Rautakansleri

Sain vuosituhannen vaihteessa mahdollisuuden vierailla niinkin eksoottisessa maassa kuin Uusi-Seelanti, jonka virolaiset ovat nerokkaasti kääntäneet muotoon Uus-Meremaa. Eksotiikkaa tarjosi muun muassa tuomarilegenda Seppo Mäkelän serkkujen sauna, jonka lauteilla saunaseurana istui itse Arthur Lydiard, vielä Seppoakin legendaarisempi mies.

Pääkaupunki Aucklandissa meitä isännöi myös Suomen paikallinen kunniakonsuli Ari Hallenberg, jonka veli tunnetaan koti-Suomessa nimellä Kalervo Kummola. Ensin mainitun veljen sukunimen selittää se, että Kummola on alkuperäiskansan kielellä yhtä kuin suuri paska.

Isonmeren takana vaikutti nuorena miehenä Kalekin, mutta hän palasi takaisin Suomeen ja Turkuun kuultuaan, että saattaisi joutua Australian armeijan mukana Vietnamin sotaan. Loppu onkin sitten suomalaisen jääkiekkoilun elävää historiaa.

Tutustuin Kalervo Kummolaan työskennellessäni 1980-luvun alussa paikallisen seitsemänpäiväisen urheilutoimittajana. Kale vieraili Raumalla SM-liigan toimitusjohtajan ominaisuudessa, eikä niin sanotusti pitänyt vakkansa kantta kiinni. Siinä meitä oli Saarkartanon saunassa kaksi tai oikeastaan kolmekin nuorehkoa miestä, joista kukaan ei suostunut joustamaan mielipiteistään yhtään. Se kolmas oli Rauno Mokka.

Tunnustan kuuluvani siihen ryhmään, jonka mukaan Kalervo Kummolan valtakausi on ollut suomalaiselle jääkiekkoilulle hyvää aikaa. Kummolan persoonasta voidaan olla monta mieltä, mutta hänen saavutuksensa ovat kiistattomat. Ja jotta viesti menisi perille, on pakko välillä ärähtääkin. Siitä lempinimi Rautakansleri, jota ennen Kummolaa kantoi Otto von Bismarck. Siinä, missä Otto yhdisti Saksan, yhdisti Kale suomalaisen jääkiekon.

Kummolan aikana jääkiekko on rantautunut lajina käytännössä kaikkialle Suomeen. Taustapersoonana hän on ollut vahvasti vaikuttamassa siihen, että maa on täynnä jäähalleja ja jäähallit puolestaan täynnä osaavia juniorivalmentajia. Iso osa valmentajien koulutuksesta ja myös palkkauksesta on rahoitettu niillä tuloilla, jotka Jääkiekkoliitto on saanut järjestämistään arvoturnauksista.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, myös Kalervo Kummolan aika Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtajana. Niin sanotut varmat tahot kertovat, että Kale olisi ollut valmis väistymään jo viime lauantaina järjestetyssä vaalissa, mutta seuraajaksi kaavailtu Mika Anttonen ei sittenkään ollut oikea mies korvaajaksi. Jatkossa uutta johtajaa haetaan lajin sisältä. Oma villi veikkaukseni kuuluu, että Kalervo Kummolan seuraajan nimi on Mika "Hilppaanpoika" Sulin.

Viikonlopun toinen iso jääkiekkouutinen, jopa odotettu sellainen oli tieto ongelmista KHL-Jokereiden palkanmaksussa. Ääneen sitä ei kukaan sanonut, mutta SM-liigajoukkueiden piirissä uutinen on takuuvarmasti otettu vastaan isolla mielihyvällä. Kentälle uutinen antaa muun muassa sellaisen viestin, että kotimaisella liigalla on vastakin mahdollisuus saada huippuluokan pelimiehiä riveihinsä. On nimittäin niitäkin, jotka valitsevat varman leivän monessakin mielessä riskialttiin ryssänlimpun sijaan.

Helsingin Sanomien konkaritoimittaja Heikki Miettinen heitti menneellä viikolla kolumnissaan ilmaan kysymyksen siitä, missä nyt 47-vuotias Jokerit viettää viisikymppisiään. Miettisen veikkaus kuuluu, että SM-liigassa. Hänen mukaansa paluu tulisi olemaan käytännössä vain ilmoitusasia. Tässäkin asiassa tunnustan olevani arvostetun kollegan kanssa täsmälleen samaa mieltä.