Päävideotuomarit pysyvät yleensä piilossa, mutta Pietilä joutui otsikoihin Kovasen tapauksesta

Päävideotuomari Sakari Pietilä joutui aiheestakin myrskyn silmään Tommi Kovasen (kuvassa) uran päättäneestä tilanteesta ja sen jälkipyykistä. Kuva: Iiro Lehtonen

Liigan kilpailupäällikön Arto I. Järvelän mukaan seurat ovat olleet pääasiassa tyytyväisiä päävideotuomareihin. Tai ainakin täksi kaudeksi uudistuneen kurinpitodelegaation toimintaan.

Näin ei ollut ainakaan vielä vuonna 2010, jolloin Niki Andersson jätti päävideotuomarin tehtävänsä kesken kauden kyllästyttyään joukkueiden ihmisiltä tulleeseen ryöpytykseen.

– Ainahan on myös joitain eriäviä näkemyksiä, mutta isossa kuvassa seurat ovat ihan tyytyväisiä. Tietysti kun omalle kohdalle osuu jotain kyseenalaista, niin sillä hetkellä ollaan herkillä, Järvelä muotoilee.

Tapaus vaikutti sen verran selvältä, että Lukko olisi varmasti katsonut sen kortin 5 000 euron sakon uhallakin. Mutta.

Eniten kohua aiheuttanut päävideotuomarin ratkaisu nähtiin tammikuussa 2013, jolloin Rauman Lukko ei ollut todellakaan tyytyväinen.

Kun Bluesin Tommi Huhtala taklasi Lukon Tommi Kovaselle pysyvän aivovamman, silloinen päävideotuomari Sakari Pietilä ei laittanut tilannetta eteenpäin kurinpitoryhmälle.

Kuten mikä tahansa seura omasta ottelustaan, Lukko olisi voinut vielä seuraavaan päivään kello 14:n mennessä viedä tilanteen kurinpitokäsittelyyn.

Tapaus vaikutti sen verran selvältä, että Lukko olisi varmasti katsonut sen kortin 5 000 euron sakon uhallakin. Mutta.

Kovanen kertoi Kuolemanlaakso-kirjassaan, että Pietilä oli laittanut päätöksestään viestin vain Lukon silloiselle päävalmentajalle Risto Dufvalle. Ei siis myös toimitusjohtaja Timo Rajalalle, kuten kilpailumääräykset kertovat.

Dufva odotti Rajalan reagoivan, Rajala ei tietenkään osannut reagoida, liigan silloinen toimitusjohtaja Jukka-Pekka Vuorinen tai liigahallitus eivät käyttäneet veto-oikeuttaan, eikä kurinpitoryhmä voinut itse ottaa asiaa pöydälleen.

Oman lisänsä soppaan toi se, että Huhtalan isä tiedettiin Pietilän ystäväksi ja Bluesin tuolloinen urheilutoimenjohtaja oli Vuorisen poika.

Tuo tapaus oli niitä harvoja kertoja, kun päävideotuomarilta on kysytty julkisuudessa perusteita päätökselleen. Pietilä ei niitä antanut, mutta myönsi myöhemmin, että sai potkut tapauksen takia.

Siinä missä vaikkapa pelaajat, valmentajat ja otteluvalvojat ovat heti pelin jälkeen haastateltavissa ja seura- sekä liigapomojen puhelinnumerot julkisia, päävideotuomarit pysyvät piilossa. Heidän yhteystietojaan ei löydy esimerkiksi liigan nettisivuilta.

Järvelän mukaan yksi syy on, että päävideotuomarit eivät voi kommentoida keskeneräistä kurinpitokäsittelyä. Numero on kyllä saatavilla, jos perusteluja päätöksen jälkeen kaivataan, hän vakuuttaa.

– Emme ole laittaneet yhteystietoja julkisiksi, koska videotuomarit eivät ole päätoimisia työntekijöitä, kuten esimerkiksi Jyri Rönn ja minä. Okei, heidän päätöksensä on julkinen, mutta he eivät tee meille sellaista julkista työtä, että näkisimme oikeutta julkaista yhteystietoja, Järvelä perustelee.