Raitapaita istuu Smedbergin päälle

Lukon ja Ilveksen A-nuorten välinen ottelu on juuri päättynyt, ja otteluvalvoja Reijo Ringbom jakaa palautetta illan oikeudenjakajille.

Pyyhkeeseen verhoutuneen tuomarilegenda Jari Levosen kasvoille nousee velmu virne, kun hän tajuaa, että ovenraosta kurkistava toimittaja haluaa haastatella Erno Smedbergiä.

Levonen jaajattelee jäljittelemättömän porilaisittain ja luo pitkiä katseita Smedbergin suuntaan ennen kuin ovi sulkeutuu, ja Ringbom viimeistelee palautteensa.

Varttia myöhemmin Levonen avaa oven, kiskaisee ison kassin olalleen ja vannottaa mainitsemaan jutussa Smedbergin uudet maiharit.

Hänen nuori linjamiehensä istuu ahtaan kopin penkillä ja sitoo mainittujen kenkien nauhoja. Hymy kareilee Smedbergin huulilla. Levosen jutut tiedetään.

– ”Japa” on oma persoonansa. Äärettömän kokenut, ja häneltä tulee koko ajan hyvää neuvoa itselle. Paljon oppii myös pelkästään hänen toimintaansa seuraamalla, Smedberg luonnehtii.

Levosen rinnalla
hyvä kehittyä

Kotimaisessa mittakaavassa porilaistuomaria arvostetaan. Pelaajien äänestyksen perusteella jaettava Kultainen pilli on päätynyt jo kymmenen kertaa peräkkäin Levosen kaappiin. SM-liiga on puolestaan palkinnut hänet parhaana erotuomarina kuudesti.

– Japa pitää pelin kontrollissa. Kun hän viheltää, peliä eivät vie pelaajat tai valmentajat vaan hän. Yksi parhaista tuomareista, joiden kanssa olen viheltänyt. Vaikka onkin porilainen, Smedberg virnistää.

Smedberg puolestaan on oman tuomariuransa alkumetreillä. Hän viheltää ensimmäistä kauttaa SM-liigaa.

Varsinkin länsirannikon alueen otteluissa on tavallista, että Smedberg, Levonen, Antti Boman ja Tommi Niittylä jakavat pukukopin.

Heidän lisäkseen Ringbom potkii tuoreinta raumalaista liigatuomaria eteenpäin.

– Hyviä neuvoja ja suoraa palautetta, Smedberg sanoo.

Haukutkin
ansaitaan

Smedbergin tuomariura on edennyt nopein harppauksin, sillä miehellä on ikää vasta 20 vuotta.

 Pelaajaurallaan hän eteni Lukon A-nuoriin ja HC Luvian Suomi-sarjajoukkueeseen asti, mutta jo B-ikäisenä kiinnostus tuomitsemiseen heräsi.

Peliuran loputtua raitapaita on istunut tukevasti päälle.

– Ainakin saa olla lajissa mukana. Tuomarina näkee pelin vähän eri näkökulmasta, Smedberg miettii.

Tuomarin rooli näyttää ulospäin varsin epäkiitolliselta. Oikeudenjakajan pitäisi olla auringontarkasti oikeassa, tai muuten tulee likasanko niskaan.

– En koe, että tuomarina joutuu haukkujen kohteeksi. Jos joutuu, on yleensä aihettakin, Smedberg painottaa.

Raitapaitaan pukeutuminen ja pilliin tarttuminen vaativat kovaa nahkaa, eikä halukkaita ole jonoksi asti.

Raumalaisella kiekkotuomaroinnilla on ylväät perinteet, mutta liigatasolla paikallista väriä kaukaloon tuo vain Smedberg.

Hän on noussut nopeasti estradille ja kaikkein isoimpaan näyteikkunaan, mitä suomalaisessa jääkiekossa on tarjolla.

– Liigassa viheltäminen on ollut ihan palkitsevaa, sillä koko ajan täytyy oppia uutta. Päätuomarilla on isommat paineet, sillä linjatuomari ei vastaa jäähyistä, mutta yhdessä vastuu kannetaan.

Lue Länsi-Suomesta, miten armeijassa työskentely ja tuomarin hommat sopivat yhteen.