Pelicansin joulutodistus – sujuva syksy vaihtui ähkyyn jo ennen joulua

Jos vain kokoonpanossa on, Iikka Kangasniemi kantanee Pelicansin kultakypärää kauden loppuun asti. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Pelicansin tapauksessa olisi voitu tällä kaudella puhua kuherruskuukaudesta, jos joukkueessa jotain uutta kuherreltavaa olisi ollut. Kauden alkuun runsaassa kuukaudessa 12 pelistä napatut kahdeksan voittoa lupasivat paljon enemmän kuin enää joulun aika tarjoaa.

Loka-marraskuuhun osunut kuukauden mittainen vain yhden voiton sisältänyt kymmenen pelin putki sulatti alkukauden hyvät asemat.

Kiitos naapurinsa KooKoon syvän sukelluksen Lahdessa ei sentään tarvitse olla hirveän huolissaan pudotuspelipaikasta. Viime kauden kaltainen, ensi kertaa viiteen vuoteen, suora paikka puolivälieriin on kuitenkin tulevana keväänä melkoisen punnerruksen takana.

Nähtävästi viime kevään sulaminen KalPaa vastaan ja joukkueen henkinen luovuttaminen jo kesken puolivälierien laskettiin raskaaksi miinukseksi kolmatta kautta Pelicansin orkesteria johtavalle Petri Matikaiselle, 50. Espoolainen Matikainen olisi sittenkin halunnut jatkaa lahtelaisseuran ruorissa, mutta Pelicans valitsi ensi kauden valmentajakseen Jukurien nykyisen apulaisluotsin Ville Niemisen.

Toki Pelicansin viime kausi nosti ison osan joukkueen yksittäisten pelaajien arvoa tasolle, johon lahtelaisseuralla ei enää ollut pelaajamarkkinoilla vastata.

Nykyinen joukkue on huomattavasti viime kauden ryhmää epätasaisempi muutenkin kuin loukkaantumisten rasittamana. Maalivahteihin ei voinut alkukaudesta luottaa. Puolustajissa on turhankin paljon hyökkäysintoisia hasardeja omassa päädyssä aiheuttavia pelaajia ja hyökkäyskalustosta löytyy ykkösketjun tasoista pelimiestä vain ketjun verran.

Pelicansin joulutodistus:

Kiekkoareena ei kavahda numeroarvostelua, vaan käyttää joulutodistuksessa rohkeasti koko asteikkoa kympistä neloseen.

10: Lahdessa vuodesta toiseen vahvimmin esiintyy yleisö, tai siis ilmaantuu paikalle hämmästyttävän laajana joukkona, ovat tulokset mitä tahansa. Pelicans on sarjataulukossa puolivälin alapuolella, mutta liki 3900 hengen katsojakeskiarvo kotipeleissä kalpenee vain viidelle perinteisemmälle kiekkokaupungille. Hurrattavaa Pelicansin otteluissa on toki ollut. Lahtelaiset ovat lähellä yltää kolmantena joukkueena sekä tehtynä että päästettynä sataan maaliin.

9: Iikka Kangasniemi, 22, ihastuttaa lahtelaiskatsojia ja ärsyttää vastustajia aivan omalla tasollaan joukkueen parhaana maalintekijänä, hämmästyttävänä luikertelijana ja selkeänä sisäisen pörssin ykkösenä (14+14).

8: Keskushyökkääjien asenne on Pelicansia parhaimmillaan. Miska Siikonen on pystynyt ottamaan ykkösketjun johtajan rooliin. Antti Tyrväisellä ja Hannes Björnisellä on taidolliset rajoitteensa, mutta kummankaan asennetta ei pääse moittimaan. Tyrväinen tekee tehojakin, mutta on joukkueelle rakkikoirana korvaamaton niin kauan kuin pystyy olemaan itse provosoitumatta ja liioittelematta taklauksissaan.

7: Pakkiosaston paneutuminen tai kyky oman maalin puolustamiseen on korkeintaan tyydyttävällä tasolla. Tosin Mikko Kousa, Nico Manelius ja tulokaspelaaja Casimir Jürgens ovat joutuneet kantamaan joukkuetta liikaa monen muun pakin oltua pitkiä jaksoja sairaslistalla tai muuten vain poissa maisemista.

6: Maalivahti Janne Juvonen olisi jäänyt luokalle alkukauden esityksillään, mutta terästäytyminen joulukuun lähestyessä nosti hänen arvosanansa hyväksytyksi. Samalla Joona Voutilainen putosi kiistatta kakkostorjujaksi.

5: Harva ymmärtää halua ja tarvetta vielä liigapeliä Viroon tammikuisen Pelicansin ja HPK:n kohtaamisen tapaan, mutta sponsoripuolella ja hieman kai peruskatsojienkin joukossa taitaa olla tarvetta päästä ryyppyreissulle. Virossahan jääkiekko ei sinänsä kiinnosta paikallisista juuri ketään.

4: Hyökkääjä Borna Rendulic, 25, ei ollut pelillinen pettymys, mutta hyvin itsekäs katoaminen maisemista KHL:n suuntaan jo lokakuussa kertoo toisaalta valitettavan paljon myös SM-liigasta. Sarja on vain ponnahduslauta kunnon tileille. Seuran ei tietenkään kannata yrittää väkisin pitää pelaajaa, jota ei enää kiinnosta seuraa edustaa, ei ainakaan, jos siirrosta on saatavissa jonkinlainen korvaus. Rendulicin lyhyt keikka Lahteen selvensi sitä, miksei kroatialaisen NHL-uralle kertynyt kolmessa kaudessa kuin 15 peliä.