelissä olin mukana, Jokereita vastaan ja taisin olla yhden finaalinkin penkillä. Yhtään en kuitenkaan sinä keväänä pelannut, Sammalkangas muistelee.

Kausi 2001–02 eli ensimmäinen ässäkausi on ollut liigauran tehokkain, ainakin toistaiseksi. Silloin tehoja kertyi 5+10. Vammojen vuoksi viime kauden ovat jääneet vajaiksi, samoin maalisaldot. Neljän viime vuoden runkosarjaosumat 1,1,1 ja 0 kertovat, missä päässä kaukaloa Sammalkangas on vahvimmillaan.

– En elä pisteistä. Ihan muu on mun hommaa. Jos helähtää – ja saa tietysti helähtää – niin kyllä sekin käy, mutta isoimmat kiksit saan muista asioista: maukkaista blokeista ja siitä, että hyökkäys käynnistyy hyvällä pakki–pakki-syötöllä. Niistä ne kiksit tulevat, luottopuolustaja sanoo.

YV:n sijaan erikoistilannevastuuta lohkeaa alivoimalla, mikä näkyy luonnollisesti pistesarakkeessa. Sammalkangasta ei hankittu Tapparaan tavoittelemaan puolustajien pistepörssivoittoa, vaan rooli on lähestulkoon sama kuin Sportiin siirtyneellä serkkupojalla Markus Kankaanperällä.

– Emme me nyt ihan samanlaisia pelaajia ole Markuksen kanssa. Olen meistä kahdesta se rauhallisempi, enkä ota erityisesti jäähyjä. Kovaa pitää pelata ja puhtaasti.

Niin Sammalkangas on myös pelannut.
Uran 645 runkosarjapelissä tuomitut 365 jäähyminuuttia eivät ole erityisen massiivinen lukema Pasi Peltosen edelle kaikkien aikojen jäähykuninkaana nousseen Kankaanperän rinnalla. Sportin nykyinen kapteeni on kärsinyt 877 pelaamassaan ottelussa 1 782 minuutin edestä rangaistuksia.

Lauantaina Sammalkangas pääsee ensi kertaa 13 vuoteen nauttimaan Tampereen paikallisderbyn tunnelmasta. Odotukset kaupungin herruuskamppailuun ovat korkealla.

– Tampere Cupissa jo pääsin pelaamaan ”Ipaa” vastaan, mutta lauantaina on tietysti sarjapeli. Se tulee molemmille nopeasti, ja siksi on tärkeä päästä tekemään palauttava hölkkä.

– Toivottavasti tulee tupa täyteen niin kuin nyt tässä avauksessa.