Olympiakiekko: "3m" Koskinen paljon vartijana Etelä-Koreassa

Mikko Koskinen on ottanut tällä kaudella Leijonien ykkösvahdin paikan niin vakuuttavasti itselleen, että veskarilla oli varaa katsellla rauhallisin mielin Karjala-turnauksen alkulämpöjä. Kuva: Jukka Rautio/ Europhoto

Kun Mikko Koskinen oli parikymppinen hän yritti horjuttaa NHL-seuransa betoniin valettua maalivahtiasetelmaa haastamalla itseään 19 vuotta vanhemman Dwayne Rolosonin.

Virkaveljen puheista päätellen kaksimetrinen suomalaisnuorukainen onnistui pyrkimyksissään sangen hyvin.

"Mikko Koskinen on uskomaton", hehkutti Roloson moneen kertaan, kun hän talvella 2010–11 raportoi kuulumisiaan Lukon entiselle joukkueenjohtajalle Pekka Walleniukselle.

NHL-työsulun aikaan Lukossa torjunut konkariveskari pysäytti tuolloin kiekkoja New York Islandersin maalilla. Samaa tonttia himoitsi myös nuori ”kolmemetrinen” suomalaislahjakkuus, unbeliavable Finnish talent.

NHL jäi Koskiselta lopulta valtaamatta, sillä jääaikaa herui Rolosonilta ja Rick DiPietrolta vain neljän pelin verran.

Kovan uran EVU:n kasvatti on silti tehnyt. Hän on vuosikaudet ollut vahvimman eurooppalaisseuran, KHL-jätti SKA Pietarin ykkösvahti.

Koskinen hymähtää, kun häntä pyytää vertaamaan itseään silloin ja nyt.

– Kasvu on ollut ihan valtava. Paljon on kymmenessä vuodessa tapahtunut. Varsinkin näissä maalivahdin hommissa 20-vuotias on vielä ihan poikanen, Koskinen sanoo.

– Kyllähän sekin kertoo paljon, että NHL:ssä ei taida olla kuin kolme tai neljä alle 25-vuotiasta ykkösveskaria, nyt 29-vuotias Koskinen valaisee.

Nyt Koskinen on tilanteessa, jossa koko kansankunnan katseet kohdistuvat häneen – Suomen maajoukkueen itseoikeutettuna ykkösveskarina olympialaisissa.

– Ei se minua hirveästi hetkauta. Totta kai tiedän oman roolini. Olo on aika varma, jos mietitään, että pitää tulla onnistumisia.

"3 m" on ollut erittäin varma kauden ajan.

Peliaika on jakautunut Igor Shestjorkinin kanssa aika tasan, mutta se ei johdu pelkästään venäläiskollegan hyvyydestä. Venäjällä urheiluun kytkeytyy aina myös poliittinen ulottuvuus.

Pelivarmuutensa osalta Koskinen on kiistattomasti KHL:n TOP3-osastoa. Itsevarmuus todella korkealla. Liikkuvuus ehkä jopa parantunut. Ei hassumpi parannus ominaisuuksissa, kun tiedetään, että mittariin tulee kesällä 30 ikävuotta.

– Nyt pystyn pelaamaan tasaisesti. Vastoinkäymiset on oppinut sulattamaan, Koskinen erittelee.

Onko juuri kehittynyt paineensietokyky merkittävin muutos, jonka KHL-vuodet ovat tuoneet?

– No, kyllä varmasti! Kaikki se eläminen ja oleminen on auttanut, eikä mikään tapahtuma hetkauta tolppien välissä.

Koskinen siirtyi kaudella 2013–14 kesken vuoden Espoon Bluesista KHL:ään. Siirto Siperiaan eli Sibir Novosibrskiin oli ymmärrettävä sekä maalivahdin että hänen talousvaikeuksissa olleen seuransa vinkkelistä.

Puolentoista kauden vakuuttavat otteet Sibirissä toivat Koskiselle ja hänen maalivahtivalmentajanaan kaikki Venäjän-vuodet toimineelle Marko Toreniukselle muuton miljoonakaupunki Pietariin.

Runsas olympiadi myöhemmin voi todeta, että viime vuodet ovat olleet menestyksekkäämpiä Koskiselle kuin espoolaiselle edustuskiekkoilulle. 

Suurseura SKA:ssa palkkataso on kilpailukykyinen, vertaa sitä sitten KHL:n muihin suomalaisiin, sarjan muihin maalivahteihin tai jopa NHL:stä tarjolla olleisiin palkkashekkeihin. 

Syksyllä 2016 julki tulleessa palkkalistassa Koskinen oli parhaiten palkattu suomalainen (1,3 miljoonaa dollaria) ja kolmanneksi eniten tienaava maalivahti. Ainakin ensimmäinen sijaluku pätee yhä edelleen.

Koskinen on rahasta puhuessaan yhtä rauhallinen kuin muutenkin.

– Se merkitsee sitä, että perheen asiat on turvattu, Kaikki on hyvin ja silloin on hyvä olla, Koskinen kuvailee, pitää pienen tauon ja jatkaa.

– Mutta ei se siellä kaukalossa mitään merkitse.

Niin, kaukalossa ei katsota pankkisaldoa, vaan toisenlaisia lukemia. Ne kestävät vertailun.

Koskisen torjuntaprosentti SKA:n veräjällä on kivikova – kovempi kuin kertaakaan aiemmilla KHL-kausilla. Suomalaistähti on venynyt kiekon eteen 94-prosenttisella varmuudella. Selän taakse on livahtanut alle 1,5 kiekkoa per ottelu.

– Viimeiset viisi vuotta on ollut iso tulosvastuu. Rutiini ja kokemus ovat kasvaneet valtavasti, Koskinen perustelee.

Sotshissa neljä vuotta sitten päävastuun kantoi Tuukka Rask, Vancouverissa 2010 vastuun kantoivat Miikka Kiprusoff ja Niklas Bäckström. Torinossa 2006 oli Antero Niittymäen "vuoro" loistaa. Sen turkulainen teki historiallisen komealla torjuntaprosentilla 95,1.

Nimilista auttaa muistamaan, että Suomen maajoukkueen ykkösvahdilta on totuttu vaatimaan isoja urotekoja, jotta menestyksestä olisi voinut haaveilla. Usein niitä on myös nähty ja saatu.

Koskinen pyörittelee asemansa tuomaa painetilannetta rauhallisen oloisena, maltillisin sanakääntein.

– Ei se minua hirveästi hetkauta. Totta kai tiedän oman roolini. Olo on aika varma. Tiedän, että pitää tulla onnistumisia.

Ulottuvuutta riittää. Mikko Koskinen pystyy spagaatissa ollessaankin venyttämään räpylänsä ylänurkkavetojen eteen. Mikko Lehtonen ja Mika Pyörälä valmiina paluukiekkoon. Ruotsin Pär Lindholm todistaa saman havainnon jään pinnassa yhdessä irtokiekkoa turhaan hakevan Oscar Möllerin (45) kanssa. Kuva/Jukka Rautio/Europhoto