Tuttu hahmo Hakametsän aamutreenejä katsomassa – Raipe Helminen oli edellisessä Tampereen playoff-derbyssä eri roolissa

Tuttu halli, vieras puoli. Raimo Helminen on vuosien saatossa nähty monta kertaa useammin Hakametsän kaukalossa kuin katsomossa. Maanantaina Helminen kuitenkin seurasi sinisiltä penkeiltä, miten tamperelaisjoukkueet vetivät valmistelutreeninsä ollakseen vireessä tiistaina. Kuva: JP Mikola

Vähäväkisissä urheilukilpailuissa vitsaillaan joskus siitä, että ottelun kuuluttaja voisi esitellä mieluummin katsojat pelaajille kuin päinvastoin.

Tampereen paikallispleijarien aattona Hakametsän lehtereillä aamujäitä seuraamassa oli yksi ainoa katsoja, mutta hän on kiekkopiireille niin tuttu hahmo, että häntä ei tarvinnut taatusti esitellä yhdellekään suomalaisella pelaajalle.

Ilves-legenda Raimo Helminen seurasi Tapparan treenejä kuudenneksi ylimmällä penkkirivillä. Hän sai nähdäkseen kovalla  temmolla vedetyt harjoitukset, joissa painotus oli pelinomaisuudessa. Tapparan edellisestä ottelusta on venähtänyt jo viikko, kun taas Ilves on saanut – tai joutunut – lämmittelemään ennen Tampereen pudotuspeliderbyä kolmessa tosipelissä.

Helminen on yksi niistä pelaajista, jotka olivat tositoimissa silloin, kun Ilves ja Tappara iskivät edellisen kerran yhteen pudotuspeleissä. Kevään 2001 välierän jälkeen moista herkkua ei ole ollut tarjolla.

– Ei siitä mitään erikoisia muistoja jäänyt. Meillä oli silloin alla se pitkä peli HIFK:ta vastaan, Helminen muisteli.

Ottelu tosiaan oli poikkeuksellinen, sillä HIFK:n ja Ilveksen keväällä 2001 Helsingissä pelaama ennätyspitkä maratonkamppailu kesti yli kahden normaalin ottelun verran. Valotaululle jäivät lukemat 124.41 ja 0–1. Ratkaisu oli "raipemainen", sillä Helminen pohjusti ylivoimalla tekopaikan, josta Jani Nikko kiskaisi yli viisituntisen ottelutapahtuman ainoan maalin.

Miten paikallispelien asetelma ja erityislaatuisuus jäi pelaajan mieleen?

– Silloin ei varmaan tullut pyörittyä kaupungilla, eli ei niistä peleistä sen enempää kohua huomannut, "Raipe" hymähtää ja virnistää päälle.

– Mutta kyllä sen varmaan kaikki muut huomasivat . Kyllähän tällainen kaupungilla elämänmenoon, Helminen myöntää.

Helmisen satojen ottelun erikoisuusasteikolla Tapparan kohtaamiset olivat maratonmatsiin verrattuna sittenkin melko tavanomaisia. Tappara voitti "paras viidestä" sarjan suoraan 3–0 ja eteni finaaleihin. Helminen ja Ilves puolestaan päättivät kautensa pronssimitalit kaulassa kaadettuaan kotikaukalossa Kärpät 2–0.

Jokereiden valmennusryhmään kuuluva Helminen on yhä edelleen täysverinen tamperelainen. Sen kuuluu puheesta, eikä helsinkiläistyminen ole edennyt muillakaan mittareilla huolestuttavalle tasolle.

– Ei mulla ole Helsingissä edes asuntoa. Tampereella olen asunut koko ajan ja ihan täysin. Yllättävän hyvin ajamista on jaksanut.

– Ja kyllähän me olemme olleet "jonkin verran" myös reissussa, Helminen viittaa KHL:n pitkiin vieraskiertueisiin.

Työkiireiden vuoksi Helminen ei ole ollut tuttu näky Hakametsässä tai muissakaan liigapeleissä. Arki on niin hektistä, että pelejä ei ehtii katsoa livenä vain harvakseltaan.

– Vähäsen, tosi vähäsen. Varsinkaan paikan päällä en ole nähnyt monta peliä, Helminen sanoo.

KHL-rytmi on muutenkin kovin erilainen kuin SM-liigassa. Vaikka Jokerit eteni pudotuspeleihin, kausi päättyi silti jo helmikuussa.

– Syksyllä on ehditty pelata jo pitkään, kun Liiga alkaa. Ja nyt kun tulossa on olympiavuosi, se varmaan vielä entisestään korostuu. 

Lisää aiheesta