Pieni mies, puhuu paljon

Viime kaudella Olli Sipiläinen ja Joonas Komulainen pelasivat samassa joukkueessa. Täksi kaudeksi Komulainen vaihtoi Lukosta Sportiin. Kuva: Juha Sinisalo.

Joonas Komulainen polkee kuntopyörää Äijänsuon vieraspukukopin eteisessä. Viime kaudella hän tottui samassa hallissa voittamaan, mutta nyt niskassa on tappio 3-2-tappio Lukolle.

Kuluva vuosi on ollut Komulaiselle muutosten aikaa. Kesken kauden Kärpät vaihtui Lukkoon, ja kauden jälkeen oli aika siirtää tavarat Vaasaan. 

Siirto ei tapahtunut siksi, että Raumalla ei oltaisi oltu tyytyväisiä Komulaisen otteisiin. Hän oli jo ehtinyt varmistaa tulevaisuutensa ja allekirjoittaa kaksivuotisen sopimuksen Sportin kanssa.

– Ei se siihen hetkeen vaikuttanut, sillä tilanne oli tiedossa joka puolella. Raumalla oli hienoa aikaa ja kauden päätteeksi päästiin taistelemaan mitalipeleissä, vaikka niistä ei lopulta mitään jäänytkään käteen, Komulainen miettii.

Menestystä ja mitalipelejä Komulainen sai maistaa Oulussa. Hän kipparoi Kärppien A:n Suomen mestaruuteen 2010 ja sai nostella Kanada-maljaa liigamestarina 2014.

Kuudella kaudella Komulainen pelasi Kärpissä liigaa ja keräsi parhaimmillaan 22 tehopistettä. Oulussa kilpailu peliajasta oli ja on kovaa.

– Sportin kanssa meillä oli molemminpuoleinen kiinnostus. Tarjolla oli iso rooli, mutta sitä en ole vielä pystynyt kunnolla käyttämään. Koko ajan se kuitenkin on siinä, Komulainen luonnehtii.

Yhden ison roolin hän on jo pystynyt ottamaan. Komulainen kuuluu Sportin kapteenistoon ja luistelee A-kirjain pelipaidassaan.

Miten se on tapahtunut?

– Piti puhua aivan saatanasti, Komulainen virnistää.

– Kauden alla se äänestettiin. Ja varmaan tuossa on sen verran tuttuja koutseja.

Millainen olet Sportin pukukopissa?

– Aika pieni mä olen vieläkin. Yritän olla paljon äänessä, vaikka paskaahan ne mun jutut vapaa-ajalla ovat.

Pystytkö haastamaan Tuomas Vänttistä läppäkinginä?

– En lähde sen kanssa haastamaan ollenkaan. Se on oma tapauksensa.

Komulainen tunnetaan enemmän pituudestaan kuin puhelahjoistaan, vaikka hän usein haastatteluissa osuvia sitaatteja näpäytteleekin.

Tämän kauden viralliset mittaukset antavat Kuhmon Kivan kasvatin pituudeksi 166 senttiä ja painoksi 73 kiloa.

Pituus on sama kuin viime talvena, mutta silloin luku oli Komulaisen mukaan väärä. Hän kertoi olevansa vain 165-senttinen, mikä sai Lukon huoltajan Matti Koskisen repeämään villiin tuuletukseen kaikki raajat ylöspäin.

Koskiselle se tarkoitti pituusvoittoa. Hän ei ollutkaan joukkueen lyhyin.

Koskinen ja Komulainen komennettiin välittömästi selät vastakkain tarkistusmittaukseen. Lopullinen tuomio jäi kuitenkin antamatta.

Hän on tottunut siihen, että pituus tai pikemminkin sen puute otetaan puheeksi.

– Se on fakta, ja sillä on mentävä. Pitää muilla jutuilla paikata se, minkä pituudessa menettää, jos menettää. Siihen on vähän vaikea vaikuttaa, Komulainen puntaroi.

– Varmaan se tarkoittaa, että jalan pitää käydä. Vaatii, että jalalla pitää pystyä ratkaisemaan tilanteita. Ulottuvuudessa häviän monelle, se pitää jalkanopeudella paikata.

Lukko-pelissä Komulaisen paikka löytyi kolmosketjun laidasta, mutta hän oli mukana Sportin kakkosylivoimassa. Pienikokoinen hyökkääjä on kantanut Sportin paitaa nyt 20 ottelussa, ja niissä hän on kerännyt tehot 2+5=7.

Miten kautesi on omasta mielestäsi mennyt?

– En ajattele omaa peliäni. Ajattelen ketjun peliä ja joukkueen peliä. Oma peli tulee siinä sivussa.

No miten joukkueen peli kulkee?

– Vähän vaikeaa, kun on viisi kertaa putkeen tullut suoraan turpaan. Raskasta on tällä hetkellä, mutta ei auta kuin kääntää tappiot taas voitoiksi. Kauteen mahtuu monenlaisia jaksoja, Komulainen muistuttaa.