Seepralle heiniä

Olen tullut miettineeksi useampaankin kertaan, oikeastaan joka ikinen syksy, että mikä oikein saa ihmisen ryhtymään niinkin hulluun hommaan kuin jääkiekkotuomariksi. Mieli tekisi veikata, että silkka masokismi, mutta totuus lienee huomattavankin paljon moniulotteisempi.

Masokisti on sivistyssanakirjan mukaan ihminen, joka pitää itsensä satuttamisesta. Mitä muuta kuin masokisti voi olla ihminen, joka kerta toisensa jälkeen vetää raitapaidan päälleen saadakseen päälleen kiukkuisia huutoja. Seepralle heiniä on niistä sieltä lievimmästä päästä.

Kysyin masokismista tuomarilegenda Seppo Mäkelältä, kun kirjoitin hänestä ”Se on poika penaltti” -nimisen elämäkerrallisen kirjan. Sepon mukaan totta toinen puoli, mutta pienempi puoli. Toisella puolella painavat esimerkiksi kunnianhimo ja halu pysyä mukana hienossa lajissa. Rahasta ei tuomariksi ryhdytä.

Sain elää Mäkelän mukana monet hänen upean uransa komeimmista peleistä ja turnauksista, vaikka raumalaisena hän ei saanutkaan Lukon pelejä viheltää. Jos Seppo olisi ollut vähänkään nättinokkainen, olisi ura jäänyt huomattavasti lyhyemmäksi.

Seppo Mäkelällä oli yksi ominaisuus, joka nykypäivän tuomareista taitaa ikävä kyllä olla ainoastaan Jari Levosella. Seppo osasi ja uskalsi tunnustaa virheensä, mistä syystä liigapelaajat valitsivat vuosi toisensa jälkeen hänet valtakunnan parhaaksi.

Pakko tunnustaa, että Seppo Mäkelän aikaa tulee monessa mielessä ikävä. Hänen aikanaan tuomareilla oli sentään vielä nimikin, mutta nykypäivänä eivät raitapaidat uskalla enää esiintyä kaukalossa kuin numeroilla. Jonkun Tom Laaksosen, Aleksi Rantalan tai Hannu Henrikssonin tapauksessa näin lienee toki parempikin.

Seppo Mäkelän aikana ja esimerkin innoittamana Raumalta nousi lukuisia huipputuomareita niin kansallisiin kuin kansainvälisiinkin kaukaloihin. Mieleen nousevat enempiä miettimättä ainakin Reijo Ringbom, Janne Rautavuori sekä Matti ja Seppo Lindroos. Mäkelä puolestaan oli imenyt omat oppinsa Sakari Sillankorvalta, Topi Peltoselta ja kumppaneilta.

Huippuluokan tuomariksi nousi myös Reijo Salmonen, joka jaksoi oman uransa jälkeen tahkota vuosikaudet myös paikallisen erotuomarikerhon toiminnassa. Tuntuu siltä, että se oli vasta eilen, kun Reka ”kalapuikkoineen” oli avaamassa jäähyaition ovea Lukon peleissä.

Tällä hetkellä Reka Salmonen on kuitenkin jo tuomitsemassa yläkerran pelejä Sillankorvan Sakken kanssa. Sitkeä sairaus vei hienon miehen inhimillisesti katsoen ihan liian aikaisin.

Toivon täydestä sydämestäni, että tänään SM-liigan pelejä ainoina raumalaisina viheltävät Erno Smedberg ja Tommi Niittylä nousisivat vielä joskus päätuomareiksi asti. Rauman kaltainen kaupunki ja ennen kaikkea raumalainen jääkiekkokulttuuri jopa edellyttävät, että liigassa olisi menestyvän raumalaisen joukkueen lisäksi myös menestyviä raumalaisia tuomareita.

Tehdään me raumalaisen jääkiekon ystävät Ernolle ja Tommille se palvelus, että emme ainakaan me ole huudoillamme karkottamassa heitä ennenaikaisesti ulos kaukalosta.