Saarelan natsat eivät riitä omaan penkkiin

Laitilan kaupunki palkitsi Aleksi Saarelan tiistaina. Kuva: Kimmo Mäkeläinen.

Vaikka Aleksi Saarela on Raumalla kirjoilla, hänet mielletään joka paikassa laitilalaiseksi. Eikä se ole Saarelan mielestä mitenkään huono mielleyhtymä, vaan hän on juuristaan ylpeä.

Hän arvostaa, miten Laitilan kaupunki tarjosi jäähallista vapaavuoroja, joilla pystyi harjoittelemaan ekstraa jokaisena arkipäivänä heti koulun jälkeen.

Siksi tiistaina Laitilan kaupungintalolla järjestetty kahvitustilaisuus oli Saarelalle mieluisa tapahtuma. Siinä kotikaupunki muisti omaa kultaleijonaansa.

Saarelan kasvattajaseura on Laitilan Jyske, mutta jo C-nuorissa hän vaihtoi Lukon paitaan. Vaikka joukkuetta valmensi oma isä Pasi, yhdistelmässä oli hankaluutensa.

– Oli se raskasta, kun tavoitteet olivat kuitenkin jossain muualla kuin koulussa. Kyllä se koulu kärsi meikäläisen osalta aika paljon, nuorukainen myöntää.

Kun peruskoulu oli kahlattu läpi, Saarela muutti Raumalle ja aloitti lukion. Sen hän tosin lopetti nopeasti.

– Lukion rehtori ilmoitti, että täällä lukio menee ennen lätkää. Olin silloin Lukon liigajoukkueen mukana, enkä mä aamupäivisin kouluun päässyt. Oli pakko sanoa, että nähdään joskus, Saarela tokaisee.

Nyt Saarela elää jääkiekkoammattilaisen elämää. Hän pelaa toista kautta Ässissä.

Liigadebyytti ja ensimmäinen liigamaalikin tulivat niin nuorina, että moni unohtaa Saarelan täyttäneen hiljattain vasta 19 vuotta.

Poriin hän muutti 17-vuotiaana, tosin ei aivan kokonaan. Viime kaudella Saarelalla oli asunnot sekä Raumalla että Porissa, nyt enää Raumalla.

Jos Ässät kotiutuu aamuyöllä pitkältä vieraspelireissulta, hän ei sentään lähde enää tien päälle vaan yöpyy hotellissa tai jonkun joukkuekaverinsa luona.

– Useimmiten Viitasen Mikon sohvalla. Hän yrittää muutenkin olla joukkueen isähahmo, Saarela hymyilee.

Ässät tekee kaikki pelimatkansa bussilla. Niiden aikana Saarela ei osaa nukkua.

- Mä olen niin nuori, että en saa penkkiä yksin. Istumme Ojamäen Nikon kanssa, ja on se melkoista jäpittämistä, Saarela naurahtaa.

- Mä ja Jarno Kärki istuttiin alkukaudesta yhdessä. Ekalla pitkällä reissulla istuttiin siten Kouvolaan asti. Sitten todettiin, että emme me mahdu olemaan niin.

- Nyt Kärki sitten istuu yksin. Se on niin kokenut.