Perrinin intohimo ei ole laantumaan päinkään - "Kukaan ei pelaa ikuisesti"

TPS:n järjestämä pitkä seremonia sai Eric Perrinin liikuttumaan. Kuva viime kaudelta, jolloin Perriniä juhlistettiin uran 500. liigaottelusta. Kuva: Europhoto/Jukka Rautio

Jos Eric Perrinin tekemän ulkomaalaispelaajien piste-ennätyksen syntyminen vieraskentällä Kouvolassa oli pieni kauneuspilkku hienossa tarinassa, TPS ei todellakaan antanut sen haitata.

Lauantain Sport-ottelun alku viivästyi toistakymmentä minuuttia, kun TPS kunnioitti juhlakaluaan. Ensin Palloseuran juniorit toivat jäälle Kanadan lipun. Vaihtoaitioiden väliin asteli seuraavaksi Perrinien perhe, minkä jälkeen areenan videotaululta katseltiin Lavalin leijonan uran kohokohtia Suomessa. Mukana oli luonnollisesti kevään 2012 mestaruusmaali JYPin paidassa. Lopulta Perrin itse piti kiitospuheen. Yli 6 500 -päinen turkulaisyleisö tarjosi lemmikilleen suomalaisittain harvinaisen standing ovationin, suosionosoitukset seisaaltaan.

–Tämä oli pitkä päivä. Tiesin toki hieman, mitä tuleman pitää. Olin jokseenkin hermostunut, ehkä luonteeni vain on sellainen, Perrin huokaisi Kiekkoareenalle Sportin kaaduttua 4–3.

–Kaikki tämä vetää nöyräksi. Minä vain pelaan ja yritän tehdä parhaani. On suuri kunnia, että se palkitaan ja tunnustetaan tällä tavalla. Olen erityisen iloinen siitä, että perheeni oli täällä ja sain elää tämän hetken lasteni nähden. Tämä on palkinto kovasta työstä.

–Haluan vain kiittää TPS-organisaatiota tästä. He tekivät kaikkensa ja vielä enemmän tämän eteen. Tämä tuntuu valtavalta kunnialta, Perrin vuodatti.

TPS:n toimistoväki ei todellakaan jättänyt kiviä kääntämättä Perrinin tilaisuutta valmistellessaan. Hommaa ei suinkaan jätetty pelkkiin kukkiin ja muistolaattaan. Seremonian kenties koskettavinta antia olivat videotervehdykset, joita Perrin sai laajalta joukolta.

1970-luvun Tepsin väriläiskä Robert Lamoureux julisti, että jos hän on TPS-historian ensimmäinen ulkomaalainen, niin Perrin on puolestaan paras. JYPin vahva mies Jukka Seppänen välitti Turkuhallin videotaululla oman tervehdyksensä, samoin TPS-omistajat Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja.

Eikä tässä vielä kaikki. Perriniä tervehtivät myös edellinen ennätyksen haltija Otakar Janecky (joka sai samalla todennäköisesti ensimmäiset aplodinsa ikinä Turkuhallissa) ja sokerina pohjalla Perriniä Vermontin yliopistojoukkueessa valmentanut Mike Gilligan.

–Jokainen tervehdys kouraisi syvältä ja monet niistä tulivat suurina yllätyksinä. Upeaa, että Seppänen ja Gilligankin lähettivät omat viestinsä. Oli mieletön tunne kuulla kaikilta kauniita ja arvostavia sanoja.

Jos nyt pitäisi veikata, niin Perrinin 480 tehopistettä liigakentillä jäänee rikkomattomaksi ennätykseksi ulkomaalaispelaajien joukossa. Liigakiekon ystäville on kuitenkin käynyt jo kauan sitten selväksi, ettei quebeciläisen valovoima suinkaan rajoitu pelkkiin tehoihin tai pelitaitoihin.

42-vuotiaanakin Perrin säkenöi intohimoa, joka välittyy katsomon yläriveille asti. Harva liigapelaaja tuulettaa onnistumisiaan puoliksikaan niin kovalla antaumuksella kuin kanadalainen.

–En tiedä itsekään, kuinka nuori oikein kuvittelen olevani! Minulla vain on intohimoa tätä peliä kohtaan. Innostus on merkki siitä, kuinka paljon rakastan peliä ja pelaamista. Kun into katoaa, se tarkoittanee sitä, että on aika astua sivuun.

–Mutta sellaisesta ei ole vielä merkkiäkään! Nautin siitä, että saan olla mukana tässä ja olen kiitollinen, että pystyn yhä pelaamaan.

–En tiedä, mistä se intohimo kumpuaa. Ehkä jokin olkapäälläni kuiskuttelee, että minulla on vielä todistettavaa ja näytettävää sekä muille että itselleni. Voi olla, että kyse on ylpeydestä. Mutta sen tiedän, että nautin näistä hetkistä ja isojen pelien voittamisesta. Haluan nauttia tästä nyt. Kukaan meistä ei pelaa ikuisesti.

Perrin on sanonut tuoreen ennätyksen olevan myös hänen lapsilleen oiva osoitus siitä, että kova työ palkitsee tekijänsä. Tarinan kuvaan sopii se, että Perrinkin kantaa mukanaan omalta isältään saamaansa ohjenuoraa.

–Isäni sanoi aina, että huonoja päiviä tulee silloin tällöin, mutta laiska ei saa olla. Muistan sen ikuisesti. Ei laiskoja päiviä! Jos jalat eivät toimi tänään, keksi joku muu tapa olla tuottelias.

–Lopulta kaikki lähtee perheestä. He tukevat minun intohimoani tähän peliin ja mahdollistavat sen, että voin yhä pelata korkealla tasolla. Siksi minulla ylipäätään on ura.

Ennätystehtailu on luultavasti kaikkea muuta kuin ohi. 166 liigamaalia tuikannut Perrin on enää viiden osuman päässä SM-liigan kaikkien aikojen ulkomaisesta maalitykistä, HIFK-legenda Darren Boykosta. Tällä viikolla Perrin teki kaksi maalia niin Lukon kuin KooKoon verkkoon, joten tätä menoa Boyko "joutuu" kertomaan Turkuhallin videotaululla omat terveisensä Perrinille jo lähiviikkoina.

–Pelataan peli kerrallaan, mutta kyllähän ennätykset aina kelpaavat. Maaliennätyksestä ei kuitenkaan tarvitse ottaa mitään stressiä, kun se on jo valmiiksi kanadalaisen hallussa, Perrin nauroi.

–En tunne Darrenia sen tarkemmin enkä ole tavannut häntä, mutta olen kuullut hänestä paljon.

Tapaamisen järjestäminen kaksikon välille ei välttämättä olisi hullumpi ajatus. Boyko nimittäin työskentelee Hockey Hall of Famessa vastuualueenaan kansainvälinen liiketoiminta.

Puhelu Perrinille ei olisi lainkaan typerä ratkaisu, kun Perrinin ura joskus hamassa tulevaisuudessa päättyy.