Saarelan paluu piristi Lukkoa

Odotettu ja pirteä paluu. NHL-joukkue Carolinan harjoitusleiriltä palannut Aleksi Saarela pelasi ensimmäisen liigaottelunsa Lukon keltaisessa sotisovassa sitten kauden 2013–14. Juhani Jasu (vas.) oli silloin seurakaverina. Kuva: Europhoto/Jukka Rautio

Joskus peli kertoo enemmän kuin sarjataulukko. Hakametsän liigakamppailussa niin oli kaksi ensimmäistä erää. Ottelun ensimmäistä 40 minuuttia katsoessa ei olisi uskonut, että Tappara komeilee ennen ottelua sarjan ykkösenä, ja Lukko kärvistelee sarjan jaetulla jumbosijalla yhdessä SaiPan ja heikoimmalla maalierolla olevan KooKoon kanssa.

Summerin soitua tilanne oli kuitenkin raumalaisittain yhtä lohduton kuin synkän syksyn aikana.

Jere Karjalainen pääsi täräyttämään kirvesrinnoille 2–1-voittomaalin 30,9 sekuntia ennen jatkoajalle viemässä ollutta summeria. Sukunimikaima Antti ei voinut Lukon maalissa osumalle mitään, niin nopeasti kuti lähti maalipörssin kakkosen lavasta. Kultakypärä Henrik Haapala ja MM-kisasentteri Jani Lajunen tekivät voittomaaliin vastustamattoman hyvän esityön-

Maalittoman avauserän jälkeen Lukko pääsi päätöserään 1–0-vierasjohdossa Heikki Liedeksen punnerrettua raumalaisten avausmaalin.

Raumalaisten riveissä nähtiin odotettu paluumuuttaja, kun 19-vuotias Aleksi Saarela pelasi ensimmäisen SM-liigaottelun Lukko-paidassa sitten kauden 2013–14. Saarelan ilmestyminen Lukon kakkosketjun keskelle piristi vitjan laiturien Toni Koiviston ja Joose Antosen otteita ja raikaisti koko raumalaisryhmää.

Sentteri Saarela spurttasi jo avauserässä kertaalleen läpiajoon Tappara-pakkien välistä, mutta kovavireinen Tappara-vahti Dominik Hrachovina torjui Antosen nappisyötöstä käynnistyneen yrityksen.

Saarelan mukaan yhden harjoituksen ja vähäisen ottelutuntuma näkyi tavassa, jolla hän yritti saada kiekon verkkoon läpiajostaan.

– Tulin ihan kohtisuoraan Hrachovinan maalille. Viime kaudella en varmasti olisi tehnyt niin, eikä tuon tason veskaria ole siitä enää helppo yllättää, Saarela puisteli päätään.

Saarela pelaa nuoresta iästään huolimatta jo viidettä kauttaan. Liigadebyytti nähtiin nuorukaisen käydessä vielä yhdeksättä luokkaa. Torstain liigakamppailu on nuorukaiselle jo uran 118:s pääsarjapeli, mutta vasta 16:s Lukon sinikeltaisessa paidassa.

Harva muistaa, että lehväslogo rinnassa liigamaaleja on kertynyt toistaiseksi vasta yksi – toistaiseksi ainoa on peräisin ysiluokan keväältä, kun laitilalainen keräsi pääsarjadebyytissään tehot 1+1. Eilen toinenkin Lukko-osuma oli pariin otteeseen kutkuttavan lähellä. Päätöserän puolivälin ylivoimapelissä Saarela pääsi täräyttämään siniviivalta viuhuvan vedon, mutta kuti painui maalirautoja hipaisematta niukasti ohi Tappara-pömpelin.

Vaikka Lukon esitys oli lupauksia herättävän virkeä, paikkansa oli Tapparallakin. Isänniltä hylättiin avauserässä maali kyseenalaisin perustein. 

Jälkipuinti anasti pelin jälkeisistä pohdinnoista valtaosan. Ensin otteluvalvojaa hiillosti Tapparan toimitustoimitusjohtaja Mikko Leinonen, sitten paikalle tuli päävalmentaja Jussi Tapola, joka ohjasi kuumaverisen pomonsa siististi sivummalle ja kävi itse sananvaihdon puhalluksen oikeellisuudesta.

– Tässä on nyt varmasti hyvä paikka käydä läpi tilannetta, jossa pelaaja käy maalivahdin alueella, muttei häiritse mitenkään, Tapola aloitti ja oli kiistatta oikeassa.

Kirvesrintojen kapteeni Jukka Peltolan vasen terä käväisi Lukko-vahti Antti Karjalaisen alueella. Hidastuskuvan perusteella saattoi vilkkaalla mielikuvituksella kuvitella nähneensä luistimen kärjen hipaisseen Karjalaisen kantapäätä. Kovin merkittävänä maalivahdin häirintänä maalilleajoa ei voinut millään muotoa pitää, mutta toisaalta tilanteessa osallisena ollut raumalaispakki Steven Seigo ei myöskään työntänyt Peltolaa Karjalaisen kintereille. 

– Peräänkuulutan vain sitä, että linjan pitää sitten olla jokaisessa ottelussa ja jokaisessa tilanteessa sama kaikille. Jos se on tämä, se sopii minulle. Pääasia, ettei tästä enää tehdä tulkintoja, vaan linja pitää, Tapola korosti kolmen pisteen voiton tuoma rauhallisuus olemuksessaan.

Sen sijaan kolmannessa erän kiivaassa takaa-ajovaiheessa tapparalaisia nähtiin Karjalaisen sylissä useasti. Otso Rantakarin  siniviivalta ranteella laukoman 1–1-osuman syntyhetkillä vierasvahdin edessä oli hyvin tehty liikkuva maski – tosin täysin sääntöjen sallimalla etäisyydellä.

Tamperelaisyleisö ei erityisemmin arvostanut Saarelan paluuta Lukko-paitaan. Ottelua seurasi Tapparan tämän syksyn alavireisin väkimäärä, 4339 katsojaa. Siinäkin lukemassa oli viime kevään mestaruuden tuomaa tyytyväisyyslisää.