Palomäen NHL-kolumni: Suomalaisen NHL-legendan kohtalo uhkaa Jussi Jokista – sama ”musta aukko” imaissut muitakin suomalaistähtiä

Jussi Jokinen.
Jussi Jokinen yrittää elvyttää NHL-uraansa nyt Columbuksessa. Kuva: Jason Mowry / All Over Press

Kun olin nuorempi, kyynisyys ei ollut vielä ehtinyt tarttua reppuuni. Muistan, kun elettiin 2000-luvun alkupuolta, ihmettelin Jyrki Lumpeen kohtaloa suuresti.

Lumme oli viimeiseksi jääneellä kaudellaan (2002-2003) pelannut vielä hyvällä tasolla Toronto Maple Leafsissa. 73 runkosarjaottelussa syntyi tehot 6+11=17/+10 ja seitsemässä playoff-ottelussakin 0+2=2/+4. Maple Leafs päätti kuitenkin ostaa viimeisen vuoden ulos Lumpeen sopimuksesta.

Jäin suu auki ihmettelemään, eikö Maple Leafsilla ole minkäänlaista tyylitajua. Lumpeella oli kasassa 985 NHL:n runkosarjan ottelua. Ajattelin, että vähin, mitä Toronto voi tehdä, on tarjota Lumpeelle mahdollisuuden saada tuhat ottelua täyteen. Siinä vaiheessa kyseiseen saavutukseen olivat yltäneet suomalaispelaajista vain Jari Kurri ja Teppo Numminen, eikä heitä vieläkään ole kuin kuusi.

Lumme ei koskaan enää pelannut vaihtoakaan NHL:ssä ja jäi 985 otteluun. Sittemmin olen oppinut, että se 15 ottelua ei himmennä sinänsä Lumpeen uran arvoa pätkääkään. Ja ennen kaikkea olen oppinut, että NHL-seuraa kiinnostaa yleensä tämän tyyppiset asiat suurin piirtein yhtä paljon kuin minun mielipiteeni niistä. Eli aika vähän.

Miksi harmittelen Jyrki Lumpeen kohtaloa 15 vuoden viiveellä? Koska on olemassa iso riski, että samantapainen tilanne on edessä Jussi Jokisella. 34-vuotias kalajokinen on pelannut tarkalleen ottaen 930 NHL:n runkosarjan ottelua, joten tuhanteen pääseminen vaatisi sopimusta myös ensi kaudeksi.

Kun viimeisen kahdeksan kuukauden aikana peräti kolme eri seuraa on varta vasten halunnut eroon Jokisesta, unelma tuhannesta ottelusta ei vaikuta kovin todennäköiseltä. Kun Jokinen kaupattiin Edmonton Oilersista Los Angeles Kingsiin, olin vielä optimistinen.

Nyt alkaa luotto olla vähissä. Jokinen on nimittäin luisumassa siihen samaan mustaan aukkoon, joka on imaissut salakavalasti useita muitakin suomalaispelaajia – ja vielä useampia muista maista.

***

Jokisen nopeasti laskenutta urakaarta on ihmetelty tämän kauden aikana. Vielä kaudella 2015-2016 hän pelasi Floridassa uransa parasta jääkiekkoa kirjauttaen Panthersin varakapteenina hurjat tehopisteet 18+42=60/+25.

Vielä viime kaudenkin Jokinen pelasi Panthersin kakkosketjussa, mutta tuottavuus laski dramaattisesti. Panthers osti Jokisen sopimuksen ulos, mutta Sunrisessa koko viime kausi oli niin sekava, että heikko kausi oli helppo katsoa sormien läpi.

Jussi Jokinen.
Jussi Jokisen luisu käynnistyi Edmontonista. Kuva: Rich Graessle / All Over Press

Varsinainen luisu on alkanut tällä kaudella. Sekä Edmontonissa että Los Angelesissa Jokisen lyhyeksi jäänyt ajanjakso noudatteli samaa kaavaa. Hänelle tarjottiin iso rooli ylivoima-ajan kanssa, mutta tulosta ei syntynyt. Sen jälkeen minuutit laskivat, ja nopeasti Jokinen löysi itsensä katsomosta.

