Petrus Palmu: "Tulin pelaamaan kärkiketjuissa"

Uusi TPS-hankinta Petrus Palmu säväytti jo Rauman Pitsiturnauksessa. Kuva: Europhoto/Jukka Rautio

TPS on uudistunut uuden kiekkokauden alla varsin maltillisesti. Harvoissa hankinnoissa näkyy painotus nuoriin lupauksiin, joiden pääsarjakokemus on kohtalaisen vaatimatonta, mutta potentiaali korkealla.

Yksi Tepsin mielenkiintoisimmista uusista nimistä on kolme vahvaa kautta kanadalaisen OHL-junioriliigan Owen Sound Attackissa pelannut hyökkääjä Petrus Palmu. Kaksikymppistä joensuulaista pidetään yhtenä suomalaisen jääkiekon kiinnostavimmista lupauksista.

Palmu tulitti viime kaudella OHL:ssä 62 runkosarjaottelussa tehot 40+58=98. Hyökkäysvoimaisena taitopelaajana pidetty laituri ei tule Turkuunkaan pienin tavoittein.

–Tulin hakemaan roolia ihan kärkiketjuista. Alla on hyvä kausi, ja haluan tietenkin taas lisää. Nyt pitää olla vain kärsivällinen ja pelata omilla vahvuuksilla.

–Viime vuonna aika alkukaudesta seuroilta alkoi tulla soittoja. TPS oikeasti halusi minut tänne. Se toiminta, mitä minulle esitettiin ja luvattiin, teki vaikutuksen. Näin, että TPS voisi olla hyvä askel urallani, Palmu tiivistää.

TPS saa miehistöönsä vaarallisen hyökkäyspään moniosaajan. Taitava, hyvin luisteleva ja terävästi laukova Palmu sopii ainakin ajatuksen tasolla viime kauden TPS:n nopeaan ja luisteluvoimaiseen pelityyliin, josta uusi päävalmentaja Kalle Kaskinen haluaa pitää kiinni.

–TPS:n pelityyli oli ilman muuta yksi vaikuttava tekijä, kun päätin siirtyä tänne. Silläkin oli merkitystä, että Kaskinen on minulle tuttu valmentaja parin vuoden ajalta poikamaajoukkueista. Hän tuntui hyvältä valmentajalta silloin ja jonkinlainen luottamussuhde on jo olemassa. Kalle on jämäkkä, määrätietoinen kaveri, joka haluaa kehittää sekä pelaajia että itseään, Palmu avaa.

"Lähdin hakemaan NHL-varausta."

Palmun koti- ja kasvattajaseura on Jokipojat, jonka paidassa hän pelasi C-junioreihin asti. Kaudeksi 2012–13 nuori hyökkääjä siirtyi Helsingin Jokereihin, jossa pelasi kaksi kautta enimmäkseen B-junioreiden SM-sarjaa. Syksyllä 2014 Palmu aloitti kolmivuotisen taipaleensa Owen Soundissa. Niinpä hänen nimensä mainitaan usein, kun keskustellaan siitä, kuinka nuorena suomalaistalenttien kannattaa lähteä Pohjois-Amerikkaan.

–Pelasin Jokereissa ja maajoukkueessa hyvän B-junnukauden. Pohjois-Amerikasta kyseltiin, haluanko lähteä pelaamaan sinne. Agentti sanoi, että siellä olisi hyvä mahdollisuus kehittyä, ja pelityylikin voisi sopia sinne. Mukana oli tietysti kaikenlaisia elämänkokemukseen liittyviä juttuja ja muuta, mutta ensisijaisesti lähdin hakemaan NHL-varausta, Palmu kertaa.

–Näen sen niin, että Kanadassa sain tosissani ja rehdisti kilpailla pelipaikasta, ja se kilpailu oli kovaa. Aluksi oli myös kielimuuri, joten kyseessä oli henkisestikin kova koulu. Minä kestin sen ja pystyin näyttämään, että kykenen pelaamaan siellä.

–Riippuu silti aina pelaajasta, kannattaako sinne lähteä. Itse koen kehittyneeni Kanadassa hyvin. Sekä Suomessa että Pohjois-Amerikassa on omat hyvät puolensa, Palmu väistää kiekko-Suomen tämänhetkisen kuuman perunan.

Vaikka Pohjois-Amerikan juniorisarjoissa pelaa yhä enemmän suomalaisia, tavallinen suomalainen kiekkokuluttaja tuntee sitä maailmaa varsin vähän. Palmu vakuuttui Ontario Hockey Leaguen ammattimaisuudesta.

–Periaatteessahan siellä ollaan puoliammattilaisia, mutta käytännössä päivät ovat ihan ammattilaisen päiviä. Aamulla on yleensä oheisharjoitus ja päivällä jää, ja runkosarjassa pelataan 68 peliä. Joka päivä harjoitellaan, ellei illalla ole matsia.

–Puitteet ja pelitapahtumat ovat huippuluokkaa, mitään ongelmia ei ollut missään. Kaikki on ammattimaista kentällä ja kentän ulkopuolella. Isäntäperheissä saa seuraa, ruokaa ja huonekaverin. Mistään ei tarvitse murehtia, voi vain keskittyä olennaiseen, Palmu luonnehtii.

Palmu sijoittui viime kaudella OHL:n pistepörssin neljänneksi. Kuva: Owen Sound Attack

Vihkiytymättömän jääkiekon ystävän silmä kiinnittyy nopeasti Pohjois-Amerikan juniorisarjojen pistepörsseihin. Kärkipelaajien takomat maali- ja syöttölukemat kutittelevat epäreiluuden rajoja. Palmunkin viime kauden 98 pisteen saalis herättää kunnioitusta. Se oikeutti runkosarjan pistepörssin nelossijaan.

