Palomäen NHL-kolumni: Tämän takia suomalaisia NHL-lupauksia kohdellaan kuin pingispalloja – ”Ilmasilta on välttämätön”

Joonas Korpisalo.
Joonas Korpisalon pelit NHL:ssä ovat jääneet vähiin. Kuva: Jason Mowry / All Over Press

Suomalaiseen NHL-mediaan on pesiytynyt tällä kaudella uusi muotitermi: pomputtelu. Pomputtelu on varsinkin viime aikoina esiintynyt otsikkotasolla tiheästi – ja lähes poikkeuksetta kauhistelevassa sävyssä.

Kyse on tietenkin NHL-kuplassa olevien suomalaispelaajien sahaamisesta NHL:n ja AHL:n välillä. Tähän NHL-kuplaan on suomalaispelaajista kuulunut ainakin Toronto Maple Leafsin Kasperi Kapanen, Dallas Starsin Julius Honka sekä Columbus Blue Jacketsin Markus Hännikäinen ja Joonas Korpisalo.

On tietysti ihan perusteltua kysyä, mikä on estänyt vaikkapa Kapasen, Hongan tai Hännikäisen NHL-paikan lopullisen vakiintumisen. Hännikäisen kohdalla tullaan jo ihan puhtaaseen odotusarvoon ja Kapasen kohdalla enimmäkseen NHL-sopimussääntöviidakkoon (kirjoitin tästä harjoitusleirien aikana).

Hongan tilanne Dallasissa on aivan oma lukunsa. Jos haluaa siitä selvyyteen, kannattaa kuunnella puolitoista minuuttia Starsin päävalmentajaa Ken Hitchcockia.

Hitchcock tuli avanneeksi samalla pieniltä osin jokaisen NHL-kuplassa taistelevan pelaajan tilannetta. Vaikka esimerkiksi Kapanen saattaa tuntea katkeria tunteita viime kevään huikeiden NHL:n pudotuspeliotteiden seurauksena, häntä ei pomputella NHL:n ja AHL:n väliä kiusallaan. Taka-ajatuksena on aina se, että pelaajasta tehdään sääntöjen sallimissa puitteissa parempi.

Jos pelaaja ei vielä ole kiistattomasti NHL-vakiokokoonpanopaikan arvoinen, organisaatio haluaa käyttää kaikki porsaanreiät varmistaakseen pelaajan kehittymisen sellaiseksi. Onkin ymmärtämättömyyttä puhua pompottelusta kauhistelevaan sävyyn.

NHL-kuplassa oleville pelaajille pomputtelu on ennen kaikkea etuoikeus. Vaikka se ei välttämättä aina siltä tuntuisikaan.

***

Aivan erityisesti Suomessa on kauhisteltu Joonas Korpisalon ”karmeaa kohtaloa”. Korpisalo on ollut kuin pingispallo, jota on heitelty kuvitteellisen verkon yli puolelta toiselle jo niin monta kertaa, että kukaan ei pysy laskuissa mukana.

Joonas Korpisalo.
Joonas Korpisalo yrittää tehdä NHL-läpimurtoa NHL:n parhaan maalivahdin varjossa. Kuva: NHL

Aivan erityisesti Korpisalon – ja muidenkin maalivahtien – kohdalla täytyisi ymmärtää, että ilmasilta NHL:n ja AHL:n välillä on suorastaan välttämätön väylä kehitykseen. Varsinkaan maalivahtien kohdalla pomputtelua ei ole syytä kauhistella pienimmissäkään määrin.

Porissa syntynyt maalivahtilupaus on saanut aloittaa tällä kaudella vain yhdeksän ottelua Columbus Blue Jacketsin tolppien välissä. Kerran hän on lisäksi korvannut Sergei Bobrovskin kesken ottelun, joten NHL:ssä on kertynyt kymmenen pelimerkintää.

NHL:n runkosarjaa on pelattu aavistuksen vajaat neljä kuukautta. Keskimäärin Korpisalo on siis – NHL:n tämän hetken kenties parhaan maalivahdin varjossa – saanut vyölleen vähän reilut kaksi ottelua kuukautta kohden.

Jos Blue Jacketsilla ei olisi mahdollisuutta lähettää Korpisalo AHL:n puolelle kulkematta waiver-listan kautta, siinä olisi kaikki peliminuutit, jotka Korpisalo olisi tällä kaudella saanut. Nopeasti laskettuna se tarkoittaa yhtä ottelua noin parin viikon välein.

Vaikka 23-vuotias maalivahti harjoittelisi paremmin kuin kukaan muu tällä maapallolla, tuollainen pelimäärä ei riittäisi kehityksen optimaaliseen varmistamiseen. Ei Connor McDavidistakaan ole tullut NHL:n nopeinta luistelijaa pelkästään muiden luistelua katsomalla. Harjoittelemalla luistelunopeus toki voisi kasvaa, mutta sen siirtäminen peliolosuhteisiin vaatii pelaamista.

