Rahastointi vaikuttaa verotietoihin

Marraskuun alussa verotiedot ovat aina kiinnostavia. Jääkiekkoilijoiden kohdalla ne eivät kuitenkaan kerro täyttä totuutta. Osan palkasta voi nimittäin rahastoida, joten ne tulot eivät näy kyseisen vuoden verotiedoissa.

Järjestelmä on jo hyvin vakiintunut ja toimiva. Laki rahastoinnista tuli voimaan vuonna 1999 ja sen jälkeen yli 400 liigapelaajaa on käyttänyt tätä mahdollisuutta. Näistä noin sata on jo nostanut kaikki rahastoimansa varat.

Niitä on tällä hetkellä hiukan yli 40 miljoonaa euroa. Kun keskiarvoksi tulee noin 130 000, niin korkeimmillaan joillakin pelaajilla on rahastossa useita satojatuhansia. Miljoonaa ei kenelläkään kuitenkaan ole.

Lain mukaan tuloja voi rahastoida, jos vuodessa ansaitsee vähintään 9600 euroa. Puolet tuloista voi rahastoida, mutta maksimi on 100 000 euroa vuodessa.

Kun ura sitten on ohitse, niin varat voi nostaa kahdesta kymmeneen vuoteen. Kun noston aloittamista voi lykätä parilla vuodella ja korkotulot voi ottaa ylimääräisenä vuonna noston jälkeen, niin tulouttamisen voi tehdä jopa kolmessatoista vuodessa.

On selvää, että järjestelmästä on paljonkin hyötyä urheilijalle. Hän voi vaikka rahoittaa uran jälkeiset opiskelut sijoittamillaan varoilla tai elää jonkun aikaa niiden varassa miettiessään, mitä tekee pelaamisen jälkeen. Tekee pelaaja mitä tahansa, niin yleisimmin veroaste on uran jälkeen pienempi kuin sen aikana. Näin pelaaja sekä sijoittaa rahaa eli ”pakkosäästää” että saa verohyötyjä.

Järjestelmästä kerrotaan kaikille uusille pelaajille.

– Se on joka vuosi ennen kauden alkua esillä. Kerromme yksityiskohdat kaikille. Kun pelaaja sitten valitsee rahaston käytön, niin seura siirtää aina palkkapäivänä rahat pelaajan nimissä rahastoon. Häneltä ei silloin pidätetä tuloveroa. Rahastolla on varainhoitaja, jonka kanssa pelaaja sopii niin kuukausisummansa kuin rahastoinnin tavan, sanoi Pelaajayhdistyksen toiminnanjohtaja Jarmo Saarela.

Tämä rahasto toimii Jääkiekkoilijoiden Koulutus- ja Ammatinedistämissäätiön alaisuudessa eli on kokonaan Pelaajayhdistyksen kontrollissa. Koska varojen sijoittaminen vaatii oman ammattitaitonsa, niin yhdistys on tehnyt siitä sopimuksen Obsido Oy:n kanssa. Yhtiötä johtaa entinen huippupelaaja Jani Nikko, joka kuului HIFK:n vuoden 1998 mestarijoukkueeseen.

Pelaajalla on kolme vaihtoehtoa sijoittamiselleen eli voi valita korkean, keskitason tai matalan riskitason.

Rahastoja on muillakin urheilulajeille kuin jääkiekolla, mutta jääkiekon rahaston suuruus on lähes kymmenkertainen kaikkien muiden yhteenlaskettuun kokoon verrattuna. Tämä johtuu siitä, että jääkiekkoilijat ansaitsevat eniten ja toisaalta toiminta on hyvin organisoitua.

– Tämä on hyvin toimiva järjestelmä. Sijoitukset voivat alussa olla hyvinkin pieniä eli vaikka vain 50 kuukaudessa, mutta uran edetessä voi kuukaudessa sijoittaa tuhansiakin kuukaudessa, Saarela jatkoi.

Kun noin moni on sijoittanut rahastoon, niin pelaajien verotietoihin pitää aina suhtautua varauksella. Tulot voivat olla selvästi suuremmatkin kuin, mistä on maksanut tuloveroja.

Lisää aiheesta