Pistepörssin kolmen kärki ylsi kolminumeroisille lukemille. Mestarijoukkue Erie Ottersin Alex DeBrincat voitti pistepörssin tulittamalla 63 ottelussa 65+62=127 tehopistettä. Vihkiytymättömälle tarkkailijalle OHL:stä piirtyy kuva hurjana hyökkäyslätkän sirkuksena.

–Ei se pelkkää hyökkäämistä ole. Kyllä siellä pelataan taktista kiekkoa, ja ihan samalla tavalla me kävimme läpi puolustamista kuin hyökkäämistäkin. Se on kuitenkin todella nopeaa peliä. Kaikki hidas pelaaminen puuttuu ja peli kääntyy nopeasti, Palmu analysoi.

–Maalilukemat tulevat kärkiyksilöistä, joiden taitotaso on todella kova. Kun kärkijätkät lyödään samaan ketjuun, alkaa tapahtua kauheita. Etenkin ylivoimalla huippupelaajat pystyvät leipomaan maaleja solkenaan. Kyseessähän on vielä junnusarja, ja miesten peleissä puolustaminen korostuu ehkä hiukan enemmän.

"Minä olen ihan hyvä tämän kokoisena kuin olen ja tyytyväinen siihen!"

Palmun Pohjois-Amerikan visiitin tavoite täyttyi lopulta tänä kesänä. Vancouver Canucks huusi pari vuotta yli-ikäisen Palmun nimen kuudennella kierroksella. Varauksen viipymiselle ei tarvitse etsiä selitystä kaukaa.

Harvassa Palmua koskevassa artikkelissa päästään näinkään pitkälle, ennen kuin puhe kääntyy nuorukaisen lyhyeen, 171-senttiseen varteen. Aihe on itse asiassa niin tuttu, että Palmu ottaa sen puheeksi itse.

–Paljonhan Pohjois-Amerikassa puhuttiin, että olen liian pieni. Se on monelle niin tärkeä prioriteetti, ettei muka uskalleta varata. Viimeistään viimeisellä kaudella todistin muille pystyväni pelaamaan siellä tämänkin kokoisena, itse uskoin siihen koko ajan. Pysyin terveenä ja pelasin hyvin. Seuratkin tajusivat, että kaverillahan on jo kolme hyvää kautta. Kyllähän varaus vaati pieneltä pelaajalta enemmän kuin muilta.

–En tiedä, liioitellaanko koon merkitystä jääkiekossa, mutta minä olen lakannut ajattelemasta sitä. Tottakai olen tiedostanut, että minun pitää vain olla vähän muita nopeampi, vahvempi ja taitavampi. Koosta ei ole enää niin kauheasti tullut sanomista, kun olen pelaamalla pystynyt todistamaan tasoni, Palmu naulaa.

–Minä olen ihan hyvä tämän kokoisena kuin olen ja tyytyväinen siihen! Joku on pidempi ja joku lyhyempi, minä keskityn olennaiseen ja tykkään pelata jääkiekkoa, Palmu naurahtaa.

Jonkinlainen merkki onnistumisesta on sekin, että varaajana oli juuri Canucks. Vancouverilaisseura kun on lähivuosina tavannut suosia varauksissaan varsin kookkaita pelaajia.

–Kävin Canucksin tulokasleirillä kesällä, ja kyllä he varmaan lähitulevaisuudessa haluaisivat minut ainakin AHL:ään. Se ovi oli auki jo nyt, mutta näin paremmaksi pelata ja kehittyä Suomessa vuoden tai pari. Ei sinne mikään kiire ole. Unelma ja tavoitteet ovat NHL:ssä, mutta nyt keskitytään Tepsiin, Palmu korostaa.

–Tottakai he seuraavat varattuja pelaajia. Yhteys toimii, ja Sami Salollahan (TPS:n apuvalmentaja ja entinen Canucks-puolustaja, toim. huom.) on hyvät kontaktit sinne.

"Kaiken pitää olla vähän parempaa"

TPS ei välttämättä ole pelillisesti huonoin paikka valmistautua NHL-yritykseen, sillä turkulaisten nopeassa ja suoraviivaisessa pelityylissä on eurooppalaiskiekon mittapuulla paljon pohjoisamerikkalaisia vivahteita.

–Kaukalon koko tietysti muuttuu ensimmäisenä. Eurooppalainen peli on erilaista ja ehkä vähän hitaampaa. Jääkiekkoa tämäkin silti on, ei kai se siitä kummemmaksi muutu, Palmu naurahtaa.

–Minun on tietysti kehityttävä vielä kaikin puolin. Ehkä sellainen vauhti ja raaka suoraluistelunopeus on minulle erityinen kehityskohde. Ja vaikka minua pidetään jo taitopelaajana, niin haluan kyllä oppia entistä paremmaksi maalintekijäksi ja syöttäjäksi. Kun taso nousee, kaiken pitää olla vähän parempaa, Palmu ruotii.

TPS-kannattajat saivat jo viime kaudella pientä menestyksen tuoksua sieraimiinsa, mutta puolivälieriin päättynyt kausi osoittautui vielä vääräksi hälytykseksi. Palmu toivoo joukkuetasollakin askelta eteenpäin.

–Emme ole vielä asettaneet joukkueena tavoitetta, mutta viime kaudella TPS pelasi hyvin ja runko on pysynyt mukavasti kasassa. Mitalipeleissä olisi hieno pelata, se on varmasti hyvä tavoite.