AHL:ssä Korpisalo on pelannut tällä kaudella kuusi ottelua. Ei sekään tietysti mikään massiivinen määrä ole, mutta yksi ottelu per viikko on jo huomattavasti parempi kuin yksi ottelu 12 päivää kohti.

AHL alkaa olla sarjatasona Korpisalolle jo sellainen, että sieltä saa käytännössä jokaisesta ottelusta hyvän itseluottamuksen päälle. Hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa Cleveland Monstersissa on ollut 2,00 ja torjuntaprosentti 93,6.

Blue Jacketsin seurajohto on saanutkin huomata, että alhaalta tulee poikkeuksetta takaisin kovavireinen pelaaja. Korpisalo on torjunut voitot kolmesta edellisestä NHL-ottelustaan, jotka hän on torjunut heti tai muutaman päivän viiveellä AHL-komennuksensa jälkeen. Muista kauden NHL-otteluistaan Korpisalo on torjunut vain kaksi voittoa.

Moni suomalaisista NHL-seuraajista ihmetteli, kun Kekäläinen hankki kokeneemman Jeff Zatkoffin taannoin. Edellä esitellyn tilastofaktan perusteella on helppo povata, että Korpisalon AHL-visiitit jatkuvat ja ehkä jopa lisääntyvät. Zatkoff on kyllä joutilas istumaan penkillä ja katsomaan, kun Bobrovski pelaa.

Seuralle on tärkeämpää saada Korpisalolle peliminuutteja, jotta hän on valmiimpi, kun käsky käy John Tortorellalta. Ja se hyödyttää myös Korpisaloa, joka yrittää lyödä pöytään sellaiset näytöt, joilla NHL-peliaikaa tulisi enemmän – joko Columbuksessa tai sitten jossain muualla.

***

Korpisalo ei suinkaan ole ainoa suomalaisesimerkki ilmiöstä. Tällä kaudella pelaamissaan 14 ottelussa peräti kolme nollapeliä pelannut Juuse Saros sahaa toista kautta Nashville Predatorsin ja Milwaukee Admiralsin väliä.

Juuse Saros.
Juuse Saroksen taso on noussut NHL:n ja AHL:n välisen ilmasillan hyödyntämisen myötä. Kuva: NHL

Vuonna 1995 syntynyt hämeenlinnalainen on ollut viime aikoina niin kuumassa vireessä, että on helppo unohtaa, kuinka vaikea hänen alkusyksynsä oli. Pittsburgh Penguinsia vastaan omiin meni neljä, New York Rangersia vastaan kolme, New York Islandersia vastaan peräti kuusi ja Los Angeles Kingsiä vastaan kolme. Saros ei missään nimessä vakuuttanut kauden ensimmäisen kuukauden aikana.

Mitä teki Predatorsin seurajohto? Lisäsi Pekka Rinteen kuormaa tolppien välissä, antoi Sarokselle mahdollisuuden harjoitella laadukkaasti ja käytti pienikokoista suomalaisveskaria useampaan otteeseen Milwaukeessa.

Vielä ensimmäisen, marraskuun puoleenväliin osuneen AHL-visiitin jälkeen Saros ei saanut vastuuta NHL:ssä. Joulukuun alussa alkoi kuitenkin viimeisen kuukauden laadukkaan harjoittelun siirtäminen peliesityksiin.

Ensimmäisenä ja toisena päivänä ottelut AHL:ssä. Viides päivä Predatorsin tolppien väliin, ja maukas voitto Dallasista 45 torjunnan jälkeen. Yhdeksäs ja kymmenes päivä taas AHL-tuplapeli, minkä jälkeen matka Edmontoniin ja kauden ensimmäinen NHL-nollapeli hulppean 46 torjunnan esityksen jälkeen.

Sittemmin nollapelejä on tullut kaksi lisää. Enää Predatorsin seura- tai valmennusjohdon – hänen edessään pelaavasta joukkueesta puhumattakaan – ei tarvitse miettiä, pitääkö selkänoja takana. Alkusyksyn haparointi on historiaa – kiitos ennen kaikkea AHL-visiittien tuoman pelituntuman.

Seuraava suomalainen maalivahti, joka on ottamassa pingispallon roolia, on näillä näkymin Ville Husso. Toisin kuin Korpisalolle ja Saroksella, Hussolla ei edes ole ohitettavanaan NHL:n eliittitason maalivahtia.

Hussonkin kanssa St. Louis Blues kuitenkin tietää, että maltti on valttia. Hyvin todennäköisesti ensi kaudella saadaankin kauhistella, kuinka Hussoa ”pomputellaan uskomattomasti”.

Se on ainoa oikea tapa. Ellei sitten NHL:ssä ala kulkea heti niin hyvin, että ei tarvitse katsella, kun joku muu ottaa kiekkoa kiinni.