Saunailtoja vai suihkuiltoja? – Vegas Golden Knights näytti vanhan kunnon joukkuehengen voiman

Vegas Golden Knightsin muukalaislegioonasta on kasvanut iso joukkue. Ranskalainen Pierre-Edouard Bellemare ja suomalainen Erik Haula ovat tärkeitä palasia. Kuva: Marc Sanchez/Icon Sportswire

Vuosi sitten Vegas Golden Knightsilla ei ollut kuin haarniskan kehykset. GM George McPhee oli palkannut päävalmentajaksi edellisellä kaudella Florida Panthersista potkut saaneen Gerard Gallantin.

Pelaajia ei vielä ollut, koska ne oli tarkoitus hankkia pääosin kesän laajennusdraftista. GM sai rosterin kasaan ja oli syksyn sijoitusveikkausten aika. Useimmat asiantuntijat veikkasivat Vegasin sarjan viimeiseksi, puhumattakaan siitä, että joku olisi uskonut ritaripaitojen pudotuspelipaikkaan.

Jos joku löytää ennen kauden alkua tehdyn veikkauksen Knightsin pleijaripaikasta, laittakaa ihmeessä tulemaan.

Tilanne on edennyt siihen pisteeseen, että Vegas on kaatanut pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Los Angeles Kingsin suoraan neljässä pelissä. Toisella kierroksella vastaan tulee San Jose Sharks.

Golden Knights ei ole ainoastaan rikkonut jääkiekkoilun tulokasjoukkueennätyksiä, vaan kaikkien Pohjois-Amerikan isojen palloilusarjojen.

Knightsin menestyksessä moni asia on loksahtanut kohdalleen: pelaajavalinnat, taktiikka, fysiikka, henkinen puoli, taustavoimat…

Sitten on sellainen ikivanhalta kuulostava asia kuin joukkuehenki.

***

Kun NHL-pelaajilta kysyy joukkuehengestä, vastaukset ovat myönteisiä. Suomalainen sanoo, että ”meillä on hyvä nippu kasassa” ja englanninkielinen ”good bunch of guys”.

Ja kukas sitä nyt julkisesti omaa porukkaansa suolaamaan lähtisikään.

Todellisuus on usein raadollisempi. Joukkue on yksilöille yhä enemmän vain väline menestykseen. He eivät asiaa itse ehkä ajattele aktiivisesti tai varsinaisesti pyri itsekkyyteen, mutta edessä odottava lihava tilipussi, maine ja mammona kääntävät helposti katseen omaan napaan. Sinänsä inhimillistä, ahneita paskiaisia meistä on suurin osa.

Pelaajat ovat tätä nykyä kuin liikeyrityksiä, joille on tehty oma brändäyssuunnitelma jo juniori-ikäisenä. Ympärille on kerätty valtava taustatiimi, jonka tarkoituksena on nostaa pelaaja X huipulle – takomaan rahaa. Pelaajat ovat kuin osakkeita, joilla on oma tuottoarvonsa.

NHL-maailmassa tulokas ei pääse valitsemaan omaa seuraansa, vaan pelaaja päätyy useimmiten hänet varanneeseen joukkueeseen. GM yrittää koota ympäri maailmaa tulevista nuorista miehistä ehjän kokonaisuuden, joka taistelee toistensa puolesta. Ei mikään ihan helppo homma.

Tilanne on ristiriitainen. Samalla kun kaikki tiedostavat, että joukkueen pärjääminen nostaa omaakin statusta, sarvet kasvavat päähän ratkaisupaikassa.

Menenkö taistelemaan irtokiekon omille, lyön sen keskialueelle ja luistelen vaihtoon? Vai odotanko pistehimoissani keskialueelle pomppaavaa irtokiekkoa silläkin uhalla, että omissa soi?

***

Teemu Selänne sanoi usein, että Anaheim Ducks oli kuin iso perhe. Perhevertauksia on kuulunut kiekkopiireissä silloin tällöin muutenkin.

Isossa kuvassa ammattilaisjoukkueen vertaaminen perheeseen ontuu. Ei perheen lasta lähetetä mantereen toiselle puolelle farmiperheeseen, jos aamupalapuuro on maistunut huonosti. Eikä teini-ikäistä myydä naapuriperheeseen, jos huonetta ei ole siivottu.

Selänne oli varmasti sikäli oikeassa, että vuoden 2007 Stanley Cupin joukkueessa oli perheen tuntua. Sen aisti pudotuspeliaikanakin Honda Centerin kotipukukopissa. Kopissa oli Selänteen, Chris Prongerin, Scott Niedermayerin, Ryan Getlazin ja George Parrosin kaltaisia isoja persoonia, jotka selkeästi viihtyivät yhdessä kaukalon ulkopuolellakin. Kopissa vilistäneet Selänteen pojat valoivat lisää hyvää fiilistä koppiin.

Jälkeenpäin on aina helppoa sanoa mestarijoukkueesta, että meillä oli hyvä henki. Mestarijoukkueissakin on eroja. Jossain ryhmissä on se pieni ekstralisä, joka nostaa vanhan kliseen mukaan kokonaisuuden isommaksi kuin yksilöidensä summan.

Vegas Golden Knights on yksi sellaisista joukkueista.

***

Kilautetaan urheilupsykologi Tuomas Grönmanille. NHL:ssäkin pelannut Grönman innostuu heti joukkuehengen käsitteestä.

