Pesusieni paitaan

Espoon Blues aiheutti viime viikolla kovaa polemiikkia, kun se juhlisti viisi vuotta täyttänyttä yhteistyökumppaniaan Angry Birdsia. Blues pelasi vihreillä possupaidoilla, jotka näyttivät erehdyttävästi  kouvolalaisen puulaakikaukisjoukkueen edustusasuilta.

Tempaukseen oli helppo tarttua ja kritisoida sitä. Olihan se härskin näköistä, kun vihainen lintu oli tumpannut alleen koko seuran logon.

No, Bluesin kohdalla emme ehkä voi puhua nostalgisesta ja perinteisestä tunteita herättävästi logosta. Seuran tunnuksesta kuitenkin.

Bluesin kikka oli yksittäinen tapaus, mutta se kertoo laajemmasta ilmiöstä. Kaikki on kaupan.

Hackman vastaan Hesburger. Teemu Selänne ja Pasi Saarela.​
Hackman vastaan Hesburger. Teemu Selänne ja Pasi Saarela.​

Useimpien kiekkoseurojen talous on tiukalla ,niin kuin lähes kaikkien muidenkin yhteisöjen. Rahat ja huomio on revittävä sieltä mistä niitä saa – pahotti se sitten mieliä tai ei.

Onhan näitä markkinatempauksia ennenkin nähty. Joskus vuonna Otakar Janecky Jokerit pelasi Hackmannin sponsoroimilla kattilakypärillä, jotka toivat peliin oman koomisen vivahteensa. SaiPan maalivahdit ovat pelanneet vuosikausia liimafirman väreillä varustetuilla patjoilla.

Jos joku maksaa siitä, että Lukon huoltajan pyyhkeeseen ilmestyy firman logo, se myydään. Jos sielun voisi tuotteistaa, se lähtisi saman tien eniten tarjoavalle.

Kehitystä voi kritisoida, mutta enää sitä ei voi estää. Pirulle on annettu pikkusormi.... Anteeksi, koko hanska.

Nykymuotoisen ammattilaisurheilun asema ajautuu koko ajan tukalammaksi. Ihmiset jäävät katsomaan peliä kotiin televisiosta, mutta vastaavasti pelaajat eivät suostu tinkimään palkoista. Kuvio on pidemmän päälle mahdoton.

Viime aikoina olen pannut merkille, että nuorempi polvi seuraa Suomessa NHL:ää ehkä enemmän kuin koskaan. Kaikki pelit ovat katsottavissa hyvinkin kohtuulliseen hintaan. Moni nuori hokijanari valvoo öitä ja katselee rapakon takaista kiekkoa mieluummin kuin Pelicansin ja Sportin vääntöä.

 

Kamppailu seurauskollisuuden säilyttämisen puolesta on jo lähes hävitty. Uransa huippuvaiheessa olevat pelaajat lähtevät sinne missä eniten tienaavat.

Jäähallien nimet ovat myyty jo useimmilla paikkakunnilla. Veikkaan, että ei kulu enää monta vuotta, kun seurojen nimet alkavat vilistä yritysten brändejä.

Itselle on sama vaikka liigajoukkue painattaisi paitaan Paavo Pesusienen kuvan. Pääasia, että jääkiekon pelaaminen jatkuu. On se sen verran hyvää viihdettä.

Toinen vaihtoehto on se, että aletaan taas pelata huvikseen pelkillä kulukorvauksilla. Oman vanhan seuran logo rinnassa.