Pelicansin joulutodistus – Lahtelaiset siirtyivät jäähypenkiltä vaihtopenkille

Janne Juvonen torjuu Tapparan Henrik Haapalan maalintekoyrityksen. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

 

Lahdessa ei tällä kaudella ole puuttunut nappimenestyksestä kuin toimiva alivoimapeli. Me vastaan muu maailma -ajatuksella kaikkea mahdollista vastaan mukamas taistellut Pelicans katsoi peiliin ja ymmärsi lopettaa turhan jäähyilyn.

Pelicans on pelannut alivoimalla vajaat 153 minuuttia, joka on vähiten koko Liigassa! Yhtälön täydellinen toimiminen on yskinyt toteutusvaiheessa, sillä lahtelaisten verkko on heilunut alivoimalla vain hieman reilun seitsemän (7.15) minuutin välein, eli ahkerimmin Liigassa!

Pelicansilla oli syyskaudella ylivoima-aikaa yli 22 minuuttia alivoimaa enemmän, mutta silti joukkueen maaliero ylivoimalla on vain 15-2 ja alivoimalla 1-21.

Ylivoimaan ei ole löytynyt korvaajaa selkävaivan selättämän Juha Leimun paikalle siniviivalle. Leimu oli viime kaudella Liigan pakkien maali- ja pörssiykkönen tehoin 16+18, vaikka oli silloistenkin selkävaivojensa takia useissa peleissä vain ylivoimassa käytetty viivamies. Tämän kauden saldona Leimulla on seitsemän ottelua, yhteensä alle 40 minuutia peliaikaa ja yksi tehty maali.

Kun ottaa huomioon, että pitkiä aikoja Pelicansilta on ollut sairaslistalla liki tusina pelimiestä, on pudotuspelejä ajatellen vahva asema sarjataulukossa liki ihme.

Tietoisesti vasta kesken kauden ryhmään liittynyt Justin Hodgman ja Vili Sopanen eivät ole yhteensäkään laskien pelanneet edes koko alkukautta, mutta molempien pörssisaldo on silti 7+7. Sopanen on kuntoutunut. Jos Hodgman lopettaa sooloilun ja huonoista syötöistä kiukuttelen, on Lahdessa kaikki eväät kiilata keväällä runkosarjan kärkinelikkoon.

Pelicans juhli SM-hopeaa keväällä 2012, mutta edes runkosarjan kärkiviikossa seura ei ollut sitä kautta lukuun ottamatta tällä vuosituhannella kuin 2002.

Pelicansin joulutodistus:

Erinomainen: Kurinalaisuus peleissä. Viime kauden 15,3 jäähyminuuttia ottelua kohti ja 14 suihkukomennusta ovat nyt vaihtuneet 9,8 minuutin keskiarvoon ja kolmeen ison rangaistuksen takia kesken jääneeseen otteluun. Ei ole sanahelinää, että jäähypenkiltä pelejä ei voiteta, elleivät joukkueessa ole alivoimakaksikkona Filip Riska ja Olli Sipiläinen, mutta sekin on jo historiaa.

Kiitettävä: Nuorten maailmanmestari Miska Siikonen, tehopisteet 5+10 ja plusmiinus 17-7, on tehnyt enemmän kuin osansa ja paljon enemmän kuin odotettiin, kun senttereistäkin on välillä ollut huutava pula.

Hyvä: Iikka Kangasniemi hukkasi mahdollisuuden pistepörssin voittoon 12 peliä vieneiden kahden loukkaantumisen takia. Tehopisteet 8+12 vain 20 ottelussa ovat kuitenkin vain osa Kangasniemen merkitystä viihdyttäjä. Yleisö hurmaantuu hänen liukuessaan kiekollisena karkuun keskialueella ja kiertäessään hyökkäysalueella puolustusviisikkoa.

Tyydyttävä: Maalivahti Janne Juvoselta, 22, odotetaan vielä askelta eteenpäin, jotta hän olisi sellainen loistotorjuja, joka hänestä jo pari kautta sitten uskottiin tulevan. Juvonen on pelannut (1717 minuuttia) liigavahdeista selkeästi eniten, mutta torjuntaprosentissa 91,8 on vara ottaa napsu tai kaksi ylemmäs.

Välttävä: Kaksivuotisen jatkosopimuksen saanut Taavi Vartiainen toipuu sairaslistalla. Vaikka kiekossa tarvitaan taklaajiakin, kertovat 20 ottelussa kaksi tehtyä maalia ja vain kaksi plusmaalia, että parantamisen varaa on paljon.

Heikko: Puolustaja Ben Blood on keskittynyt pelaamiseen. Hänen merkityksestään joukkueelle kertoo eniten peliaikakeskiarvo 21.23, jonka lyö vain pakkipari Pasi Puistola. Joukkuekaverin (Niko Kivelä) hakkaaminen harjoituksissa laskee kuitenkin rankasti arvosanaa. Pelicansissa väitettiin tapahtuneen kuuluvan joukkueurheiluun, mutta pelaajien pitäminen pelin jälkeen poissa julkisuudesta kertoo aivan muuta.

Hylätty: Edes loukkaantumisista johtuvat kymmenen pelin poissaolot eivät selitä RoKi-kasvatti Joonas Alanteen, 26, hyytymistä viime kauden yhdeksästä maalista nyt yhteen osumaan ja aneemiseen plusmiinukseen 1-8.