Kun Columbus Blue Jackets nappasi Jokisen waiver-listalta, taas näkyi valonpilkahdus. Blue Jackets kärsi hyökkääjäosastolla loukkaantumissumasta, ja Jokiselle avautui isohko rooli kolmosketjussa ja kakkosylivoimassa. Tulosta ei ole taaskaan tullut – mitä nyt yksi kakkossyöttö viikonloppuna ylivoimalla.

Blue Jacketsin sairastupa on tyhjentynyt nopeasti Jokisen hankkimisen jälkeen. Viimeisimmissä otteluissa Jokinen on jälleen löytänyt itsensä nelosketjusta. Vielä ei ole katsomoon tarvinnut kivuta, mutta hirvittävän kaukana sekään tilanne ei välttämättä ole, koska joukkue on tällä hetkellä tappioputkessa. Jokisen elintila on vähentynyt koko ajan – aivan kuten Oilersin ja Kingsin paidoissakin.

Jokinen on edelleen erittäin fiksu pelaaja, joka pystyy muovautumaan taitavasti vallitsevaan tilanteeseen. Hänellä vaikuttaisi olevan GM Jarmo Kekäläisen ja päävalmentaja John Tortorellan luottamus. Kaikki tämä on erittäin totta.

Fakta nyt vain on se, että hänen tehokkuutensa on jäänyt vajaaksi vakituisesti nelosketjua korkeampaa roolia ajatellen jo kolmessa seurassa tällä kaudella. Toisin sanoen Jokinen on tämän kauden meriittiensä perusteella meritoitunut nelosketjun pelaaja.

***

Voisiko Jokinen sitten tehdä vähintään kevääseen 2019 ulottuvan – tai jopa pidemmän – uran puhtaasti nelosketjun hyökkääjänä tai pelaajana, joka on välillä kokoonpanossa ja välillä ei? Totta kai voisi.

Historia on kuitenkin osoittanut, että tämän kortin varaan Jokisen ei kannata kauheasti laskea. Kun pitkän uran NHL:ssä tehnyt pelaaja ajautuu tuohon kierteeseen, se on kuin musta aukko, joka imaisee hetkessä mennessään.

Olli Jokinen.
Olli Jokisen NHL-ura veteli viimeisiään jo Sotšin olympiakisojen aikaan, vaikka kukaan ei sitä silloin peliesitysten perusteella aavistanutkaan. Kuva: Europhoto / Jukka Rautio

Pelkästään 2010-luvulla tuo musta aukko on imaissut lukuisia suomalaispelaajia. Olli Jokinen, Tuomo Ruutu, Niklas Hagman, Antti Miettinen ja Sean Bergenheim ovat kaikki olleet tilanteessa, jossa on voinut nähdä heidän pelaavan vielä useamman vuoden nelosketjun roolissa. Yhtäkkiä he ovat kuitenkin olleet jo NHL:n ulkopuolella.

Viimeisimpänä esimerkkinä tälle listalle lisättiin Lauri Korpikoski. Paha enne Jokisen kannalta on se, että Korpikosken loppusijoituspaikka oli nimenomaan Columbus Blue Jackets. Vuosi sitten tähän aikaan media oli pullollaan raportteja, joissa Jarmo Kekäläinen hehkutti, kuinka hän tuntee Korpikosken, ja kuinka Korpikoski on ennestään tuttu pelaaja Tortorellalle.

Vaan kuinka kävikään? Korpikoski jäi pienelle vastuulle Blue Jacketsissa, eikä saanut enää NHL-sopimusta täksi kaudeksi. Hänet nähtiin vain särkymävarana kevättä varten, ja sellaisia pelaajia saa aina kesken kauden. Heidän kanssaan ei tarvitse sopimuksia solmia kesällä.

Joku voi tietysti miettiä, että Korpikosken ura ei vedä vertoja Jokiselle. Ei vedäkään, mutta Olli Jokisen NHL-ura oli vielä komeampi kuin sukunimikaimansa.

