Reijo Ruotsalainen: Tarvitaan lisää pelaavuutta

Legenda katsomossa. Puolustajien vähäinen kiekollinen vastuu ei ole kaksi Stanley Cupia voittaneen Reijo Ruotsalaisen mieleen. Yksilötaidolle on tilaa taktisesti kurinalaisessakin kiekossa. Ruotsalainen aateloitiin vuonna 2002Jääkiekkoleijonaksi numerolla 122. Kuva: JP Mikola

Hartwall-areenan käytävillä moni tunnistaa kaksi Stanley Cupia voittaneen Reijo Ruotsalaisen. Kaikkien aikojen suomalaispuolustajiin lukeutuva oululainen voitti NHL-urallaan kaksi Stanley Cupia ja juhli mestaruuksia myös SM-liigassa ja Sveitsissä.

Ruotsalainen kuului Calgaryn olympiahopeajoukkueeseen 1988, joka voitti Leijonien ensimmäisen arvokisamitalia. Noihin aikoihin MM-turnauksissa jaettiin myös EM-mitalit. "Reksan" kaulaan pujotettiin vuoden 1985 kisojen päätteeksi EM-pronssi.

Tämän vuosituhannen EHT-pelien "EM-status" on ollut paljon epävirallisempi kuin kylmän sodan aikoina 30 vuotta sitten. 

Ruotsalainen, 56, on pysytellyt pelivuosiensa mitoissa, mutta itse peli on muuttunut "Reksan" ajoista huomattavan paljon. Siksi ei ole syytä ihmetellä, että Karjala-turnauksen Leijonapakeista ei ensimmäiseksi tule mieleen Ruotsalaisen tapa pelata.

Miltä nykypuolustajien pelaaminen näyttää?

– Ai, miltä se näyttää..? Miltä se sinun silmiisi näyttää? Ruotsalainen aloittaa ja hymähtää. 

Laajaa arvostusta nauttiva ex-huippupuolustaja on sanavalinnoissaan sen verran diplomaattinen, ettei hän erittele Karjala-turnauksen suomalaispuolustajien esityksiä nimi nimeltä, vaan kääntää keskustelun nykykiekon lainalaisuuksiin.

– Peli on niin taktisesti kurinalaista, että puolustajien ensisijainen ja oikeastaan ainoa tehtävä tuntuu olevan hakea vain sitä avaussyöttöä. Pakeilta voisi ehdottomasti vaatia enemmän aktiivisuutta, sekä kiekottomana että kiekollisena, Ruotsalainen sanoo.

Syyttävä sormi ei osoita pelkästään puolustajia kohtaan, vaan kyse on valmentajien tavasta hahmottaa puolustajien rooli.

– Jos nykyisin ei ole rohkeutta pelata aktiivisesti, niin ei sitä toisaalta myöskään harjoitella.

– Vastustajan viisikko on aina niin tiiviinä, että kiekollisena pitää pystyä tekemään jokin pieni juttu, jolla pääsee imemään pelaajan itseensä kiinni ja tekemään tilaa toiselle, Ruotsalainen pohjustaa.

Myös useimmat heistä, jotka eivät ole nähneet Ruotsalaisen pelaamista livenä, tietävät jääkiekkoilullisen yleissivistyksensä ansiosta, että häkellyttävän hyvä luistelutaito oli "Reksan" näkyvin valtti menestyksekkäällä uralla. Pieni koko ei ollut minkäänlainen haitta, koska pelaavuus ja taito olivat iskostuneet hermosäikeisiin tuhansien tuntien ja toistojen tuomina.

Lajin evoluutiosta huolimatta Ruotsalainen näkisi mieluusti puolustajien olevan nykyistä aktviisempia kaikkialla kaukalossa.

– Aika paljon hyökkäyspäässäkin vain odotellaan viivassa. Jos sitä pitäisi yhdellä sanalla kuvata, tarvittaisiin enemmän pelaavuutta. Jos syöttöpaikkaa ei nyt avaudu, useimmiten puolustajat vain tyytyvät menemään laitaan ja siirtävät siitä kiekkoa eteenpäin kulmaan. Omassa päässä roiskaistaan keskialueelle tai punaiselta päätyyn, Ruotsalainen harmittelee.

Ruotsalainen pelasi omalla urallaan 446 NHL-ottelua, 344 (107+237) tehopistettä. "Reksa" lähti NHL:ään syksyllä 1981 voitettuaan Kärpissa Suomen mestaruuden. Sulavaliikkeinen puolustaja rohmusi ennen kapeisiin kaukaloihin siirtymistään 34 SM-liigaottelussa peräti 51 (28+23) tehopistettä.

Voi vain kuvitella, millaista vain 173-senttisen suomalaispelaajan arki oli New York Rangersissa ja kovaluisten kanadalaisten dominoimassa liigassa 35 vuotta sitten. Pelaajaprofiili säilyi hyökkäävänä myös Pohjois-Amerikassa. Neljä ensimmäistä kautta Rangersissa tuottivat 56, 69, 59 ja 73 pistettä – ja todellakin pakin tontilla.

Stanley Cup -voitot irtosivat 1980-luvun suurseura Edmonton Oilersin riveissä 1987 ja 1990. Vaikka NHL oli varsin fyysinen ja suoraviivainen sarja myös tuolloin, Oilersista löytyi Wayne Gretzkyn, Jari Kurrin, Ruotsalaisen, Paul Coffeyn, Mark Messierin ja Esa Tikkasen johdolla niin paljon taitoa, että kiekon kiskaiseminen punaiselta päätyyn olisi ollut öljykaupungin joukkueessa pyhäinhäväistys.

Mediakuution korkuiset roiskaisut eivät edelleenkään saa Ruotsalaiselta hyväksyntää.

– Kun käyn harrastekiekon vuoroilla, niin tuntuu että sielläkin haluttaisiin vain pelata aina nopeasti ylöspäin, "Reksa" hymähtää.

– No, voihan olla niinkin, että nuoremmilla on erilainen ajatusmaailma. Olen 56-vuotias, monet muut ovat nelivitoisia tai sitäkin nuorempia. Niillä kolmevitosilla taitaa vielä olla pelaamisessaan se tavoite, että pitäisi päästä SM-liigaan, ja siksi pusketaan koko ajan vain ylöspäin, eikä syötetä sivuttain tai alaspäin, Helsingin seudulla paljon aikaansa viettävä Ruotsalainen virnistää.