Pesäpalloa ja rullakiekkoa – lännen jättiläisten huippuveskarit Rinne ja Hellebuyck nousseet takapihoilta tähteyteen

Pekka Rinne on saanut tuulettaa viime vuosina monta kertaa voiton merkiksi. Kuva. AOP

Rajussa pudotuspelimaailmassa moni kova joukkue karsiutuu jo aikaisessa vaiheessa. Nashville Predators ja Winnipeg Jets ovat Läntisen konferenssin jättiläisiä, mutta armottomasti toisen tie katkeaa ja vain toinen jatkaa konferenssifinaaliin. Voitot ovat nyt 1–1, kun sarja siirtyy Winnipegiin.

Sarja on kahden loistavan maalivahdin kamppailu, vaikka he eivät ole toisen kierroksen peleissä olleet vielä aivan parhaimmillaan. Nashvillen Pekka Rinne ja Winnipegin Connor Hellebuyck kilpailevat yhdessä Tampa Bay Lightningin Andrei Vasilijevksin kanssa Vezina Trophystä.

Rinteen ja Hellebuyckin uralla on paljon yhtäläisyyksiä, vaikka 24-vuotias Hellebuyck onkin 35-vuotiaaseen Rinteeseen verrattuna vielä rippikoulupoika.

***

Sekä Rinne että Hellebuyck varttuivat oman maansa pohjoisosissa: Rinne Kempeleellä ja Hellebuyck USA:n Michiganin osavaltiossa sijaitsevassa Commercen kylässä. Kempeleessä asuu alle 18 000 ihmistä ja Commercessa 40 000 eli noin Rauman verran.

Jääkiekko ei ollut Rinteelle mikään supervakava harrastus, jonka tarkoituksena oli pohjustaa aikuisiän ammattilaisuraa. Ei todellakaan. Hän oli luonnonlapsi, joka pelasi jääkiekon ohella pesäpalloa Kempeleen Kirissä ja nautti pikkupojan elämästä.

Rinne on todennut, että pesäpalloräpylän heiluttelu on auttanut silmä-käsi-koordinaation kehittymistä. Se on yksi syy, miksi Rinne ”väläyttää nahkaa” niin reippaasti. Mutta ei Rinne asiaa niin ajatellut nassikkana. Hän pelasi pesäpalloa, koska se oli hauskaa – ja kaveritkin pelasivat.

Ensimmäisen kosketuksen maalivahdin hommiin Rinne sai, kun kiekosta innostuneet serkut panivat hänet maaliin. Tai pikemminkin maalitauluksi.

- He panivat minut maalille ja käyttivät minua maalitauluna. Olisi liioittelua kutsua sitä "maalivahdin leikkimiseksi". Sillä tavoin sain ensi kosketukseni jääkiekkoon, Rinne kertoi Iltalehden jutussa.

Ihan leijonapolkua ei alkanut Hellebuyckinkaan ura. Vaikka Michigan on USA:n mitassa jääkiekkoseutua, Connorin vanhemmat panivat hänet kustannussyistä viisivuotiaana rullakiekkojoukkueeseen, jossa hän pelasi kolme vuotta ennen liittymistä jääkiekkojoukkueeseen.

Hellebuyck syttyi maalivahdin hommiin jo neljävuotiaana, kun hän matki maalivahtien liikkeitä television edessä.

– Red Wingsin pelissä oli läpiajo. Maalivahti peitti alakulman, mutta veto meni ylös. Katsoin, että Connor oli kuitenkin edelleen pystyssä, hanska valmiudessa. Katse oli tiukasti kiekossa, isä Chuck muisteli CBC:llä.

***

Connor Hellebuyck ei joutunut kantamaan junioriurallaan Pekka RInteen tapaan lapsitähden paineita. Kuva: NHL

Connor ei lähtenyt teininä tavoittelemaan isoa unelmaa isoihin kiekkokouluihin, vaan pysytteli kotikaupungin Walled Lake Northern High Schoolissa.

Hän haki vauhtia uraansa 18-vuotiaana Texasin Odessasta, jossa pelasi North American Hockey Leaguen (NAHL) joukkue.

– Hän oli yksi kahdeksasta maalivahtista, jotka tulivat koejaksolle. Emme tienneet hänestä mitään. Hän pääsi joukkueeseen, vaikka aiempia näyttöjä ei juuri ollut, Jackalopes-joukkueen GM ja maalivahti Joe Clark muisteli The Athleticin jutussa.