– Vaikka elämme yksilökeskeistä aikaa, joukkuehengellä on aina oma merkityksensä urheilussa. Hyvä henki alentaa stressiä ja rentouttaa, mikä taas vaikuttaa fysiologiseenkin palautumiseen, Grönman sanoo.

Vaikka sana ”turvallinen” istuu vähän huonosti raakaan ammattilaisurheilumaailmaan, Grönman nostaa esille turvallisen ympäristön käsitteen. Kun joukkuekaveri ja valmentaja ei naulaa sinua heti ensimmäisestä virheestä, uskallat yrittää ja olla oma itsesi. Sama periaate toimii Grönmanin mielestä niin lasten elämässä kuin ammattilaisurheilumaailmassakin.

– Voi olla, ettei lapsi uskalla viitata koulussa, jos hän pelkää väärästä vastauksesta tulevaa reaktiota.

Toden totta Vegasin jätkät ovat uskaltaneet tällä kaudella viitata.

– Voi vaan kuvitella millainen fiilis siellä Vegasissa on, Grönman riemuitsee ja kuulostaa aivan siltä kuin olisi ajatuksissaan siirtynyt kasinokaupungin koukuttavaan tunnelmaan.

***

Joukkuehengen rakentamiseen ei ole yhtä reseptiä, kuten ei voittavaan joukkueeseen ylipäätään.

Vielä 1990-luvulla saunaillat muodostivat joukkuehengen perustan. Eräs liigajoukkueen pomo päätti kerran nostaa joukkuehenkeä tilaamalla runsailla ajokilometreillä varustetun stripparin saunailtaan. Siinä pelaajat sitten katselivat monttu auki tanssiesitystä. Varmaan ainakin puhetta riitti kopissa seuraavalla viikolla.

Koska Ruotsi ei ole tunnettu saunomismaa, siellä on kehitettävä omat jujut. Eräs suomalainen jo uransa lopettanut pelaaja oli ihmeissään, kun ruotsalaisseurassa järjestettiin saunaillan sijaan suihkuilta.

Curre Lindströmin bravuuri oli viedä Leijonat erilaisiin hengenkohotusjuttuihin, kuten ajamaan ravihevosella. Se toimi silloin tunnetuin seurauksin.

Diginatiivikiekkoilijat viihtyvät paremmin luurit päässä pelaamassa Call of Dutyä kuin baaritiskillä.

Vanha ”juo kovaa, pelaa kovaa -periaate” on huippukiekossa kuollut, eikä kännihuuruisille saunailloille ole kauden aikana juurikaan enää sijaa. Diginatiivikiekkoilijat viihtyvät paremmin luurit päässä pelaamassa Call of Dutyä kuin baaritiskillä.

Kyllä NHL-seuratkin järjestävät ainakin ennen kauden alkua yhteisiä hengenkohotusjuttuja. Esimerkiksi Calgary Flamesin pelaajat olivat ennen edelliskauden alkua soutamassa. Nekin taitavat olla enemmän mediatempauksia kuin aitoja yrityksiä nostaa henkeä.

Yksittäiset tempaukset voivat olla hyviä lisiä, mutta tuskin niiden avulla saa joukkuetta yhtenäiseksi koko kauden ajaksi.

Eikä maailmassa ole koskaan ollut yhtään jääkiekkojoukkuetta, jossa kaikki olisivat tyytyväisiä. Aina joku on vähän pettynyt omaan rooliinsa ja pelaa omasta mielestään liian vähän kuin omasta mielestä heikompi joukkuekaveri.

***

Nykyaikaisen kiekkojoukkueen hyvä joukkuehenki lähtee oikeista arvoista ja siitä, että joukkueen johtajapelaajat näyttävät suuntaa muille.

Kimmo Timonen on kertonut, miten Nashville Predatorsin GM David Poile on joukkueen historian alusta asti halunnut rakentaa seurasta hyvähenkisen yksikön, jossa kaikki viihtyvät. Joukkueeseen on hankittu pelaajia, jotka osaavat ottaa toiset huomioon. Pelaajien ja heidän perheidensä viihtymiseen on panostettu. Lapset ovat tervetulleita pukukoppiin, jossa soi kantrimusiikki.

Toisista välittäminen ja hyvä henki huokuvat läpi Nashville Predatorsista, joka on yksi Stanley Cupin suurimmista voittajasuosikeista.

Colorado Avalanche hakee voimaa nuoruudesta. NHL:n nuorin joukkue nousi edelliskauden jumbosijalta pudotuspeleihin, jossa se venytti ratkaisun Predatorsia vastaan ainakin kuudenteen peliin. 

Golden Knightsin voima kumpuaa siitä, että joukkueessa on riittävän paljon epäitsekkäitä pelaajia, jotka ovat tajunneet mahdollisuutensa. Erik Haula ja muut aiemmin takarivissä pelanneet pelaajat ovat ymmärtäneet, että nyt on paikka nousta esiin. Nyt tai ei koskaan. Voisi siitäkin heittää teorian, että Las Vegasin ampumatapaus yhdisti joukkuetta.

Jääkiekossa on iso etu, kun voit luottaa vieruskaveriin. Kun minä hoidan oman hommani, hän hoitaa omansa.

Sen takia Vegas Golden Knightsin tarina ole vieläkään loppunut.