Positiivinen ongelma vei Filppulan laituriksi - "Seuraavaksi siirryn pakiksi"

TPS:n yläketjujen ylitarjonta on sysännyt Ilari Filppulan laituriksi. Kuva: Europhoto/Jukka Rautio

TPS:n uskottiin naaranneen itselleen ykköskorin keskushyökkääjän viime keväänä, kun seura ilmoitti Ilari Filppulan paluusta mustavalkoisiin.

Toinen puoli ennusteesta on osunut nappiin, sillä juonikas ja peliälykäs Filppula on kunnossa ollessaan pelannut sekä näyttävästi että tehokkaasti ja osoittanut olevansa edelleen huippuluokan pelimies kotoiseen liigaan. Keskiviikon KooKoo-voitossa tulleet kaksi syöttöpistettä nostivat Filppulan kauden saldon lukemiin 1+14=15. Syksyisen sormivamman takia Filppula on pelannut vasta 12 ottelua, joten Etelä-Vantaan Urheilijoiden kasvatti on yli piste per peli -tahdissa.

Näin vahvasti syöttöpisteisiin kallistuva pistesaalis on sekin kuin karikatyyrinen tunnusmerkki huippuluokan pelintekijäsentterille. Kuviossa on kuitenkin yksi mutta: sen jälkeen, kun Filppula marraskuun puolivälissä palasi kahden kuukauden sairaslomaltaan, hän on pelannut laitahyökkääjänä.

–Paikalla ei ole minulle niin väliä. Siellä pelataan, missä joukkue minua tarvitsee ja mihin valmennus laittaa. Seuraavaksi aion kokeilla pakkina pelaamista, Filppula aloittaa tilanteen puimisen pilke silmäkulmassa.

Muutos ei sikäli ole järin dramaattinen, että Filppula on aiemminkin urallaan pelannut usein laiturina. TPS:llä on heittää Filppulan lisäksi yläketjujen senttereiksi Eric Perrin sekä Patrik Virta, jota ollaan nyt lukitsemassa nimenomaan keskelle. Koko triolle ei riitä sentterin paikkoja suuressa roolissa. Ketään kolmikosta ei myöskään kannata uhrata kolmos- tai nelosketjuun, joihin TPS:llä on paremmin sopivia ja hyvin roolitettuja pelaajia. Joukkueen kannalta "ongelma" on pelkästään positiivinen.

–Tämä nyt vain on tällä hetkellä se tilanne, joka joukkueelle on hyvä. Valmennus ottaa minua todella paljon mukaan keskusteluihin, ja tämä on ihan yhdessä sovittu asia. Todennäköisesti palaan kyllä jossakin vaiheessa keskelle, mutta tällä hetkellä olen laituri, Filppula summaa.

Muutoksen voi nähdä kahdella tavalla. Toisaalta vahvasti kiekollisen pelinsä kautta elävä Filppula ei nyt välttämättä ole tapahtumien keskipisteessä yhtä usein kuin keskikaistalla. Toisaalta laiturin tontti antaa Filppulalle enemmän mahdollisuuksia siellä, missä hänen suurimmat vahvuutensa ovat: hyökkäyspäässä.

–Saan kiekkoa nyt erilaisiin paikkoihin kuin sentterinä, ja ylipäätään laituri saa kiekkoa vähän vähemmän. Roolin huono puoli onkin juuri se, että kiekollinen aika jää pienemmäksi.

–Toisaalta laidalla vastuu hyökkäämisestä on suurempi. Sentterinä joutuu panostamaan enemmän puolustuspelaamiseen. Laidalla pelaaminen antaa minulle aikaa keskittyä hyökkäämiseen, Filppula ruotii.

Teoriassa Filppulalla on laidalla myös vähemmän syöttövaihtoehtoja. Keskikaistalla pelaajan vaihtoehtona on siirtää kiekko joko oikealle tai vasemmalle. Nyt Filppulan vasemmalla puolella on pelkkä laita, joten tiukasti tulkiten nykyinen työpaikka rajaa hänen syöttövaihtoehtojaan. Vantaalainen toteaa kuitenkin, että TPS:n pelityylin ansiosta moista ongelmaa ei pääse syntymään.

–Meillä on onneksi aika paikatonta pelaamista. Laidasta saa ja oikeastaan pitääkin tulla keskelle hakemaan kiekkoa. Sitä kautta saan avattua itselleni enemmän syöttösuuntia.

Filppula palasi täksi kaudeksi Suomeen neljän Venäjällä, Sveitsissä ja Ruotsissa viettämänsä kauden jälkeen. 36-vuotias veteraani on hyvillään kotimaisen liigakiekon kehityssuunnasta.

–Mielestäni liigassa pelataan nyt hyvää kiekkoa. Minun poissaollessani täällä oli ymmärtääkseni sellainen jakso, jonka aikana pelaaminen oli aikalailla seisoskelua ja träppiä. Nyt tuntuu siltä, että joukkueet haluavat paineistaa paljon ja pitää pelin aktiivisena, Filppula ruotii.

–Träppipelaaminenkin kuuluu jääkiekkoon ja on selvä asia, että sitäkin tulee välillä. Pääsääntöisesti Suomessa pelataan kuitenkin nyt aktiivista ja hyvää kiekkoa.

Suomalaista kiekkokeskustelua seuraava ei tällä hetkellä voi välttyä lukemasta vertailua kotimaisen liigan ja Ruotsin SHL:n välillä. Toissa kaudella MoDossa ja viime talvena Malmö Redhawksissa pelanneella Filppulalla on asiaan tuore perspektiivi.

–Ruotsissa paineistetaan vielä enemmän koko kentän alueella. Siellä pelaajalla on vähemmän aikaa, ja sitä kautta tilanteita tulee enemmän kuin täällä. Peli on tietyllä tavalla ehkä vähän viihdyttävämpää kuin Suomessa. Toisaalta SHL:ssä tulee aktiivisuuden takia välillä sellaisia turhiakin vastaanajoja, joissa pelaajat pelaavat itsensä ulos tilanteista, Filppula pohtii.

–Suomessa on menty hyvään suuntaan. Täällä pelataan nyt paljon kaksivaiheista kiekkoa ja nimenomaan niin päin, että ensimmäinen ajatus on paineistaa, ja träppiin mennään vasta, jos se ei onnistu. Aiemmin lähtökohta oli enemmän se, ettei vaan mennä päälle, ja viisi pelaajaa jäi kiekon alle odottamaan. Sitä on tylsä katsoa eikä niin kiva pelatakaan.

–Itse olen pelaajana aktiivisen pelin kannalla. Sitä on viihdyttävämpää katsoa ja hauskempaa pelata. Pelaajilta nopea ja aktiivinen kiekko vaatii nopeaa reagointia ja terävää päätöksentekokykyä, mutta olen sitä mieltä, että liigassa on hyvä potentiaali sellaiseen jääkiekkoon. Sitä kautta liiga muuttuu varmasti vetävämmäksi.