OJ painoi vielä kaudella 2013-2014 erittäin vahvan kauden Winnipeg Jetsin kolmossentterinä. Se ei paljon painanut vaakakupissa enää seuraavalla kaudella, kun Jokinen päätyi Nashvillen ja Toronton kautta St. Louisiin, jossa musta aukko imaisi hänet sekä hänen 1231 NHL-ottelun ja 750 tehopisteen uransa.

Kuten sanottu, historia ei paljon lupaa Jussi Jokiselle. Kevätkaudella pitäisi tulla merkittävä rytminmuutos, jotta kesällä joku olisi vielä valmis tekemään sopimuksen huhtikuussa 35 vuotta täyttävän ja jaloistaan verkkaisen pelaajan kanssa.

***

Miksi veteraanien on sitten niin vaikea pitää paikkaansa NHL-joukkueiden nelosketjuissa? Yksinkertaista. Jokaista nelosketjun paikkaa kohti on jokaisessa organisaatiossa ainakin toistakymmentä pyrkijää, jotka ovat toinen toistaan nuorempia, nälkäisempiä ja kiimaisempia.

Nelosketjut pelaavat yleensä joukkueesta riippuen 6-8 minuuttia illassa. Monissa joukkueissa – varsinkin John Tortorellan valmentamissa – nelosketjun ainoa funktio on energian tuominen jokaisessa vaihdossa. Luistelua, haastamista ja taklaamista – ylipäätään kauheaa yritystä ilman, että omissa kolisee.

Pierre-Edouard Bellemare.
Pierre-Edouard Bellemare on harvinainen esimerkki pelaajasta, joka on pystynyt luomaan uraa nelosketjussa. Kuva: NHL

Raadollinen todellisuus on vielä usein se, että kokoonpanopaikkaa on vaikea pitää, jos ei tämän pelin tuloksena synny satunnaisia maaleja. Monesti tämä on jo tottumiskysymys kokeneille pelaajille, sillä jos on koko uran ajan tottunut pelaamaan 15-20 minuuttia ottelussa, kuuden minuutin jääajalla on vaikea tehdä tulosta.

NHL-organisaatioiden on erittäin houkuttelevaa nähdä nelosketju ikään kuin ponnahduslautana. Kun nuoria pyrkyreitä riittää jonoksi asti, heille on hyvä antaa vuorotellen mahdollisuuksia. Jos joku lyö pöytään sellaiset näytöt, että joukkue saa merkittävää lisäarvoa, pelaajalle saatetaan raivata lisää tilaa.

Yleensä kokenut pelaaja pystyy selviytymään tästä mankelista vain jonkinlaisen erikoisosaamisen avulla. Esimerkkinä voi ottaa vaikka Vegas Golden Knightsin Pierre-Edouard Bellemaren tai Minnesota Wildin Daniel Winnikin, jotka ovat tehneet itselleen merkittävän uran nelosketjun jyrinä. Molempien vahvuus on kovan suoritusvarmuuden lisäksi alivoimapelaamisen erikoisosaaminen.

Samoin suomalaispelaajista Jarkko Ruutu teki pitkän uran nelosketjun pelaajana. Tosin Ruutukin oli enimmäkseen kolmosketjun pelaaja huippuvuosinaan – ja putosi nopeasti NHL-vankkureilta, kun rooli putosi sen ratkaisevan pykälän verran.

Nyt joku tietysti voi miettiä, että Jokinenhan on ylivoimapelaamisen erikoismies. Niinhän hän on, ja siinä roolissa häntä on myös käytetty Blue Jacketsissa. NHL-lainalaisuuksilla ylivoimalla täytyy vain tehdä kovaa tulosta, jos meinaa siinä roolissa jatkaa seuraavalla kaudella. Yksi kakkossyöttö ei vielä pitkälle riitä.

Toivo ei ole vielä täysin mennyt, sillä Jokisella on kolmisenkymmentä ottelua plus mahdolliset pudotuspelit aikaa näyttää osaamisensa. Se on kuitenkin fakta, että tässä vaiheessa todennäköisyydet eivät enää ole Jussi Jokisen puolella.