Saarelan Allun suvi suloinen

Aleksi Saarela istuu ensi lauantaina ikätovereidensa kanssa Laitilan Varppeen koulun juhlasalissa ja odottaa, että käteen lyödään tärkeä paperi – peruskoulun päättötodistus.

Takana on ikimuistoinen talvi. Hyökkääjälupaus nousi ensin B-nuorista A-nuoriin, ja hän sai pukea jopa Lukon liigajoukkueen paidan päälleen kotiyleisön edessä.

Kun Saarela kävelee shortseissaan Äijänsuon hallin pihamaastoissa, hän näyttää juuri niin hyväkuntoiselta ja energiseltä kuin 16-vuotias huippu-urheilijanalku voi.

– Olo on helpottunut, että sain edes peruskoulun pois alta, Saarela hymyilee.

Saarela myöntää, että väsymys painoi välillä kintereissä, kun hän kiiti koulusta treeneihin ja takaisin kotiin tekemään läksyjä.

– Täytyy myöntää, että seiskalla ja kasilla tuli parempia numeroita. Jääkiekko on ollut ykkönen, vaikka peruskoulussa koulun pitäisi vielä tulla ensimmäisenä.

Saarela puntaroi pitkään kauppiksen ja lukion väliltä, mutta pani lopulta paperit sisään Rauman lukioon.


Yhteiskuntaopista on tullut Saarelan lempiaine, mutta matematiikan kaavat eivät tahdo taipua millään.

– Ajattelin, että pystyn käymään lukion läpi edes jotenkin.

Saarelan kiekkokausi lähti epäonnisesti liikkeelle, kun hän sai syksyllä kaksi aivotärähdystä. Hyökkääjä ehti jo epäillä, pysyykö hän edes B-junnujen vauhdissa mukana.

– Siinä oli kuitenkin pitkiä pätkiä, etten pystynyt tekemään mitään.

Huoli oli turha. Saarela pystyi A-junnuissakin luomaan maalipaikkoja voittamalla kaksinkamppailuja ja naruttamalla vastustajien pakkeja solmuun.

Ja se laukaus on ollut jo pitkään liigatasoa.

– Liigapeleissä vauhti ei ollut paljon kovempi kuin A-junnuissa, ja peli oli selkeää. Jokaisella oli oma äijä, eikä kolme pelaajaa jahdannut yhtä niin kuin välillä A-junnuissa.

Lue tiistain Länsi-Suomesta, miten Saarela valmistautuu omaan kämppään muuttamiseen.