– Hänen kanssaan työskentely oli hyvin kiitollista. Hän oli hyvä poika. Hän kiitti jokaisen jääharjoituksen jälkeen.

Samoja sanoja on kuulunut aika usein Pekka Rinteestäkin.

Odessan vuosi antoi uuden sykäyksen Hellebuyckille. Winnipeg Jets varasi hänet 2012, mutta vasta tilaisuuden 130. pelaajana. Hellebuyck sai stipendin UMass Lowellin yliopistoon, jossa unelman tavoittelu alkoi vasta toden teolla.

***

Pekka Rinne oli varsin unohtumaton näky, kun hän saapui ensimmäistä kertaa Kärppien A-nuorten treeneihin. Rinne olisi päässyt Espoon Bluesin B-nuorten joukkueeseen testileirin kautta, mutta kun Kärpät sai vihiä asiasta, Kempeleen Kirin kasvatille järjestyi paikka kotiseudun seurassa.

– Minulla oli jotkut R-Collectionin college-housut ja skeittikengät. Muut katsoivat, että mikä seppä tuo on, Rinne kertoi Ilta-Sanomien jutussa 2009.

NHL-varauksessakin oli ripaus tuuria, kun Nashville Predatorsin kykyjenetsijä Janne Kekäläinen osasi tarkkailla häntä Kärppien liigajoukkueen alkulämmittelyssä. Nicklas Bäckström hoiteli silloin ykkösveskarin ruutua. Predators varasi Rinteen vuoden 2004 tilaisuuden 258. pelaajana.

***

Rinne että Hellebuyck ovat aina osanneet hakea oikealla tavalla uusia ulottuvuuksia torjuntatyöskentelyynsä. Rinne löysi joogan vuosikymmenen alussa.

– Heti ensimmäisillä kerroilla ajattelin, että hetkinen. Olin pitänyt itseäni aina urheilullisena ja notkeanakin, mutta nopeasti huomasi, että paljon voisi vielä tehdä, Rinne sanoi Iltalehden jutussa.

– Se on loistava harjoitusmuoto henkisesti ja ruumiillisesti. Harjoitustunnin jälkeen hengitys on rennompaa ja mieli raikkaampi, tulee kevyt olo.

Hellebuyckin kehitys sai potkua, kun hän pääsi Adam Francilian valmennukseen. Francilia on yrittänyt löytää seuraavan sukupolven valmennustavan, jossa keskitytään maalivahdin biomekaniikkaan ja hermotusjärjestelmään.

Francilian valmennusfilosofia perustuu ajatukseen, että jääkiekkomaalivahdin tehtävä on ihmisen keholle epäluonnollinen, päinvastoin kuin esimerkiksi kävely, juoksu tai luistelu. Sen takia kaikki liigaradat on iskostettava tarkasti hermotusjärjestelmään.

– Hänen kanssaan työskentely on muuttanut pelini. Hän opetti miten kehon pitää liikkua ja reagoida. Näytän samalta liikkeessä ja paikallani. En syöksy kiekkojen perään, vaan odotan, että kiekko tulee luokseni, Hellebuyck sanoi.

Hellebuyck on käyttänyt treeneissään ranskalaisten osteopaattien kehittelemään Eldoa-metodia, jonka tarkoituksena kehittää liikkuvuutta ja tasapainoa ennen kuin aletaan buustata nopeutta.

– Se on sama kuin lisäisi 50 hevosvoimaa kilpa-autoon, jossa pultit eivät ole kunnolla kiinni. Auto menee kovempaa, mutta se hajoaa, Francilia vertaili NHL.comin jutussa.

***

Kun Pekka Rinne oli Connor Hellebuykin ikäinen, hän vasta kyttäsi NHL-paikkaa Milwaukee Admiralsin joukkueessa. Rinteen kehityspolku on ollut aikuisiällä hitaampi kuin Hellebuyckin, joka on noussut parissa vuodessa tähtikaartiin.

Hellebuyckillä on vielä monta vuotta aikaa metsästää Stanley Cupia, mutta Rinteellä on enemmän NHL-vuosia takana kuin edessä – vaikka hän melkoinen supermies onkin.

Iästä ei nyt saa lisäpisteitä, puhumattakaan säälipisteistä.

Nyt vain odotellaan, kumman maalivahdin pultit pettävät aiemmin.